Suomen asutus painottuu rannikolle, jokilaaksoihin ja ulkomaankaupan solmukohtiin. Rannikkoa seuraavalle 50 prosentin vyöhykkeelle (kartta b) sijoittuu runsaasti myös sellaisia kuntia, joiden väestökehitys on ollut varsin negatiivinen viime vuosikymmeninä. Suurten kaupunkien läheisyydessä olevat rannikkokunnat ovat kuitenkin pystyneet ylläpitämään tai jopa kasvattamaan väkilukuaan kehittymällä osaksi kaupunkien työssäkäyntialuetta.

Kaupungeista, joiden yhteinen asujaimisto on puolet koko maan väkiluvusta, rakentuu harva, lähes koko maan kattava verkko (kartta c). Näiden keskusten ympärille jäsentyvien vaikutusalueiden väestö on pitkälti keskittynyt etelään. Monen itä- tai pohjoissuomalaisen keskuksen takamaa on varsin vähäväkinen.

Lähteet: Hustich 1972; STV 1997.