Keskustakampus - ihmistieteiden kampus

Helsingin historialliseen keskustaan, Senaatintorin tuntumaan ja Kruununhaan kaupunginosaan pääosin sijoittuva keskustakampus on Helsingin yliopiston hallinnollinen ydin ja suurin tiedekuntien keskittymä.

Siellä sijaitsevat teologinen, oikeustieteellinen, humanistinen, käyttäytymistieteellinen ja valtiotieteellinen tiedekunta. Myös kaikkien yliopistolaisten yhteiseen käyttöön tarkoitetut yliopiston kirjasto, Suomen kansalliskirjasto, ja uusi oppimiskeskus Aleksandria löytyvät täältä. Keskustakampus on Helsingin yliopiston kaikista kampuksista se, jossa parhaiten voi nauttia pitkien perinteiden luomasta akateemisesta ilmapiiristä.

Vuoden 1827 Turun palon jälkeen keisari Nikolai I määräsi silloisen Turun akatemian siirrettäväksi suurruhtinaskunnan uuteen pääkaupunkiin Helsinkiin, jossa Keisarillinen Aleksanterin-Yliopisto aloitti seuraavana vuonna. Helsingistä oli tarkoitus tehdä Suomen näyteikkuna muuhun maailmaan, eurooppalainen kaupunki, johon yliopisto erottamattomana osana kuului. Arkkitehti C. L. Engel sai tehtäväkseen suunnitella empiretyylisen yliopiston päärakennuksen Senaatintorille vastapäätä Keisarillisen senaatin rakennusta. Turun palosta viisastuneena päätettiin kirjasto sijoittaa erilleen muista tiloista.

1980-luvulta alkaneen keskittämissuunnitelman mukaisesti yliopiston tiloja on tarkoituksellisesti pyritty sijoittamaan niin, että ne muodostaisivat tiiviimmän kokonaisuuden. Keskustakampus ei erotu muusta kaupungista omaksi alueekseen, vaan liittyy vanhan yliopistoperinteen mukaisesti muuhun kaupunkiin. Yliopiston tilat muodostavat kuitenkin toimivan ja yhtenäisen kokonaisuuden, joka koostuu paitsi taidehistoriallisesti arvokkaista rakennuksista myös alueen 20 000 opiskelijasta ja 3000 opettajasta ja muusta henkilökunnasta.

Tiedekunnat ja erillislaitokset

Kampuksen palveluja