ETUSIVU

ULLA HÄNNINEN

Turhat kyyneleet

FORUM AVOIMET VIRAT APURAHAT TAPAHTUMAT Itku pääsee kotona, yksin tai kumppanin seurassa useimmiten olo- tai makuuhuoneessa. Kansainvälisen tutkimuksen mukaan itku ei helpota tilannetta, saati oloa.

Itkupilli! Mikä häpeä leimautua muiden lasten silmissä vollottajaksi. Itkun välttelemisen opettelu alkaa varhain, ja aikuisena nyyhkytykset osataan niellä jo asiantuntevasti ja päästetään parku valloilleen vasta kotona. Masennuksen tutkija Jukka Tontti sosiaalipsykologian laitokselta keräsi hollantilaisen psykologin Ad Vingerhoetsin organisoimaan kansainväliseen itkututkimukseen tiedot sadan suomalaisen itkuista. Suurin osa suomalaisista oli viimeksi itkenyt kotona makuuhuoneessa tai olohuoneessa, yksin tai kumppanin kanssa. Suomalaiset itkevät muita useammin niin sanottua empatiaitkua: joko toisten kärsimysten tai positiivisten tapahtumien kirvoittamina. Empatiaitkusta kolmasosa syntyy median välityksellä.

Tutkimuksessa selvitettiin itkemistiheyttä 29 maassa. Eniten itkevät Turkin naiset ja Italian miehet, vähiten Nigerian naiset ja Bulgarian miehet. Suomalaisnaiset sijoittuvat listalle kahdeksannelle sijalle, miehet seitsemännelle. Naiset itkevät intensiivisemmin, kauemmin ja useammin sekä kokevat itkuun liittyen enemmän erilaisia tunteita. Suomalaisnaiset itkevät iltakahdeksalta, miehet puoli yhdeksän uutisten jälkeen, ennen yhtätoista. Illalla ollaan väsyneitä, mikä madaltaa itkukynnystä. Miehet itkevät enemmän positiivisista syistä. Miltei puolet naisista vastasi kuukautisilla olevan vaikutusta itkemisherkkyyteen. Tutkimus on ollut käynnissä vuodesta 1995.

Itku ei helpota

Itku on tunneperäinen ilmaus kuten haukotus, hymy, nikotus ja karjuminenkin. Itkun takana ovat tunteet, usein kokonainen tunnekimppu, jota ei sillä hetkellä osata eritellä. Itkeä voi raivosta tai surusta, tyhjästä olosta, onnesta tai liikutuksesta. Sääli, turhautuminen, pelko, syyllisyys ja viha ovat myös tunteita itkun takana.

Itkeminen on itse asiassa turhaa. Tutkimuksessa suurin osa vastasi, ettei itku helpottanut tilannetta eikä oloa. Itku voi olla lopullinen venttiili, joka pettää tunnekuohun voimasta, mutta itkemistä voi myös käyttää hyödykseen. Itku manipulointikeinona ei ole tietoisesti hyväksytty tapa tai sitä ei myönnetä edes itselle, koska vastanneista kukaan ei myöntänyt käyttäneensä itkua toisen manipulointiin. Jukka Tontin mukaan itkun aitouden pohtimista mielenkiintoisempaa on, millaisissa tilanteissa itketään. Jos itkulla ei ole vaikutusta ihmissuhteeseen eikä tilanteeseen itseensä, on puhe itkemisen puhdistavasta vaikutuksesta turhaa.

- Itku sinänsä ei paranna mitään, edes oloa. Olo paranee oleellisesti vain, jos tilanne tai suhde toiseen ihmiseen muuttuu. Kun kysytään, miksi itkeminen lopetetaan, vastaavat useimmat, että se vain loppuu. Ihmisille koko itkutilanne tuntuu olevan aika hämmentävä, Tontti sanoo.

Jos itku ei auta, ja se tulkitaan kaiken lisäksi heikkoudeksi, niin miksi se ei ole karsiutunut ihmisen käyttäytymisestä evoluution myötä? Darwin löysi lasten itkulle biologisen selityksen, mutta aikuisten itkua hän piti lähinnä turhana jäänteenä. Tontti hakee itkulle syytä avuttomuudesta.

- Kaikki olemme itkeneet lapsena. Lapsi itkee aina avuttomuutta, kun ei voi itse tehdä mitään. Aikuinenkin voi kokea tilanteita, että muut keinot eivät auta. Spekulatiivisesti voisi ajatella, että vastaavasti voiton ja riemun rinnalla ihmiset kokevat itsensä pieneksi ja avuttomiksi, Tontti sanoo, ja kummastelee jo seuraavassa hetkessä sitä, itkevätkö lapset ilosta.

- Tuntuisi kummalliselta, että lapsi kyynelehtisi, koska on niin onnellinen.

