Hyvässä tilassa

”Mitä ei voi silmin vajain nähdä, siitä unta nähkää”, kehottaa Lauri Viita. Runoilijan säkeet nousevat mieleeni, kun kirjastoammattilaisena yritän hahmottaa sitä, kuinka tarjoamamme palvelujen kokonaisuus näyttäytyy satunnaiselle asiakkaalle. Fyysisen kirjaston rinnalle on noussut näkymättömältä vaikuttava digitaalinen kirjasto: joukko kokoelmia ja palveluja, jotka eivät ole samalla tavalla aikaan ja paikkaan sidottuja kuin kirjarivistöt ja -hyllyt, palautusautomaatit ja lainaustiskit ovat. Kouriintuntuva fyysinen kirjasto fyysisine kirjastovirkailijoineen hallitsee helposti mielikuviamme. ”Silmin vajain” emme helposti hahmota sitä, kuinka olennaisella tavalla kirjasto tänään hyödyntää verkkoa palvelujensa toteuttamisessa.

Kirjastoaineiston hankintatilastot paljastavat sen, että e-aineistoihin (digitaalisiin lehtiin, kirjoihin ja tietokantoihin) menee peräti 80 % kirjaston aineistonhankintarahoista. E-kirjat eivät kuitenkaan näy palautusautomaattien liukuhihnoilla, eikä niitä tarvitse hyllyttää. Toisinaan ne saa ladattua määräajaksi esimerkiksi oman lukulaitteen kovalevylle, mutta usein niitä ei lainkaan käytetä fyysisestä maailmasta tutulla lainaus–palautus -logiikalla.

Kirjastojen kannalta yhä keskeisemmäksi on tullut yliopistoyhteisön pääsyn turvaaminen tutkimuksen ja opiskelun kannalta keskeiseen digitaaliseen informaatioon. Tavoitteena on, että kaikki kirjaston tarjoamat aineistot, olomuodostaan riippumatta, olisivat mahdollisimman vaivattomasti asiakkaiden käytettävissä. Pilvessä olevia e-aineistoja ei kirjasto omista, vaan se pikemminkin vuokraa lisenssipohjaisesti aineiston käyttöön määräajaksi.

E-kirja on parhaimmillaan ladattavissa kännykkään tai tablettiin vaikka kioskijonossa tai kesämökiltä käsin. Käytön helppous ei kuitenkaan ole ilmaista: kirjastossa tehdään paljon kulissientakaista työtä juuri aineiston löydettävyyden ja käytettävyyden edistämiseksi. Uuden digitaalisen aineiston käyttöön saattaminen edellyttää paitsi käyttöliittymien räätälöintiä, myös erilaisia aktivointitoimenpiteitä sekä päivityksiä linkityspalveluun ja tietämyskantaan. Luetteloinnin ja sisällönkuvailun avulla varmistetaan aineiston mahdollisimman hyvä löytyvyys nyt ja vastaisuudessa. Aineiston käytön tukeminen puolestaan vaatii opastusta ja ohjeistusta, pääsyongelmien selvittelyä ja palautevastaamista. Kirjasto viestii asiakkailleen myös, kun palveluihin tai niiden käyttöliittymiin tulee merkittäviä muutoksia.

Tieteen kehittymisen yksi ilmenemismuoto ovat uudet tieteelliset lehdet. Tiedejulkaisujen maailma elää ja yliopistokirjaston asiakaskunnalla on vanhojen tarpeiden lisäksi myös uusia tarpeita. Kirjaston kustannustenhallinta edellyttää usein kovia päätöksiä: jotakin on poistettava, jotta digitaaliseen tai fyysiseen kirjahyllyyn saadaan tehtyä tilaa. Kokoelmienhallinnan kannalta olennaista on aineiston käytön tilastointi: tarvitsemme mahdollisimman luotettavia tunnuslukuja, jotka kuvaavat tietoaineistojen lataus- ja lainauskäyttöä. Tunnuslukujen keruu on oma urakkansa, mutta sen lisäksi meidän on kuunneltava herkällä korvalla asiakaspalautetta sekä tutkittava muilla tavoin tietoaineistojen relevanttiutta akateemisten toimijoiden kannalta.

