Luova

Kolmevuotiaana Venla Berneliuksesta piti omien sanojensa mukaan tulla joko nuorallatanssija tai professori. Nuorallatanssijaa Venlasta ei tullut – mutta tutkija tuli. Nuori maantieteilijä tutkii väitöskirjatutkimuksessaan kaupunkien alueellista eriarvoistumista koulujen näkökulmasta.

Sunnuntaina 28.2. kierrätettiin tämän vuoden ensimmäiset hiukkasuihkut.

Madagaskar sijaitsee Afrikan kupeessa intian valtameressä. Saaren eristyneisyys mantereesta tekee siitä mielenkiintoisen tutkimuskohteen. Suomalaiset biologit tutkivat Madagaskarilla esimerkiksi lantakuoriaisia.

Biologiaa, fysiikkaa, kemiaa ja muita luonnontieteitä voi opiskella Suomessa lähes kaikissa yliopistoissa. Aloittaessani opinnot Oulun yliopistossa kemian laitoksella meille kemisteille oli varattu oma käytävä ja omat laboratoriot. Luentosalikin taisi olla pääosin kemistien käytössä. Kun sitten vaihdoin pääaineekseni fysiikan, hyppäsin aivan toiselle käytävälle, uuteen maailmaan.

Paleoekologi Mari Kuoppamaa kantoi lapsena kasoittain kiviä kotiin. Yliopistoon hakeutuessa vaihtoehtoisia opintosuuntia olivat geotieteet ja biokemia, joista Mari valitsi geotieteet lapsuuden harrastuksen takia. Kivet vaihtuivat matkan varrella maaperägeologiaan, koska kiinnostus paleontologiaan eli elämän historiaan meni mineraalien edelle.

Syksyn sadonkorjuu on suoritettu ja viljasiilot ovat pullollaan jyviä. Miten viljasta saadaan tehokkaasti kaikki jyvän terveelliset osat hyödynnettyä maukkaiksi tuotteiksi? Tämän kysymyksen parissa työskentelee nuori tutkija Outi Santala.

Ihminen ei arvioi riskejä vain järki kädessä.

Temperamentti sanelee paljon sitä, kuinka pahoina ihmiset pitävät kohtaamiaan riskejä. Myös hetkellinen asenne muovaa uhkien kokemista.

Saanko sydänkohtauksen rasvaisten ruokieni tähden? Saanko potkut? Kaappaako terroristi koneeni? Elämä on vaarallista. Mutta psykologian tutkija Sointu Leikas tietää, että ihmiset suhtautuvat riskeihin eri tavoin.

Luma ja teknologiaseminaari: Energia – maailmankaikkeudesta polttokennoihin on yksi valtakunnallisen teemaviikon päätapahtumista. Seminaarissa on puhetta energiasta laajalla skaalalla: esitelmien näkökulmina ovat niin tähtitiede, tieteen historia, biologia, kemia, teknillinen fysiikka kuin nanoteknologia ja uudet energiateknologiatkin. Jos et pääse paikalle, voit katsoa seminaarin 12.11.2009 kello 15.00-18.00 suorana verkkolähetyksenä. Seuraavassa esiintyjien esittelyt!

Matemaatikko Otso Ovaskainen aloitti tänä syksynä matemaattisen ekologian professorina. Mitä tutkii matemaattinen ekologia ja missä sitä voi opiskella?

Kaikki alkoi pilvistä. Ella-Maria Kyrö kiinnostui lukioaikoina pilvistä niin, että opetteli niiden nimet ulkoa. Hänelle tuttuja olivat jo tuolloin kumpukerrospilvet, palleropilvet ja helmiäispilvet. Miten siitä edettiin napa-alueiden ilman pienhiukkasten tutkijaksi?

Mikä estää Maata kuumenemasta? Ainakin pilvet, jotka heijastavat auringon säteilyä takaisin avaruuteen. No, kuinka sitten pilviä syntyy? Ilman pikkuruisten hiukkasten ympärille. Entä mikä näitä pieniä aerosoleja saa aikaan? Esimerkiksi ”metsäntuoksun” selittävät yhdisteet, monoterpeenit. Ja monoterpeeneitä taas haihduttavat puut!

Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin ulkona liikkuminen on taistelulaji. Tiedot syysmyrskyjen tuhoista täyttävät uutiset. Sataa ja tuulee. Mistä syysmyrskyt tulevat?

