Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English
Helsingin yliopisto Kasvatustieteen laitos
 

Kasvatustieteen laitos

Tietoa laitoksesta

Yhteystiedot

Kasvatustieteen laitos
Siltavuorenpenger 20 R
PL 9
00014 Helsingin yliopisto
Puhelin (09) 191 20555
Faksi (09) 191 20561

Albert Lilius

Albert Lilius (1873-1947) oli empiirisen kasvatustieteen varhainen suomalaisedustaja, jonka lapsi- ja nuorisopsykologiset tutkimukset lähtivät näkemyksestä, jonka mukaan ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Liliuksen käsissä kasvatustieteestä tuli psykologiseen kasvatustieteeseen suuntautunutta empiiristä tiedettä.

Albert Lilius kirjoitti ylioppilaaksi 1892 (Svenska Normallyceum) ja valmistui maisteriksi biologia pääaineenaan 1897, jolloin hän oli professori F. Elvingin henkilökohtainen avustaja. Hänen uransa alkoi opettajana ja kouluylihallituksen notaarina (1897-1904). Hän väitteli mm. Ruinin ja Soinisen innostamana lisensiaatiksi työllään Tyska läroplaner under nittonde seklet 1905. Työ ilmaisi hänen kiinnostuksensa Herbartia ja luonnontieteiden didaktiikkaa kohtaan. Lisensiaattityön jälkeen hänestä tuli Helsingin kaupungin ruotsinkielisten koulujen pitkäaikainen kansakouluntarkastaja, ensin virkaa toimittavana 1905-1907 sitten vakinaisena 1908-1919. Lilius sai dosentuurin 1907 ja hän jatkoi julkaisutoimintaa ahkerasti koko sen ajan, kun hän toimi tarkastajana. Hänen julkaisi esim. teoksensa Skolålderns själsliv 1916.

Lilius hoiti pedagogiikan ja didaktiikan professuuria virkaa toimittavana syksyllä 1914 ja 1917-1920, sen jälkeen kun Mikael Soinisesta oli tullut kouluylihallituksen ylijohtaja 1917. Lilius nimitettiin pedagogiikan ja didaktiikan ylimääräiseksi professoriksi 1920.

Luonteenomaista Liliuksen tutkimukselle on hänen oma empiirinen osuutensa lapsipsykologiassa. Lilius sai biologisen peruskoulutuksen, mikä näkyy hänen lapsen ja ihmisen psykologiaa käsittelevissä teksteissään. Hän korostaa sielunelämän fysiologista perustaa ja on kiinnostunut mm. perinnöllisyysopista. Jopa Liliuksen näkemys käsitteestä "vaisto" havainnollistaa hänen suuntautumistaan lapsen luonnolliseen kehitykseen. Liliukselle vaisto on synnynnäinen tapa käyttäytyä (kamppailu, pako, jäljittely, pelko, viha, suru, ilo). Näin ollen "sisäinen pakko" ajaa lasta ponnistuksiin. Lilius löytää myös selkärankaisilta omaa "sielunelämää" ("de hoppas och frukta, fröjdas och sörja, älska och hota, äga ... intelligens och mod, ... t.o.m. förmåga till självuppoffrande pliktuppfyllelse"). Lilius tuntee yhteyttä Piagetin ja Meurmannin tutkimuksiin ja kehittyy myöhemmin vahvemmin hahmopsykologian suuntaan.

Liliuksen mukaan didaktiikan on rakennuttava psykologialle. Kasvatustieteellisestä toiminnasta tulee säätelevää, mielenkiintoa herättävää ja ohjaavaa toimintaa, mutta myös ulkoista vaikuttamista, jota perustellaan sillä, että "luonteen karaiseminen" on hyödyllistä yksilölle ja hänen tulevalle elämälleen.

Lilius kehitti myös empiirisen tutkimuksen metodiikkaa. Hän osallistui keskusteluun empiirisen tiedonkeruun ongelmista, jotka koskivat kyselyjä ja tulosten yleistämistä. Vuosisadan alussa (1908) Lilius näki kokeellisen psykologisen kasvatustieteen toivona, jonka avulla kasvatustieteestä tulisi tasavertainen muiden tunnustettujen tieteiden kanssa. Liliuksen tutkimusta on luonnehdittu myös pedograafiseksi, hän käytti jopa päiväkirjoja, kirjeitä ja muistiinpanovihkoja empiiristen analyysiensä pohjana.

