Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English
Helsingin yliopisto Kasvatustieteen laitos
 

Kasvatustieteen laitos

Tietoa laitoksesta

Yhteystiedot

Kasvatustieteen laitos
Siltavuorenpenger 20 R
PL 9
00014 Helsingin yliopisto
Puhelin (09) 191 20555
Faksi (09) 191 20561

Kasvatustieteen laitos 50-vuotta 7.10.2005

 

 

Laitoksen johtajan, dosentti Marja Martikaisen puhe kasvatustieteen laitoksen 50-vuotisjuhlassa 7.10.2005

Tervetuloa arvoisa rouva vararehtori, herra dekaani, hyvät kasvatustieteiden ystävät sekä tiedeyhteisömme jäsenet

Olen aina ihmetellyt, miksi yksityishenkilöt viettävät 50-vuotisjuhliaan. Päivänsankarin suurin ansio on yleensä se, että hän on pysynyt hengissä 50 vuotta ja tätä ei nykyaikana voi pitää kovinkaan suurena saavutuksena. Aivan toista ovat juhlat sellaisen asian tiimoilta, jonka eteen on tehnyt pitkäjänteisesti työtä ja saavuttanut päämääränsä. Akateemisessa maailmassa tällaisia juhlia ovat valmistuminen maisteriksi, tohtorin karonkka ja virkaanastujaiset. Yksityiselämässä tällaisena juhlana voitaneen pitää jo 20-vuotishääpäivää kultahäistä puhumattakaan.

Olemme tänään kokoontuneet viettämään Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen 50-vuotisjuhlaa. Laitoksenkin kohdalla voi todeta, ettei hengissä säilyminen ole ollut saavutus sinänsä. Laitoksen olemassaolo ei sen perustamisen jälkeen ole ollut uhattuna, joskin opettajankoulutuksen siirtyminen yliopistoon 1970-luvulla merkitsi laitokselle tarvetta profiloida toimintaa uudella tavalla. Entä mitä laitoksemme on saavuttanut 50 vuoden aikana? Tarkastelen saavutuksiamme aluksi talojen ja laitoksen vastuualueiden laajentumisen kautta – tähän tarkasteluun liittyy olennaisesti laitoksessa tehty tieteellinen tutkimus, seuraavaksi luon lyhyen katsauksen laitoksen henkilökuntarakenteen muutoksiin ja eri vuosikymmenillä laitoksesta valmistuneiden maistereiden ja tohtorien määriin sekä lopuksi laitoksen toiminnan laatuun tällä hetkellä..

Suurena apuna matkaani historiaan ovat olleet oppi-isäni professori Matti Koskenniemen julkaisut ”Muuan kivinen polku” ja ”Niin moni kirkas tähtönen” .

Ensimmäinen professuuri ja laitoksen perustaminen

Jo ennen laitoksen perustamista oli Helsingin yliopistoon perustettu ensimmäinen kasvatus- ja opetusopin professorin virka jo niinkin varhain kuin vuonna 1852. Tämän jälkeen ja ennen laitoksen perustamista oli kasvatus- ja opetusopin ruotsinkielisiä professoreita ollut kuusi ja suomenkielisiä kaksi.

Käytössäni olleesta lähdemateriaalista ei käy ilmi tarkkaa laitoksen perustamispäivämäärää. Vuonna 1954 vt. prof. Koskenniemi teki yliopiston Taloustoimikunnalle esityksen siitä, että yliopiston päärakennuksen vastaanottohuone XII luovutettaisiin kasvatus- ja opetusopin huoneeksi. Näin saatiin professorille oma työhuone. Oheinen kuva laitoksen ensimmäisestä vuosikertomuksesta kertoo laitoksen alkutilanteesta.

Klikkaa kuva suuremmaksi!

Kuva 1. Kasvatustieteen laitoksen ensimmäinen vuosikertomus

Vuoden 1955 helmikuussa Koskenniemi teki konsistorille esityksen kasvatustieteen laitoksen perustamisesta ja pyysi samalla pientä määrärahaa. Rahat myönnettiin, mutta laitoksen perustamista koskevaan esitykseen tuli kielteinen vastaus. Konsistori oli katsonut, että laitos oli jo perustettu, koska sille oli myönnetty laitosmääräraha.

Kirjasto ja sen laajentaminen oli vaatimattomasta alusta huolimatta laitoksen ydintoimintoja. Myös kansainvälinen julkaisutoiminta alkoi heti laitoksen perustamisen jälkeen.

Laitoksen toiminta laajenee ja osoitteet vaihtuvat

Vuosien 1958 ja 1966 välillä oli vireillä useita suunnitelmia laitoksen laajentuneen toiminnan edellyttämästä sijoituspaikasta. 1965 laitos sai Meritullinkatu 8:an lisätilaa. Näihin tiloihin muutti prof. Koort assistentteineen. Erilaisten vaiheiden jälkeen kasvatustieteen laitos muutti syyskuussa 1966 patologisen anatomian entiseen taloon Snellmanninkatu 10:neen.