Pitkään kemiallisesti reagoimattomina pidettyjen jalokaasujen yhdisteitä on tutkittu erityisesti 1990-luvulta lähtien. Hanna Tanskasen syyskuun 26. päivänä tarkastetussa väitöskirjassa esitettiin uusia orgaanisia jalokaasuhydridejä.

“Astu huolellisesti tarramatolle, jotta kenkien pohjassa olevat radionuklidit jäävät siihen kiinni”, neuvoo radiokemisti Nina Huittinen. Nirsk, narsk. Kengistäni jää mattoon jäljet, joista voidaan myöhemmin analysoida, olenko kuljettanut radioaktiivista ainetta mukanani laboratorioon.

“Ilmakehässä 1950- ja 60-luvuilla tehdyt ydinkokeet saastuttivat nimenomaan pohjoisen pallonpuoliskon luontoa. Suomessa kriittisin ravintoketju oli jäkälä-poro-ihminen, jossa cesium-137 rikastui Lapin poromiehiin.” Näin kertoi professori Jukka Lehto Helsingin yliopiston radiokemian laboratoriosta syksyn ensimmäisessä Gadolin-klubissa.

Ennen kasvien kerääminen ja prässääminen oli jokaisen koululaisen kesäpuuha. Monien nykypäivän nuorien kasvilajintunnistustaidot ovat heikot ja voidaan puhua jopa kasvisokeudesta, paljastaa Arja Kaasisen tekemä väitöstutkimus kasvilajien tunnistamisesta.

Vatsaa kiusaavan laktoosi-intoleranssin voisi todeta kätevimmin geenitestillä yleisesti käytetyn laktoosirasituskokeen sijasta. Tähän tulokseen tultiin Helsingin yliopistossa tarkastettavassa lääketieteen väitöstutkimuksessa.

Harva tietää jo yliopisto-opinnot aloittaessaan tekevänsä väitöskirjan. Toisin kävi kuitenkin Sami Saxelille, vain pääaine vaihtui matkan aikana.

Tuore tohtori Tuuli Lappalainen tutki väitöskirjatutkimuksessaan Itämeren kansojen geenejä. Tutkimuksessa selvisi, että suomalaiset ovat omalaatuista porukkaa. Itä- ja länsisuomalaisten geenit eroavat toisistaa enemmän kuin esimerkiksi saksalaisten ja brittien geenit keskenään.

Koirien ainutlaatuinen populaatiohistoria, rotukirjo ja ulkoasu tekevät lajista kiinnostavan tutkimuskohteen geenitutkijoille. Juttuparin jälkimmäisessä osassa tutkija Saija Ahonen kertoo, miten tutkimus käytännössä toteutetaan ja kuinka sinunkin koirasi voi osallistua tutkimukseen.

Koirien ainutlaatuinen populaatiohistoria, rotukirjo ja ulkoasu tekevät lajista kiinnostavan tutkimuskohteen geenitutkijoille. Juttusarjan ensimmäisessä osassa tutkija Saija Ahonen kertoo, miksi ja miten koirien genetiikkaa tutkitaan.

Mari Granström tutki väitöskirjatutkimuksessaan uusia selluloosapohjaisia materiaaleja ja reittejä niiden valmistamiseen. Tutkimuksessa kehitettiin ja tuotettiin materiaaleja, jotka toimivat UV-suojana paperin pinnalla. Sellu vääntyy myös klorofylliselluloosafilmiksi, jotka pystyvät tuottamaan sähköä valon avulla kuten aurinkokennot.

Jaksollisen järjestelmän 112. alkuaine ununbium on saamassa virallisen nimen. Ainetta valmistettiin ensimmäisen kerran vuonna 1996 ampumalla hiukkaskiihdyttimellä sinkki-atomeita lyijyyn. Löytöä pidetään nyt niin varmistettuna, että alkuaineen löytäneeltä tutkimusryhmältä odotetaan ehdotuksia aineen uudeksi viralliseksi nimeksi.

Me kysyimme teiltä ehdotuksia alkuaineen nimeksi.

Euroopan avaruusjärjestö ESAn astronauttivalinnan viimeisessä vaiheessa oli mukana Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija, biologi Jussi Lehtonen. Hän selviytyi kärkikymmenikköön 8500 hakijan joukosta.

Selluloosan tehokkaampi erottamiseen puusta ei heti vie ajatuksia kohti parempaa biopolttoainetta. Juuri tästä kuitenkin on kyse, sanoo epäorgaanisen kemian professori Timo Repo BioChem Finland 2009 -tapahtumassa.

