Opiskelemaan kognitiotiedettä?

Helsingin yliopistossa kognitiotiedettä voi opiskella perustutkintotasolla (humanististen tieteiden kandidaatin ja filosofian maisterin tutkinnot) sekä jatkotutkintotasolla (filosofian tohtorin tutkinto). Kognitiotiedettä voi myös opiskella sivuaineena.

Oppiaineena kognitiotiede on pieni ja ystävällinen, mutta vaativa. Opiskelijalla on hyvä olla opiskelumotivaatiota yli oppiainerajojen. Opiskelijoita koulutuksessa on n. 80, ja sisäänotto on vuosittain 15 uutta opiskelijaa kandidaattivaiheeseen ja 5 opiskelijaa maisterivaiheeseen.

Kognitiotieteen opiskelijoilla on tavallista enemmän vapautta (ja vastaavasti myös vastuuta) omien opintojen suunnittelussa. Kognitiotieteen tutkintorakenne tarjoaa opiskelijalle mahdollisuuden koostaa tutkinnostaan omaa kiinnostusta ja erityisosaamista vastaava kokonaisuus. Kognitiotieteen opiskelijat opiskelevatkin usein monialaisesti yli oppiaine-, tiedekunta- ja jopa korkeakoulurajojen. Tyypillisiä sivuaineita ovat psykologia, filosofia, matematiikka, tietojenkäsittelytiede, neurobiologia, kielitiede, kieliteknologia ja käytettävyyskoulu (kognitiotieteen, teknillisen korkeakoulun ja taideteollisen korkeakoulun yhteinen maisteriopintojen koulutusohjelma).

Kognitiotieteellisen perustutkimuksen tuottamaa tietoa sovelletaan monilla aloilla, esimerkiksi organisaatioiden kehittämistoiminnassa informaation ymmärrettävässä muodossa esittämiseen ja informaatiovirtojen hallintaan liittyvissä kysymyksissä, työprosessien suunnittelussa sekä ihmisen ja koneen välisessä vuorovaikutuksessa (käyttöliittymäsuunnittelu ja tietokoneavusteiset oppimisympäristöt). Ihmisen kognition hyvä ymmärtäminen antaa pohjan ihmisen kanssa vuorovaikuttavien keinotekoisten järjestelmien suunnittelulle (käyttöliittymät, tekoäly) sekä ihmisen ja koneen vuorovaikutuksen ymmärtämiselle.

Monitieteinen koulutus kehittää kykyä työskentelyyn nykyaikaisessa tutkimus- ja tuotekehitystyössä, jossa tarvitaan ihmisiä, jotka kykenevät kommunikoimaan ja tekemään yhteistyötä eri koulutusalojen edustajien kanssa. Tällaisia valmiuksia tarvitaan monimutkaistuvassa ja pieniin erikoisaloihin pirstaloituvassa tieteessä ja teollisuudessa yhä enemmän. Kognitiotiedettä pääaineenaan opiskelevan ammatillinen sijoittuminen on perinteisesti ollut erittäin hyvä. Esimerkkeinä mahdollisista toimenkuvista voidaan mainita tieteellinen tutkimustyö, tuotekehittely, ja varsinkin julkisella sektorilla myös koulutus, konsultointi ja kehittämistehtävät.

Aineyhdistelmästä ja suuntautumisesta riippuen kognitiotieteen tutkinto antaa valmiudet akateemiseen jatkokoulutukseen ja käyttäytymistieteelliseen tutkimustyöhön.