Uusi talo merkitsi laitoksen yhteisölle uusia mahdollisuuksia. Laitoksen tiloissa toimi yksi Kaisaniemen kansakoulun luokka ja opetustapahtuman tutkimista varten perustettiin opetuksen observaatio-osasto, jonka tekninen laitteisto oli aikansa huippuluokkaa. Miltei kaikki opetus voitiin keskittää yksien seinien sisäpuolelle ja mikä tärkeintä laitoksen väki saattoi olla päivittäin yhdessä. Laitoksen pieni kahvio sekä vastapäätä ollut Laatu-Haiti ravintola loivat pohjan yhteenkuuluvuuden hengelle.

Vaikka laitos toimi Snellmanninkadulla vain viisi vuotta, ovat nuo vuodet olleet varsin merkityksellisiä suunnan antajia laitoksen toiminnalle. Tällöin luotiin pohja modernin tutkimus- ja opetusteknologian hyödyntämiselle, laitos tarjosi hyvin paljon arvosanaopetusta erilaisille yliopiston ulkopuolisille ryhmille, joten avoimen yliopiston juuret ovat nähtävissä jo tässä toiminnassa, myös yliopistopedagogiikan juuret ovat löydettävissä korkeakoulupedagogiikan vuoden 1970 seminaarissa. Opiskelijakeskeisyys ilmeni sekä opetuksessa että hallinnossa mm. opettaja- ja opiskelijatutorointi kuuluivat tuolloin laitoksen käytäntöihin.

Tein yhdessä hyvän kollegani kanssa elokuussa nostalgiamatkan talossa nyt toimivan yhteiskuntapolitiikan laitoksen tiloihin. Kovin vaikeaa oli erilaisten uusien tilaratkaisujen vuoksi palauttaa mieliin kasvatustieteen laitosta menneiltä vuosilta. Jatkoimme nostalgiamatkaamme laitoksen historian seuraavaan osoitteeseen Fabianinkatu 28:aan, missä toimii tällä hetkellä oppimiskeskus Aleksandria. Oman laitoksen muistelu ei sielläkään ollut helppoa ympäristön täydellisen muuttumisen vuoksi.

Fabianinkadun väljempiin, mutta sokkeloisiin tiloihin laitos muutti syksyllä 1971 ja toimi siellä toistakymmentä vuotta. Erityisesti alkupuoli tästä ajasta oli voimakasta kasvun aikaa. Ajalle oli ominaista myös opiskelijoiden aktivoituminen. Koskenniemeä lainaten: ”Educan radikaali falangi oli tyytymätön myös opetuksen sisältöön. Tämä ilmeni lukuisissa keskustelutilaisuuksissa ja myös siten, että Educan pääideologi Yrjö Engeström ryhtyi pitämään rinnakkaisia peruskursseja marxilaisessa hengessä”.

Fabianinkadun aikaan sijoittuu myös aikuiskasvatustieteen kehittyminen omaksi pääaineeksi kasvatustieteen rinnalle. Vuonna 1977 aloitettiin aikuiskasvatustieteen approbaturin opintojen tarjoaminen ja vuonna 1980 perustettiin kasvatustieteen, erityisesti aikuiskoulutuksen professuuri. Virkaan nimitettiin Seppo Kontiainen vuonna 1983. Edellä mainittu Yrjö Engeström on viran nykyinen haltija.

Fabianinkadun ajoilta muistuvat myös mieleen silloisen Kauppatalo Pukevan kahviossa pidetyt pro gradu -seminaarit virkamieslakon aikaan keväällä 1968, yhteiset lounaat Porthanian opettajien ravintolassa sekä erilaisten urheilukilpailujen seuraaminen laitoksen kahvion televisiosta.

Professori Koskenniemen johtaman didaktisen prosessianalyysin tutkimusryhmän työskentelytapa muistutti nykyisten tuloksellisten tutkimusryhmien toimintatapaa. Ryhmä kokoontui säännöllisesti , siihen kuului sekä seniori- että junioritutkijoita, alan parhaiden tutkijoiden kanssa oli runsaasti kansainvälistä yhteistyötä ja tutkimustuloksia arvioimaan kutsuttiin sekä kotimaisia että kansainvälisiä asiantuntijoita. Ajan henki ei kuitenkaan vielä tuolloin tukenut tutkimusryhmätyöskentelyä. Laitoksen tutkimustoiminnalle oli erityisesti 1980 luvulla ominaisempaa yksin tehty tutkijan työ kuin voimien ja ideoiden jakaminen yhteisissä projekteissa.