Tohtorikoulutettava Petri Pulkkinen suunnittelee uudenlaisia materiaaleja. Eikä vain suunnittele vaan myös valmistaa niitä laboratoriossa. Kävimme kysymässä Pulkkiselta mihin hänen kehittämiään nanopartikkeleja käytetään.

Helsingin yliopiston aistinvaraisen arvioinnin laboratoriossa yritetään pistää vaniljajäätelöt järjestykseen. Mikähän näistä maistuu parhaalle? Näyte 932, 873 vai 946.

Röntgensäteet paljastavat aineen sisäisen rakenteen myös atomitasolla. Tohtorikoulutettava Arto Sakko tutkii aineen rakennetta röntgensäteillä Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen materiaalifysiikan osaston elektronisten rakenteiden laboratoriossa.

Helsingin yliopiston bioinformatiikan maisteriohjelman opiskelija Roope Tikkanen on varma työllistymisestään.

Elintarviketeknologian laitoksella makumieltymysprofessori Hely Tuorila kumoaa ruokakulttuurikasvatuksen myyttejä. Esimerkiksi maistamaan pakottaminen ei vähennä ruokaan kohdistuvaa uutuudenpelkoa, vaan voi jopa lisätä sitä.

Viikatemieheksi nimetty proteiini saattaa auttaa tutkijoita kehittämään taudeille entistä vastustuskykyisempiä kasveja. Proteiinin tunnistivat Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteen laitoksen tutkijat, ja löytö raportoitiin PNAS-lehdessä.

Torstaina 5.3. Helsingin yliopiston kemian laitoksella järjestettyyn Gadolin-klubiin kerääntyi toista sataa nuorta tutustumaan kemian tutkijoihin ja ajankohtaiseen tutkimukseen. Ensimmäisen klubikerran aiheena olivat nanoteknologia ja sen sovellutukset sekä vihreä kemia ja biojalostamot. Klubikerralla kuultiin mielenkiintoisia esitelmiä, esitettiin kiinnostavia kysymyksiä ja ihmeteltiin huimia demoja.

Fyysikko Niklas Björklund, joka tutkii älykkäitä materiaaleja, joihin voit tulevaisuudessa törmätä vaikkapa maitopurkeissa.

Voi ei! oli ensimmäinen ajatus, kun jouduin hoitamaan kämppikseni papukaijaa. Kuitenkin jo ensimmäisellä kerralla ollessani sen kanssa samassa huoneessa koin, että sehän on yksilö, joka tarkkailee minua ja valitettavasti näyttää pelkäävän minua.

Mikä on havumetsien vaikutus ilmastonmuutokseen? Helsingin yliopistolla kemian väitöskirjaa valmisteleva Jevgeni Parshintsev etsii vastausta analyyttisen kemian keinoin.

Mirkka Sarparanta työskentelee Helsingin yliopistolla radiokemian laboratoriossa, jossa tutkitaan ja opetetaan radioaktiivisten aineiden kemiallista käyttäytymistä. Hän kuuluu ryhmään, joka tutkii kohdennetun lääkkeenannostelun teknologioita. Alan kehitystyö on Helsingin yliopistossa ja Suomessa huippuluokkaa maailmassa.

Kolmiulotteisia televisioita, madonreikiä kuvantamislaitteissa ja Harry Potterin näkymättömyysviittoja. Kuka kehtaa vielä sanoa, että matematiikka on tylsää? Näkymättömyys on tosin vielä melko kaukana, mutta muutaman mikrometrin mittayksiköissä sen vaatimia materiaaleja on kehitteillä. Toteutuminen vaatii lisäksi tietyn väristä valoa ja annetun taajuisia mikro- ja radioaaltoja.

Nature-tiedelehti aloitti Charles Darwinin syntymän 200-vuotisjuhlat julkaisemalla viisitoista evoluutiotutkimuksen helmeä ilmaiseksi verkossa. Yksi näistä on Helsingin yliopiston kehitysbiologian professorin yhdessä kahden post doc -tutkijansa kanssa tekemä työ, joka pureutuu hampaiden evoluutioon.

Marika Marnela on tutkijana Meren liikkeet
-tutkimusohjelmassa. Hän tutkii arktisten merien hydrografiaa ja on mukana tutkimusprojektissa, joka käsittelee lämmön ja makean veden jakautumista Pohjoisella jäämerellä.

