Palmun alta palelemaan

Elämysten etsintä oudoista olosuhteista on vanha juttu. Romantiikan aikakautena englantilaiset matkailijat kaksisataa vuotta sitten laskeutuivat ämpärissä kaivoskuiluun konttaamaan tuntikausia ahtaissa onkaloissa. Kaikki mikä uhkasi olemassaoloa, synnytti yleviä tunteita. "Miellyttävän kauhun" metsästys jatkuu. Aina suositumpaa lomailua on kokeilla rajojaan, ottaa riskejä ja jännittää. Vuosisadan alussa Pohjoisnavan hyisessä tuulessa samoilivat tutkimusmatkailijat. Nyt sinne sujahtavat shampanjaa siemailemaan turistit.

Maapallon äärimmäiset seudut ovat aina kiehtoneet ihmistä. Rohkeat löytöretkeilijät, jotka ensimmäisinä saavuttivat uusia alueita, jäivät elämään historian lehdille ihailtuina sankareina. Kaikki muistavat esimerkiksi Roald Amundsenin ja Robert Scottin traagisesti päättyneen kilpajuoksun Etelänavalle vuosisadan alussa.

Nykyajan seikkailijat kulkevat historian löytöretkeilijöitten jalanjäljillä. He pääsevät helposti otsikoihin aina vain hurjemmilla ja vaarallisemmilla tempauksillaan, joiden keksimisessä ei säästetä mielikuvitusta eikä rahaa. Mitä vaarallisemmasta matkasta on kysymys, sitä varmempaa julkisuus on.

Äärimmäiset olosuhteet ovat tehneet matkoista myös hengenvaarallista peliä, jossa vahvat ja hyvin varustautuneetkin voivat kohdata kohtalonsa. Esimerkeistä käy surullisesti päättynyt suomalaisten yritys ylittää Grönlanti ja Veikka Gustafssonin seikkailut, joissa ei ole säästytty kuolonuhreilta tänäkään vuonna. Molemmissa tapauksissa lehdistö on ollut mukana tukemassa yritystä. Mutta mikä on näiden matkojen tarkoitus? Siihen tuskin seikkailijat itsekään osaavat antaa järkevää vastausta.

Pohjoisnapa oli kauan yksi viimeisistä tutkimattomista saarekkeista. Kun löytöretkeilijöiden kisa sen valloittamisesta oli ratkennut, seutu jäi pitkäksi aikaa lähinnä harvojen tutkijoiden ja seikkailijoiden yksityisalueeksi. Tällä vuosikymmenellä matkoista navalle kilpaillaan jo toisella rintamalla: matkanjärjestäjät ovat ottaneet Pohjoisnavan matkakohteekseen. Arktinen lomaretki on yhä useamman valinta. Maapallon kaukaisimmatkin kolkat on vihdoin alistettu turismille.

Pohjoisnapa suuri haaste

Pohjoisnapa on Helsingistä yhtä paljon pohjoiseen kuin Kairo on etelään, siis ei kovin kaukana. Se on keskellä Pohjoista jäämerta, alla on 3000 metriä vettä. Alueella liikkumisen tekee erityisen vaikeaksi meri ja jää. Kesälläkin jään paksuus on yli neljä metriä, ja vain hyvin voimakkaat jäänmurtajat pystyvät toimimaan moisissa oloissa. Jäässä on lisäksi runsaasti leveitä railoja, jotka tekevät sillä liikkumisesta vaarallista ja arvaamatonta. Jään liikkuessa saattaa matkaaja tietämättään yön aikana siirtyä pitkiä matkoja. Kun tähän vielä lisätään arktinen ilmasto, ovat olosuhteet mahdollisimman vaikeat inhimilliselle toiminnalle - ja houkutteleva haaste vaaroja tähyävälle seikkailijalle.