Vaikka Lilius oli vahvasti suuntautunut psykologiaan, hän oli kuitenkin sitä mieltä, että kasvatustieteen oli rakennuttava itsenäiselle pohjalle, mutta hänen osuutensa asiaan oli kuitenkin vähäinen. Lilius piti kuitenkin jatkuvasti kiinni yhteydestään herbartianistiseen kasvatustieteeseen. Lilius halusi esim. kehittää lapsen monipuolista kiinnostusta, mutta uskoi kuitenkin tietyssä määrin, että yleisiä sielunvoimia (muisti, tarkkaavaisuus) oli mahdollista harjoittaa sellaisenaan. Pohjimmiltaan Lilius ei kuitenkaan nähnyt mitään perustavaa laatua olevaa ristiriitaa oman suuntauksensa ja Herbartin kasvatustieteen välillä, hän pikemminkin halusi testata Herbartin teorian pitävyyttä empiirisen tutkimuksen avulla.

Lilius oli erityisen kiinnostunut luonnontieteiden didaktiikasta, jossa hän korosti kotiseututietoutta, oppilaita aktivoivia työtapoja, kokeita, opetuksen havainnollisuutta ja aineen suunnittelua oppilaiden kiinnostuksen mukaan ym.

Liliuksen hallinnollisista tehtävistä voidaan mainita toimiminen kasvatustieteellisen yhdistyksen keskuslautakunnan puheenjohtajana 1927-1932, tiedeseuran jäsenenä, Folkhälsanin hallituksen jäsenenä vuodesta 1921 sekä useiden muiden luottamustehtävien hoitaminen mm. nuorisoliitto Fylgiassa 1909-1919. Lilius sai Hallbergin palkinnon 1925.

Sen jälkeen kun Waldemar Ruin oli jättänyt tehtävänsä pedagogiikan ja didaktiikan professorina 1926, Lilius määrättiin hoitamaan professuuria syyskuusta 1926 lähtien. Kuitenkin vasta 14. tammikuuta 1930 professuuri täytettiin uudelleen. Professori Albert Lilius valittiin. Vuonna 1930 päätettiin myös, että dosentti Juho August Hollo saisi henkilökohtaisen ylimääräisen professuurin. Hollo oli ollut toinen hakijoista.

Tammikuussa 1936 aloitettiin Hollon ylimääräisen professuurin muuttaminen varsinaiseksi viraksi, Liliuksen aloitteesta. Uusi pedagogiikan rinnakkaisprofessuuri perustettiin 29.1.1937 ja Hollo asetettiin virkaan 3. päivänä marraskuuta 1937. Tämän jälkeen alkuperäinen pedagogiikan ja didaktiikan professuuri muutettiin ruotsinkieliseksi pedagogiikan professuuriksi 19.12.1937 ja Albert Lilius valittiin sen haltijaksi. Näin ollen Lilius kulki henkilökohtaisen ylimääräisen professuurin (1920) kautta varsinaiseen professuuriin (1930), joka sitten muutettiin ruotsinkieliseksi professuuriksi 1937. Lilius erosi 65-vuotiaana 12. lokakuuta 1939.

Valikoitu kirjallisuus

1898 Det naturliga urvalets allmakt Finsk Tidskrift 46.

1901 Undervisningen i naturkunskap vid högre läroverk. Tidskrift utgifven av Pedagogiska Föreningen i Finland 38.

1905 Tyska läroplanteorier under nittonde seklet (Diss.)

1905 Lärobok i botanik (efter O. Schmeil).

1905 Beiträge zur Geschichte des Naturwissenschaftlichen Unterrrichts. Natur und Schule 4.

1906 Naturhistoriens didaktik. Tavastehus.

1906 Utvecklingsläran i skolorna. Tidskrift utgifven av Pedagogiska Fören. i Finland 43.

1907 Zillers formalstadier och den moderna oppositionen. Tidskrift utgifven av Pedagogiska Föreningen i Finland 44.

1908 Om naturhistoriska exkursioner och Skolan och djurskyddet. Tidskr. för Folksk. 15.

1908 Nils Holgerson som pedagog. Argus 1.

1909 Om pedagogiken som vetenskap. Tidskrift utgifven av Ped. Fören. i Finland 46.

1910 Uppfostran till arbete (Till Uno Cygnaeus minne).

1910 Om teckningen som hjälpmedel för undervisning i naturkunskap. Tidskr. för Folkskolan 17.

1911 Om folkskoleelevers intresse för olika skolämnen I-III. Tidskrift utgifven av Pedagogiska Föreningen i Finland 48-49.