Ilona Riipinen on 26-vuotias ilmakehätieteilijä, joka tutkii ilmakehän pienhiukkasia, joilla on pienestä koostaan huolimatta valtava merkitys niin terveyteemme kuin ilmastoonkin. Nuoren tutkijan tutkimus on lisännyt ymmärtämystä esimerkiksi siitä, miten metsien muutokset vaikuttavat niiden kykyyn muodostaa pienhiukkasia ja mitä vaikutuksia näillä hiukkasilla on ilmastoon.

Synnynnäisesti karvattomien koirarotujen ominaisuudet aiheuttava geenivirhe on selvitetty. Jatkotutkimus saattaa viedä myös sen jäljille, miksi ihmisillä on hiukset päässään.

Antti Lignell tutkii avaruudessa esiintyvää äärimmäisen kylmää jäätä Helsingin yliopistolla laboratoriossa simuloimalla. Yhdysvaltoihin Nasalle pian siirtyessään hän pääsee analysoimaan myös Phoenix-luotaimen Marsin pinnalta keräämiä tietoja. Avaruudessa esiintyvään veteen liittyvät tutkimukset saattaavat osaltaan myös valottaa elämän alkuperää.

Kivitohtori auttoi yleisöä lukemaan kiviä Geologian päivillä. Vastaanotolla kävivät niin harrastajien kivinäytteet, erään yläasteen kivikokoelma kuin kaulakorukin.

Kemian laboratorioissa ei entisaikaan murehdittu turhia. Tulipaloja syttyi tämän tästä, ja välillä sai potea kloroformikrapulaa. Epäorgaanisen kemian dosentti Matti Näsäkkälä Helsingin yliopistosta kertoo, mitä meillä oli ennen työturvallisuutta.

Maailman suurin hiukkaskiihdytin Large Hadron Collider (LHC) käynnistettiin tänään Sveitsissä. Protonit eivät vielä päässeet törmäyskurssille, sillä ensimmäisen testipäivän aikana ainoastaan kierrätetään protonisuihkua 27 kilometrin mittaista rengasta myötäpäivään.

Anne Liljeström on 30-vuotias helsinkiläinen tähtitieteen tutkija, joka matkustaa Australiaan havainnoidakseen siellä olevassa observatoriossa pimeässä ytimessä Cha-MMS1 sijaitsevaa esiprotostellaarista kiertymäkiekkoa. Seitsemäsluokkalainen Tytti Latvamäki haastatteli Liljeströmiä matkasuunnitelmista, opinnoista ja tähtitieteestä ylipäänsä kiinnostuksen kohteena.”

Peräti neljäsosa New Yorkissa myytävästä kalasta myydään väärin nimettynä. Kalahuijaus paljastui, kun kaksi amerikkalaista lukiolaistyttöä analysoi kalanäytteistä DNA:ta omalla ajallaan tekemäänsä tutkimusprojektia varten.

Jalokaasut eivät reagoi – niin luultiin pitkään. Nykyään jalokaasujen molekyylejä tunnetaan kymmenittäin. Sopivin menetelmin ja välinein kemistit muokkaavat jalokaasuista mielenkiintoisia ja merkillisiä yhdisteitä, jotka kertovat kemiallisen reaktiivisuuden mahdollisuuksista ja monimuotoisuudesta. Viimeisin tulokas jalokaasumolekyylien kartalla on vesimolekyyli, johon on upotettu lisäksi kaksi ksenonatomia.

Neurobiologi Claudio Rivera kertoo kuinka hänen tutkimusryhmässään tutkitaan aivosolujen toimintaa. Mukana kuvia siitä mitä tutkija näkee mikroskoopin läpi neuroverkostoissa fluorisoivan proteiinin avulla.

23-vuotiaana teoreettisesta fysiikasta väitellyt Aleksi Vuorinen on nyt, viisi vuotta myöhemmin, alastaan edelleen innostunut. Intohimostaan huolimatta CERN:ssä tutkijana oleva Vuorinen osaa suhtautua uraansa rennosti, liian tarkkaan sitä suunnittelematta.

Suomen Akatemian järjestämän lukiolaisten vuoden 2007 Viksu-tiedekilpailun voittajat tutkivat geeneihin liittyviä mittausmenetelmiä ja prostituutiota.