Pohjoisnapa on ollut löytöretkeilijöille yllättävän kova pala: jäätä pitkin perille onnistuttiin pääsemään todistettavasti vasta 1950-luvun lopulla, ja silloinkin matkaajat noudettiin lentokoneella. Kunnia Pohjoisnavan löytämisestä kuului pitkään amerikkalaiselle Robert Pearylle, joka väitti käyneensä navalla jo 1909, mutta hänen väitettään on epäilty alusta lähtien. Nykyisen käsityksen mukaan hän ilmeisesti ei saavuttanut napaa. Pearyn matkapäiväkirja on puutteellinen monessa suhteessa: reitin ja päivämatkojen lisäksi koordinaattien määrittelyyn käytettävissä astronomisissa havainnoissa on ristiriitaisuuksia. Ensimmäinen Pohjoisnavalla käynyt oli Amundsen, joka pysähtymättä ylitti navan ilmalaivalla vuonna 1926.

Tekniikan kehittyessä navalle päästiin myös meritse. Ensimmäinen alus oli sukellusvene Nautilus, joka murtautui Pohjoisnavan kohdalla jään läpi jo 50-luvulla. Pintalaivalla perille päästiin vasta vuonna 1977, kun venäläinen ydinjäämurtaja Lenin onnistui puskemaan tiensä paksun jään lävitse. Vieläkään Pohjoisnavalla ei ole käyty laivalla kuin kolmisenkymmentä kertaa, sillä kalliille matkoille ei yksinkertaisesti ole ollut tarvetta. Kaikki tehdyt matkat on tiedepiireissä dokumentoitu ja merkitty tarkoin muistiin.

Kun ensimmäiset seikkailijat olivat päässeet perille, ei alueelle ole ollut asiaa paljon muilla kuin tiedemiehillä. Arktista aluetta on tutkittu runsaasti, mutta Pohjoisnavalla on käyty harvoin, sillä napa ei ole tutkijoiden kannalta muuta kuin yksi piste suurella Pohjoisella jäämerellä.

Tähän päivään mennessä Pohjoisnavalla on käynyt muutama tuhat ihmistä, suurin osa heistä jäänmurtajien mukana. Kovin suurta ruuhka navalla ei ole ollut. Napa on saanut levätä rauhassa - näihin päiviin saakka.

Turistina Pohjoisnavalle

Pohjoisnapa on ollut ihmisten saavutettavissa vasta muutaman vuosikymmenen. Seikkailijoiden jalanjäljissä turismi on vähitellen levittäytynyt yhä haasteellisemmille alueille ja herkät äärialueet ovat saaneet kantaakseen turistilaumojen virran. Huippuvuoret ja Etelänapamanner ovat olleet tarjonnassa jo pitkään. Pohjoisnapa on kehityksen viimeisin - ja ehkä viimeinen - askel.

Ensimmäisenä Pohjoisnapamarkkinat avasivat venäläiset, kun venäläinen ydinjäänmurtaja Yamal kuljetti ryhmän turisteja navalle vuosikymmenen alussa. Tämän jälkeen murtaja on käynyt navalla vuosittain, ja suosio on - matkan suunnattomasta hinnasta huolimatta - ollut taattu. Matka on tarkoitettu kiireettömille nautiskelijoille, sillä murtajan kyytiin hypätään Muurmanskissa ja merellä seilataan yli kaksi viikkoa.

Turisteja varten yleensä kovin askeettinen jäänmurtaja varustetaan viimeisen päälle: laivalta löytyy kuntosali, kirjasto ja huippuluokan keittiö. Mistään lokoisasta luksusristeilystä laivabaarissa cocktailia imien ei kuitenkaan ole kyse, sillä venäläisiä jäänmurtajia ei alunperin ole suunniteltu turistien viihdyttämiseen. Matkanteko jäissä on melko ryskettä; laiva nytkähtelee, tärisee ja melu on ajoittain korvia huumaavaa. Ainutlaatuiselle matkalle pääsee pulittamalla muutaman kymmenentuhatta Yhdysvaltain dollaria.