1911 Något om mångsidighet, koncentration och individualitet I-II. Tidskr. för. folksk. 18.

1912 Till Jean Jacques minne. Tidskrift utgifven av Pedagogiska Föreningen i Finland 49.

1913 Om experimentell pedagogik och skolreform. Tidskrift utgifven av Pedagogiska Föreningen i Finland 50.

1913 Något om intelligensundersökningar. Tidskrift utgifven av Ped. För. i Finland 50.

1914 Om modern ärftlighetsforskning. Tidskrift utgifven av Ped. För. i Finland 51.

1914 Om psykisk ärftlighet. Tidskrift utgifven av Ped. För. i Finland 51.

1914 Brottet och dess försonande. Tidskr. för. folksk. 21.

1915 Lärobok i naturkunskap för folkskolan. Helsingfors.

1915 Estetiska intressen och estetisk värdering under skolåldern. Tidskrift utgifven av Pedagogiska Föreningen i Finland 52.

1916 Skolålderns själsliv. Enligt nutida undersökningar. Åbo Akad. komm. Skr 4. (2. utökade uppl. Stockholm: Bonniers, 277 s.)

1917 Ur småbarnens själsliv. Helsingfors. 201 s. (2. uppl. 1921)

1918 Moderna tankar om karaktärsfostran. Nya Argus 11.

1918 Ernst Meumann om några av pedagogikens och den pedagogiska psykologins problem. Tidskrift utgifven av Pedagogiska Föreningen i Finland 55-56.

1919 Folkskolan och de övernormala anlagen. 17 Allmänna folkskolmötet.

1921 Hemuppfostran. Folkhälsan 3.

1922-24 De växandes känsloliv. Enligt nutida undersökningar. I och II. Stockholm: Bonnier. 489 s.

1927 Johann Heinrich Pestalozzi. Tidskrift utgifven av Ped. För. i Finland 64.

1926 Skolpedagogikens huvudfrågor. (2:a uppl. 1929, lsingfros: Schildt, 3:e omarb. Uppl. 1945 Stockholm: Bonnier).

1926 Ryggradsdjurens själsliv. Helsingfors.

1928 Skolan och de övernormalt intelligenta lärjungarna I-IV. Tidskrift utgifven av Pedagogiska Föreningen i Finland 64-65.

1929 Pestalozzi. Hans liv och gärning. Stockholm: Natur och Kultur 93. 130 s.

1931 Timfördenlingsplan för Finlands läroverk. Tidskrift utg. av Ped. Fören. i Finland 68.

1931 En internationell förening för hemuppfostran. Tidskrift utgiven av Pedagogiska Föreningen i Finland 68.

1931 Småbarn som tecknare. Stylus 18.

1932 Huvudkraven på en psykologisk uppfostran. Norsk Pedagogisk Tidskrift 17.

1933 Barnpsykologi. Helsingfors: Schildt. 184 s.

1934 Släktledens kamp. Tidskrift utgifven av Pedagogiska Föreningen i Finland 71.

1935 Pedagogisk miljöforskning. Tidskr. för Folkskolan 42.

1935 Spridda minnen från kampen mot förryskningssträvandena. Hågkomster och Livsintr. 16.

1935 I vilken mellanskoleklass bör historieundervisningen begynna? Tidskrift utgiven av Pedagogiska Föreningen i Finland 72.

1938 Läroverkselevers intressen utanför skolan. Skola och Hem 1.

1938 Mikael Soininen (1860-1924). Kasv.-op.Aik. 75.

1938 Waldemar Ruin (1857-1938). Kasv.-op. Aik. 75.

1938 Själslivet. Populär handledning i psykologi. (2. uppl. 1943). Stockholm: Natur och Kultur. 101 s.

1938 Gestalter ur bildningsarbetets historia: Antiken. Stockholm: Natur och Kultur. 165 s.

1946 Nordiska gestalter i utbildningsarbetets historia. Stockholm: Natur och Kultur. 201 s.

Professorit | Takaisin kasvatustieteen laitoksen etusivulle