kulma20_vy.gif (868 bytes) vpohja.gif (814 bytes)
 
 

 

Vandalismia Ylioppilaskunnan kirjastossa

 

 

08/08

   
 

Kirjoihin liimattu teksti Opiskelijakunnan kirjastossa, Kuva: Hanna Kuusi(Kirjoihin liimattu lipuke Ylioppilaskunnan kirjastossa)

1900-luvun alkuvuosina oltiin huolestuneita opiskelijoiden tavoista kohdella Ylioppilaskunnan kirjaston kokoelmia. Kirjoja oli kadonnut ja lehdistä oli revitty kuvia. Vandalismin katsottiin pahasti järkyttävän ylioppilasnuorison mainetta. Edelleen 1950-luvulla kirjojen turmeleminen pöyristytti kirjaston henkilökuntaa. Kurssikirjoista oli viilletty irti sivuja, esimerkiksi Taschenbuch der Anatomie oli revitty käyttökelvottomaksi.

Kirjojen varastaminen ja repiminen on pääosin johtunut ajoittain katastrofaalisesta kurssikirjatilanteesta. Kirjat eivät ole mitenkään riittäneet kasvaville opiskelijamäärille. Sen sijaan lainakirjojen alleviivaaminen on varmasti ollut tuttu asia lähes kaikille opiskelijoille - vaikkei itse sitä olisi harrastanutkaan. Kirjaston yritykset estää alleviivailua ovat olleet varsin tuloksettomia. Kirjat ovat olleet opiskelutyökaluja, joiden sisällön hallinnassa merkinnät ovat auttaneet. Lähes sata vuotta sitten nimimerkki A.Ä. käsitteli asiaa Ylioppilaslehdessä osuvasti:

Jokainen tenttiä lukenut on varmasti hermostunut siitä tavasta, jolla kurssikirjoja alleviivataan. Muutamilla on aivan viivoittamisraivo – jäähän kirjaa kiinni painettaessa toki se tunne, että työssä sitä on oltu, vaikkei luettu olekaan mieleen jäänyt.
[…]
Ja millaisista inhimillisen kärsimyksen hetteistä ne [kurssikirjojen taideluomat] ovat esiin pulpahtaneet. Kolkossa lukukammiossaan tieteensä ääressä hikoileva kandidaatti niissä kertoo kiusauksistaan. Sattuu, että ajatus pysähtyy johonkin vaikeasti tajuttavaan kohtaan, ja aivojen ponnistautuessa tunkeutumaan hämäryyden läpi liukuu kynä itsetiedottamasti, mutta silti voimakkaasti, edestakaisin noitten vaikeitten sanojen alla, tai muodostuu sivun reunaan monimutkaisia tähtiä tai muita kabbalistisia kuvioita tieteen salaperäisyyden symboleiksi. Kun mieli sitten kaipaa virkistystä, väritetään nuo kuvat aina käsillä olevilla värikynillä ja siten saadaan noille kuiville lehdille syntymään ”väriloistoa ja viivakauneutta”, jonka rinnalla ”pakanamaan kartta” on kuin valkoinen paperi.

Puhuin kerran eräälle toverilleni tuollaisesta kurssikirjojen turmelemisesta ja vastasi hän: ”Niin, mutta professori N.N. on itse sanonut, että on viivotettava ja tehtävä merkkejä reunaan. Se helpottaa suuresti lukemista.” Niinpä kyllä. Mutta viivotettakoon ja tehtäköön noita muistutuksia järkevästi. Olen itse suurella helpotuksella lukenut valmiiksi viivotettuja kirjoja, joissa mieleen painettavat kohdat ovat olleet (viivoittimen avulla) alleviivatut lyijykynällä ja aivan pääkysymykset esim. punaisella värikynällä. Jos sitä paitsi jokin huom! tai obs! on pistetty oikeaan paikkaan reunaan, niin helpottaa se suuresti työtä kirjaa toista kertaa läpi käytäessä. Mutta jos jokikinen rivi on alleviivattu ja reunat ahdetut täyteen muistutuksia, niin – minkätähden silloin ensinkään on viivoitettu? Eihän pääasiaa silloin voi erottaa sivuasiasta suurennuslasillakaan, vaan kirja on luettava uudelleen alusta loppuun, ja viivoitukset vain häiritsevät ja vaikuttavat sekottavasti.

Siis herrat ja neidit ylioppilaat! Mahdollisimman vähän alleviivauksia – varsinkin lainattuihin kirjoihin!

(Ylioppilaslehti 12/1914)

Nykyopiskelijoiden suhtautuminen kurssikirjojen alleviivaamiseen paljastui hyvin samankaltaiseksi, kun Opiskelijakirjastossa tehtiin marraskuussa kysely hyvästä kurssikirjasta. Osa kyselyyn vastanneista halusi lainakirjansa puhtaina, mutta enemmistö piti alleviivattua kurssikirjaa parempana kuin alleviivaamatonta. Siistien alleviivausten ja merkintöjen kerrottiin auttavan lukemista. Hyvistä merkinnöistä saattoi olla kullanarvoista apua varsinkin vieraskielisten kirjojen omaksumisessa. Myös edellisen lukijan kirjoittamia suomennoksia arvostettiin. Moninkertaisia viivailuja ja sotkuja ei kuitenkaan kukaan kaivannut.

ge

Lähteet:

  • Ylioppilaslehti 5/1914, 12/1914, 19/1951


Teksti:
Hanna Kuusi
Projektisuunnittelija
Opiskelijakirjasto

Kuvat:
Hanna Kuusi

top

« EDELLINEN ETUSIVU SEURAAVA »

 

 

 
vpohja.gif (814 bytes)
  kulma20_oa.gif (867 bytes)