Pohjoismaiden ministerineuvoston tukemien yhdeksän yhteistyöalueen kehyksissä on, paitsi tiivistetty pohjoismaista yhteyttä, myös tasattu alueellisia kehityseroja. Samat yhdistämisen ja tasaamisen periaatteet ovat keskeisiä Euroopan unionin aluepolitiikassa, jossa raja-alueiden tukeminen on ollut yhä tärkeämpi elementti. Eurooppalaista ja pohjoismaista politiikkaa yhdistää siis pyrkimys häivyttää niin hallinnollisia kuin kulttuurisiakin jakolinjoja. Euroopassa tämä tavoite ilmenee selvimmin Euroopan unioinin raja-alueille suuntaaman Interreg-rahoitusohjelman laajentumisena. Alkuperäisten, vuonna 1990 käynnistettyjen Interreg A:n (rajat ylittävä yhteistyö) ja B:n (Eurooppan laajuiset energiaverkot) oheen liitettiin vuonna 1996 C-linja, joka koskee ylikansallista erityisesti alueellisen suunnittelun yhteistyötä. Käytännössä tämä merkitsi huomion kohdentamista myös vähintään kolmen valtion alueelle ulottuviin laajoihin yhteistyöalueisiin aiempien kahden valtion välisten rajaseutujen lisäksi. Kuvasta puuttuu Barentsin yhteistyöalue, joka käsittää Nordlandin, Tromssan ja Finnmarkin läänit Norjasta, Norrbottenin läänin, Luulajan kunnan sekä osia Piteån ja Bodenin kunnista Ruotsista, Lapin ja Oulun läänit Suomesta sekä Murmanskin hallintoalueen Venäjältä.
Suomen kartasto 1999