Aineistojen poistamisen rinnalla myös uuden aineiston valinta edellyttää kiinteää yhteyttä asiakkaisiin. Ainelaitosten ja tutkimusryhmien palaute on tärkeää mm. kun organisoimme koekäyttöjä uusiin aineistoihin, teemme asiaan liittyviä selvittelyjä ja pidämme asiakkaiden puolesta yhteyttä kustantajiin. Lisäksi meidän on tietenkin seurattava aineistomäärärahan käyttöä, jotta emme elä yli varojemme. Tietoaineistojen jatkuva hinnannousu tekee kirjaston taloudenpidon haastavaksi.

Ilmainen aineisto, esimerkiksi lahjoitukset ja vaihdot, ei ole kirjastolle ilmaista. Aineiston käyttökuntoon laittaminen luetteloineen ja sisällönkuvailuineen, lainauksineen ja palautuksineen sekä jatkuvia julkaisuja koskevine saapumisvalvontoineen maksaa aina vähintään näihin prosesseihin käytetyn työvoiman ja tilakustannusten verran.

Ylikirjastonhoitajan työn kannalta on olennaista tarkastella suuria linjoja ja tilastojen ilmentämiä tendenssejä. Vuoden 2013 tilastoja katsoessani voin ilokseni todeta, että e-lehtien käyttö on yliopistossa edelleen aktiivista, vaikka käytön kasvu tällä kertaa onkin aiempaa maltillisempaa: e-lehtitiedostoja avattiin yliopistossa 2,45 miljoonaa kertaa – noin 6 700 avausta vuoden jokaisena päivänä. Paikallislainoja kirjastossa annettiin lähes puoli miljoonaa. Kun uusinnatkin lasketaan mukaan, lainojen kokonaismäärä nousee 2,5 miljoonaan.

Itseäni ilahduttaa eniten kirjaston kävijämäärien kasvu: vuoden 2012 puolestatoista miljoonasta kävijästä noustaan kertomusvuonna lähelle kahta miljoonaa vuosittaista kävijää. Kasvun taustalla on etenkin uuden pääkirjastomme, Kaisa-talon, suurena jatkunut suosio. Kaisa-talon ensimmäisenä kokonaisena toimintavuonna (talo avattiin asiakaskäyttöön vuoden 2012 syyskuussa) kävijämäärät ovat olleet jatkuvasti huomattavasti korkeampia kuin olemme osanneet ennakoida. Kirjasto on vakiintunut etenkin opiskelijoiden työskentelypaikaksi ja akateemiseksi olohuoneeksi.

Digitaalisen ja näkymättömän kirjaston rinnalla tarvitaan edelleen fyysistä kirjastotilaa. Vaikka aineistojen käyttö onkin suurelta osin ajasta ja paikasta riippumatonta, tuloksekas opiskelu ja tutkimustyö edellyttävät paikkaan sidottuja fyysisiä tiedon muodostajia.

Tarjoamalla käyttöön opiskelu- ja tutkimustiloja sekä tutkimuksen ja opiskelun edellyttämiä tietoaineistoja ja muita palveluja kirjasto omalta osaltaan huolehtii siitä, että yliopisto pääsee strategiseen tavoitteensa nousta viidenkymmenen parhaan huippuyliopiston joukkoon maailmassa. Lauri Viita on runossaan varma siitä, että suurimmatkin tavoitteet toteutuvat, kun niihin pyrkii ”kaikin soluin, sydämin”; mitään ei voi eikä kannata tehdä suotta. Strategiakauden tai kvartaalitalouden mittakaavaan verrattuna Viita tosin kirjoittaa aikasyklistä, joka kestää tuhat kertaa tuhat vuotta. Runoilija tähyilee kosmisia vuorenhuippuja, kun taas ylikirjastonhoitaja tarkastelee tilastokäyrien hienovaraisia heilahduksia.

Kimmo Tuominen
Ylikirjastonhoitaja, professori