Klikkaa kuva isommaksi

Kuva 2. Kasvatustieteen laitoksen osoitteet

Laitoksen seuraava sijaintipaikka oli entisen ruotsinkielisen tyttökoulun kiinteistö Bulevardi 18:ssa. Sinne laitos muutti keväällä 1987. Ilman professori Niskasen ponnisteluja emme olisi saaneet tätä historiallisesti arvokasta rakennusta laitoksen kotipaikaksi 18 vuoden ajaksi. Koko henkilökunta ei ollut lainkaan halukas muuttamaan Fabianinkadun kotoisista ja yliopiston päärakennusta lähellä olevista tiloista ”kauaksi” Bulevardille. Osa henkilökunnasta kirjoitti jopa muuttoa vastustavan adressin ja kävi joukolla viemässä sen professori Niskaselle – olin itse yksi tämän ryhmän jäsenistä. Aika ja ikä tekevät kuitenkin tehtävänsä. Minulla ei ole juurikaan riittänyt ymmärrystä Bulevardin kiinteistön perään haikaileville muuttaessamme viime keväänä tänne Siltavuorenpenkereelle.

Edellä mainittu kollegan kanssa tehty nostalgiamatka päättyi Bulevardille. Kovin näyttivät nukkavieruilta tilat yhtä tilaa lukuun ottamatta. Bulevardi 18 juhlasalia kauniimpaa tilaa ei yliopistolla ole montaakaan. Haikealta tuntui muistella erityisesti siellä pidettyjä lukuisia väitöstilaisuuksia. Bulevardin ajalle merkityksellistä on myös uusien tutkimusryhmien syntyminen. Toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen yksikön juuret sijoittuvat 1980- luvun loppuun ja naistutkijoiden esiinmarssi alkoi 1990-luvun alussa. Professori Hannele Niemi on vuodesta 1998 lähtien vahvistanut johdonmukaisesti ja tuloksellisesti laitoksen tutkimusprofiilia oppimisen tutkimuksen alueella.

Laadukasta ja tehokasta toimintaa

Menemättä yksityiskohtiin voi todeta laitoksen laajentumisen ja tehokkuuden kasvun. Tämä näkyy, kun katsoo suoritettujen maisterin ja tohtorin tutkintojen määriä. Sekä kasvatustieteen maisterit että tohtorit ovat sijoittuneet yhteiskuntaan varsin erilaisiin tehtäviin. Koska koulutus ei valmista suoraan mihinkään ammattiin, on meiltä valmistuneiden omille henkilökohtaisille valinnoille runsaasti tilaa ja näille valinnoille on ollut hyvä kysyntä. Laitoksella, kuten koko yliopistossa, on etupäässä täydentävällä rahoituksella palkatun tutkimushenkilöstön osuus kasvanut merkittävästi. Virkapohjan muutokset ovat huomattavasti vähäisemmät.

Klikkaa kuva isommaksi

Kuva 3. Yhteenveto henkilökunnan kasvusta ja suoritetuista tutkinnoista

(Huom! Taulukossa opetus- ja tutkimushenkilöstön kohdalla ensimmäinen luku tarkoittaa professoreita, toinen yliopistonlehtoreita ja kolmas assistentteja mukaan lukien tohtoriassistentit. )

Laitoksen laajentunut toiminta ei mahtunut Bulevardin tiloihin ja vuonna 1966 alkanut koko laitoksen toiminnan sijoittuminen samaan kiinteistöön päättyi 30 vuotta myöhemmin, kun toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen yksikkö muutti Hämeentielle. Valitettavasti tänäkin päivänä sekä tämä yksikkö että joukko laitoksen muita tutkijoita ovat sijoitettuna laitoksesta erilleen Teollisuuskadulle.

Tästäkin huolimatta laitos - sekä henkilökunta että opiskelijat - muodostavat varsin vahvan yhteisön. Yhteisöllisyys ja henkilöstön yhteisiin tavoitteisiin sitoutuminen on viime vuosina tuottanut tulosta, joka on saanut myös ulkopuolista arvostusta. Laitos sai vuonna 2002 laadukkaan toiminnan kannustuspalkinnon ja vuonna 2003 opetuksen laatupalkinnon. Tänä syksynä toteutetussa kansainvälisessä tutkimuksen arvioinnissa saimme erittäin positiivista palautetta tutkimustoimintamme kehittymisestä viimeisten kuuden vuoden aikana. Toissapäivänä saimme tiedon, että olemme yksi niistä yhdeksästä yksiköstä, joita yliopisto esittää Opetusministeriölle valtakunnallisena laatuyksikköehdokkaana.

Meillä on siis syytä juhlia saavutuksiamme!

 
Laitoksen historia >>