Satu Strandman tutkii tähden muotoisista polymeereistä koostuvia materiaaleja. Hän pitää tutkimusalaansa hyvin kiinnostavana, mutta ei suinkaan helppona. Strandman väittelee tutkimuksestaan tohtoriksi kesäkuussa.

Oletko kiinnostunut ihmistieteistä? Entäpä kielistä? Humanistinen tiedekunta voi toki auttaa, mutta tarjolla on vielä toinenkin vaihtoehto, joka saattaa monien mielestä kuulostaa hyvin yllättävältä. Nimittäin matematiikka.

Helsingissä vieraillut John Oversby kertoo mikä inspiroi häntä kemiassa, miten nuoret voivat myös löytää saman innostuksen ja esittelee videolla liikkuvan tutkimusasemansa.

Stereotyppinen professori on keski-iän ohittanut mies, mahdollisesti vatsakas, varmasti parrakas. Tukka on sekaisin ja hän kurkistelee kakkuloidensa yli puhuen samalla vaikeaselkoisesti sekä sisällöllisesti että artikuloiden.

Joensuun yliopisto järjesti 16.–19.4.2008 Joensuun Areenalla SciFest-tapahtuman koululaisille ja lukioikäisille nuorille. Areenalta löytyi monenlaista työpajaa, jossa nuoret pääsivät tutustumaan tieteeseen ja teknologiaan. Esimerkiksi Joensuun normaalikoulu ja yliopiston fysiikan laitos järjestävät fysiikasta kiinnostuneille mielenkiintoisen työpajan.

Termi hydrogeeli saattaa äkkipäätään tuntua vieraalta, mutta itse asiassa nämä materiaalit ovat meille kaikille tuttuja. Polymeerikemisti Sami Hietala kertoo mihin kaikkeen niitä käytetään ja miten lämpöherkkyys vielä parantaa käyttöominaisuuksia.

Jyväskylän yliopiston fyysikot järjestivät Academic Race-seikkailun, jossa lukiolaiset muun muassa pääsivät kurkistamaan atomivoimamikroskooppiin.

Tietokoneohjelmilla voi tehdä vanhoille teksteille ihmeitä.

Kehitysbiologiasta, filologiasta ja tietojenkäsittelytieteestä ammentava stemmatologia tutkii, miten käsin kirjoitetut vanhat tekstit ovat muotoutuneet antiikin ajasta tähän päivään – eli muotoilee tekstin tuhansista versioista sen sukupuuta.

Miksi? Sitä on 18-vuotias Jaakko Ilola kysellyt ahkerasti siitä lähtien, kun oppi puhumaan. Siinä syy lukiolaisen innostumiseen kemiasta, se kun selvittää ilmiöiden syitä ja seurauksia.

Ammattinimike rikoskemisti luo monelle mielikuvan televisiosta tutuista C.S.I.-tutkijoista häärimässä kiireisesti erilaisten koeputkihässäköiden tai monimutkaisten koneiden ääressä. Karkeasti muotoiltuna juuri sitä on työskentely rikoslaboratoriossa.

Rikoskemisti Jari Pukkila luonnehtii ammattiaan luonnontieteiden ja laiteteknologian yhdistelmäksi, jossa mielen vireyttä ylläpitävät vaihtelevat tutkittavat tapaukset ja toimialan jatkuvan kehittyminen.

Miten ihmislaji muuttui lyhyessä ajassa tavallisesta suuresta nisäkäslajista maailman valloittajaksi ja miten saimme kyvyn muuttaa tämän kehityksen yhdessä yössä? Näitä kysymyksiä Jared Diamond käsittelee kirjassaan Kolmas simpanssi – Ihmiseläimen evoluutio ja tulevaisuus.

Mikä on normaalia? Asiaa lienee helpompi lähestyä pohtimalla, mikä on epänormaalia. Sekoitetaan vielä hieman pakkaa: mikä on paranormaalia?

– Paranormaalit uskomukset ovat kategoriavirheitä, joissa sekoitetaan keskenään psykologista, fyysistä ja biologista ydintietoa, sanoo aiheesta väitöskirjatyönsä tehnyt Kia Aarnio.

Tutkijat vääntävät kättä siitä, hävittikö mammutit ja muut muinaiset suurnisäkkäät ilmastonmuutos vai ihminen. Geologian laitoksen tutkijan Diana Pushkinan väitöskirja vahvistaa käsitystä, että pääsyyllinen oli ilmastonmuutos.