Hätäisemmille seikkailijoille Venäjällä on toinen matkanjärjestäjä, joka tarjoaa helikopterilentoja navalle. Ensin osallistujat lennätetään Pohjois-Siperiaan ja sieltä helikopterilla Venäjän pohjoisimmalle tutkimusasemalle Primaan Bolsevik-saarelle, Severnaja Zemljalle. Primasta lennetään noin kahdeksassa tunnissa navalle tyhjentämään lasi kuohuviiniä ja saman tien takaisin. Kokonaisuudessaan tämäkin matka vie viikon eikä ole tarkoitettu heikkohermoisille. Ainoa jokaiselle matkustajalle jaettava hätävaruste hyiseen mereen - tai jäälle - tehtävää pakkolaskua varten on automaattisesti täyttyvä pelastusliivi. Turistilennätyksistä saaduilla tuloilla pidetään yllä Venäjän arktista tutkimusta: asema Prima olisi suljettava, jos turisteja ei lennätettäisi. Jatkuvassa rahapulassa painiskeleva venäläinen tutkimuslaitos on oppinut hankkimaan rahaa sieltä missä sitä on.

Koirareessä istuen tai shampanjaa siemaillen

Myös Kanadassa on huomattu alueen houkutukset. Muutaman vuoden ajan arktiseen matkailuun erikoistuneet toimistot ovat kuljettaneet turisteja navalle. Vaihtoehtoja löytyy patikkaretkestä ilmatyynyalukseen.

Ehkä kokenein matkanjärjestäjä Kanadassa on North West Passage -niminen yritys, joka myy monenlaisia arktisen ja antarktisen alueen retkiä. Yrityksen perusti 1985 Rick Sweizer, joka johtaa edelleen haastavimpia retkiä. Toiminta on laajentunut nopeasti, ja tänään yritys järjestää matkoja ympäri maailmaa Indonesian sademetsistä Siperian suurille joille. Vuonna 1993 NWP järjesti ensimmäisen turisteille tarkoitetun kanadalaisen matkan Pohjoisnavalle. Toimisto on järjestänyt vaelluksen jopa Etelänavalle.

Rohkeimmille seikkailijoille Northwest Passage -toimisto tarjoaa koiravaljakkomatkaa Pohjoisnavalle. Osallistujat lennätetään ensin napajäätikölle, mistä he ajavat 150 mailin matkan koiravaljakoilla pohjoiseen. Pohjoisnavalta heidät sitten noudetaan lentokoneella. Valjakkomatkalle on tähän mennessä osallistunut kolmisenkymmentä henkilöä. Hinta on 24 000 dollaria. Osallistujilta edellytetään kovaa kuntoa ja aikaisempaa vaelluskokemusta. Tämän vuoden retkellä oli tavoitteenaan saavuttaa Pohjoisnapa toukokuun alussa, mutta vaikeat olosuhteet pakottivat matkalaiset luopumaan päämäärästään.

Helpommallakin Kanadasta pääsee matkalle. Tarjolla on Champagne Tour -matkoja, joissa lennetään navalle koiravaljakkomatkaajia noutamaan lähetetyllä koneella, hörpätään lasi shampanjaa ja kiirehditään takaisin lentokoneen lämpöön. Tänä keväänä yksi perhe osti itsellensä jopa yksityislennon navalle.

Monet naparetkelle osallistujat ovat kokeneita matkailijoita, jotka ovat jo nähneet melkein kaiken ja haluavat tehdä vielä sen matkan, jota ei voi ylittää. Pohjoisnapaa kauemmaksi ei voi päästä. Vai voiko sittenkin? Avaruus on tähän asti ollut turistivirtojen ulottumattomissa, mutta lienee vain ajan kysymys, kun ensimmäiset turistit sinkautetaan maapalloa kiertämään. Turismin voittokulkua ei voi pysäyttää.