Avuttomuus liittyy myös psykologi Ad Vingerhoetsin tulkintaan itkun syistä. Itku on hänen mukaansa viimeinen pisara, avuttomuuden tila johon ihminen joutuu, kun ei voi enää paeta eikä taistella.

Miehet tirauttavat

Naiset kyynelehtivät kauemmin, miehet pikemminkin itkeä tirauttavat. Suurin osa tutkimukseen vastanneista miehistä sanoo itkeväsä alle viisi minuuttia, kun naiset ilmoittavat itkeneensä viidestä viiteentoista. Pieni osa sekä miehistä että naisista ilmoitti itkeneensä yli tunnin.

Itkuissa on eroja. Hetkellisesti eksyneen hätäitku eroaa epätoivoisesta nyyhkytyksen ja nikottelun sekaisesta ihmissuhdeitkusta. Tutkimuksessa miehistä kolmasosa ilmoittaa vain kyynelehtivänsä itkiessään. Naisista puolet kuvaa itkua hiljaiseksi nyyhkytykseksi. Itkeä voi myös ulvomalla tai tärisemällä.

Tutkimukseen vastanneet naiset liittivät itkuun miehiä enemmän erilaisia tunteita. Naiset voivat olla herkempiä sekä tuntemaan että ilmaisemaan tunteitaan, mutta heillä voi myös olla paineita kertoa kokevansa enemmän tunteita eli vastata tutkimuksessa rooliodotusten mukaisesti. Miehet kokevat naisia useammin iloa itkiessään. Nöyryytystä kokee miehistä kolmasosa, naisista yli puolet vähemmän. Naiset itkevät itsesäälistä, avuttomuudesta ja vihasta. Molemmista noin viidesosa itkee liikutuksesta. Suomessa, Ruotsissa ja Itävallassa itkemisellä koetaan voimakkaammin olevan positiivisia vaikutuksia mielialaan kuin muualla. Nigeria ja Kiina olivat toisessa äääripäässä.

Rohkeutta itkeskelyyn?

Itku jää kurkkuun, kun arvokkuuden säilyttämistä pidetään tärkeämpänä kuin tunteiden ilmaisemista. Ruotsalaisen historioitsijan Peter Englundin mukaan menneinä vuosisatoina tunteet ilmaistiin villisti, vuolaasti ja julkisesti, kunnes viktoriaaninen aika pyyhkäisi 1800-luvulla avoimen tunteenilmaisun historiaan ja itkusta tuli naisten ja lasten oikeus. Englund arvelee, että menneisyyden ihminen pitäisi nykyihmisiä tunnekylminä.

Amerikkalainen psykoterapeutti Jeffrey A. Kottler ennustaa, että länsimainen kulttuuri on siirtymässä enemmän androgyyniseen aikaan pehmomiehineen ja itkemistä halveksivine naisineen. Itku ei suinkaan ole karsiutunut evoluution myötä turhana reaktiona, vaan se on Kottlerin mukaan evoluution korkein muoto, kielijärjestelmä, joka usein ymmärretään väärin.

- Nykyään perustellaan usein, että itku on erittäin myönteinen tapahtuma. Kottler hehkuttaa, miten hienoa olisi, jos ihmiset voisivat vapaasti itkeskellä työpaikoilla. Esimerkiksi humanistinen psykoterapia on aina korostanut murheitten poisitkemistä. Traumaattiset kokemukset aiheuttavat tukahdutettuja tunteita, ennen kuin ne on itketty, koettu voimallisina pois. Eli kyse on siitä, miten vapautua omaa elämää hallitsevaksi yksilöksi. Mielestäni on olemassa negatiivisia tunneilmaisuja parempia keinoja oppia hallitsemaan omaa elämäänsä. Myös aggressioiden ilmaisemisella pyritään ratkaisemaan tilanteita. Silti lyöminen ei ole välttämättä hyvä ratkaisukeino, vaikka onkin suora tunteenilmaisu, Tontti sanoo.

- Eikö pidättämisessä voi olla hyvääkin? Jos kaikki alkaisivat työpaikoilla itkeskelemän ja toisivat kaikki vihan tunteensa esiin, niin syntyisi kaaos, kun usein tilanteisiin liittymättömät henkilökohtaiset kaunat alkaisivat purkautua. Sisäisten tunteiden pitäisi olla mahdollisimman tasapainoisia ja spontaaneja, mutta eiväthän ne voi olla sitä, koska negatiivisten tunteiden pidättäminen voi olla jopa hyödyllistä, Tontti sanoo.

Tontti itse ei itke, ainakaan paljon ja usein. Mutta joskus kuitenkin?

- Kun tulee vanhemmaksi, niin kai sitä uskaltaa tuntea rajallisuutensa ja liikuttua herkemmin.

ETUSIVU SIVUN ALKUUN