Luin tuossa joululomani loppupuolella fyysikko Alan Lightmanin alunperin vuonna 1992 ilmestyneen romaanin Einsteinin unet. Kirja ympäröi hetkiä, jolloin Einstein viimeisteli suhteellisuusteoriaansa, ennen sen lähettämistä saksalaiseen tiedejulkaisuun. Kirja osoittautui aivan erilaiseksi kuin mitä odotin – tavalla, jota on ihailtava.

Joulun alla Suomessa vieraili kaksi tiedemaailman supertähteä: ranskalainen Albert Fert ja saksalainen Peter Grünberg. Vain muutamaa päivää aikaisemmin he olivat vastaanottaneet vuoden 2007 fysiikan Nobel-palkinnon Tukholman juhlallisissa seremonioissa. Arbert Fertin esitelmä 14. joulukuuta Helsingin yliopistolla Kumpulan kampuksella veti suuren luentosalin täyteen uteliasta yleisöä.

Reseptin perusteella on melko helppo tehdä ruokaa. Yhdistetään ainekset oikealla tavalla ja ruoka on valmis. Mutta entä jos pitäisi päätellä edessä olevasta ateriasta mistä ja miten se on valmistettu? Se on huomattavasti hankalampi tehtävä.

Matematiikan käänteisten ongelmien kanssa on vähän sama juttu. Käänteisissä eli inversio-ongelmissa tiedetään lopputulos ja yritetään sen perusteella päätellä syyt, jotka lopputulokseen ovat johtaneet.

Peter Hästö tajusi lukiossa haluavansa matemaatikoksi. Nyt 29-vuotiaana hän on Oulun yliopiston matematiikan professori.

Miten sinusta tuli matemaatikko?
Haluan ymmärtää asioita, ja matematiikan ymmärtäminen on minulle helppoa.
Matematiikassa ei tarvitse muistaa juuri mitään ulkoa – ilmeinen etu huonomuistiselle.

Siitä, mistä ei voi saada havaintoja, on tehtävä malleja. Pieniä molekyylirypäitä laskennallisesti tutkiva Theo Kurtén on pystynyt työssään yhdistämään kiinnostuksensa luonnontieteisiin ja halunsa suojella ympäristöä.

Tero Pilvi, 31, näyttää urheilulliselta. Hän pukeutuu rennosti rikkinäisiin farkkuihin, t-paidan kauluksen alta vilahtaa kaulakoru.
Pilvi on helppo kuvitella jalkapallokentälle. Nyt ollaan kuitenkin epäorgaanisen kemian laboratoriossa. Käytävillä on vähän väliä hätäsuihkuja ja varoituskylttejä: älä sammuta paloa vedellä. Tuossa on röntgenlaboratorio: säteilyvaara, pääsy asiattomilta kielletty.

Harvalla 17-vuotiaalla on kotonaan kahdensadan kemikaalin varastoa ja yliopisto-opintoihin soveltuvaa kemian välineistöä. Parikkalan lukiota käyvä Juha Siitonen on tosin aloittanut laboratorionsa varustelun jo kolmen vuoden iässä.

Jan Lundell on Suomen akatemian akatemiatutkija ja Helsingin yliopiston fysikaalisen kemian dosentti. Millaista sitten on akatemiatutkijan työ ja miksi tutkimus on Lundellin mielestä mielenkiintoista?

Kerhokeskuksen Tytöt, tiede ja teknologia 2007 -leiri järjestettiin Helsingissä 5.-10.elokuuta. Leirin tavoitteena oli tutustuttaa tyttöjä tieteen ja tekniikan alan ammatteihin sekä esitellä heille suomalaista osaamista ja erilaisia jatko-opintomahdollisuuksia. Leirille osallistui 20 lukioikäistä nuorta eri puolilta Suomea.

Heikki Tarkkila on suomalaisesta yhteiskoulusta valmistuva sporttinen partiolainen, joka pitää suunnistamisesta ja juoksemisesta. Hän on myös vuonna 2006 pidetyn Suomen Akatemian järjestämän Viksu- kilpailun kansainvälisen sarjan kolmoissijan voittaja. Jälleen yksi todiste siitä, että järki ja lihakset mahtuvat samaan kroppaan.

Mari Granström on jatko-opiskelija, joka työskentelee orgaanisen kemian laboratoriossa Helsingin yliopiston Kemian laitoksella. Millaista on nuoren tutkijan työ?