kulma20_vy.gif (868 bytes) vpohja.gif (814 bytes)
 
 

 

Harkitseva kohauttaja -
Keskustelukumppanina professori Raija Sollamo

 

 

05/08

   
 

Raija Sollamo toimi teologisen tiedekunnan dekaanina vuosina 1992-1998 ja Helsingin yliopiston 1. vararehtorina vuosina 1998-2003 vastuullaan mm. opetus-, kirjasto- ja tietohallintoasiat. Vararehtorina hänellä oli avainrooli sekä kirjastolaitoksen että opetustoiminnan, ml. verkko-opetuksen kehittämisessä. Raija Sollamon kausi on tärkeä osa Helsingin yliopiston kirjastolaitoksen historiaa. Hän jäi eläkkeelle 2007 mutta jatkaa edelleen tutkimustyössä.

Raija Sollamo teologisen tiedekunnan kirjastossa, Kuva: Jussi OmaheimoRaija Sollamon olemus ei heti viittaa kohuotsikoihin; hän on levollinen, hymyilevä, tyylikäs tutkija. Silti hän on useita kertoja nostattanut laineita naistutkijana, teologisen tiedekunnan dekaanina ja tullessaan valituksi Helsingin yliopiston rehtoraattiin ensimmäisenä naisena yliopiston 350-vuotisen historian aikana. Myös kirjastoissa hänen kommenttinsa ovat toisinaan herättäneet tunteita.

Yliopiston kirjastolaitoksen määrätietoinen kehittäminen laajenevan verkkoympäristön vaatimuksia vastaavaksi alkoi vararehtori Arto Mustajoen kaudella. Hänen johdollaan kirjastotoimikunta valmisteli vuosille 1998-2005 ensimmäisen yhteisen kirjastostrategian, jonka konsistori hyväksyi keväällä 1998. Raija Sollamolla oli siten kirjastojen kehittämistä johtaessaan hyvä selkänoja; pitkän yhteisen valmistelun ja keskustelun tuloksena hyväksytyt linjaukset.

Verkko-opetuksen, oppimiskeskusten ja virtuaaliyliopiston kehittäminen

Vuonna 1998 opetusministeriö myönsi Helsingin yliopiston kirjastolle (nykyinen Kansalliskirjasto) rahoituksen Kansallisen elektronisen kirjaston kehittämiseen. Raija Sollamo toimi sittemmin FinELibin ohjausryhmän jäsenenä.

Vuonna 1998 opetusministeriö myönsi Helsingin yliopistolle merkittävän rahoituksen myös opetuksen verkkopalvelujen kehittämiseksi hankkeessa Opintoaineistot verkossa. Hankkeeseen osallistui viisi yliopistokirjastoa koordinoijana opiskelijakirjasto. Rehtori nimesi ohjausryhmän puheenjohtajaksi vararehtori Raija Sollamon. Hanke laajeni työn kuluessa tarkastelemaan yliopistollisen verkko-opetuksen koko kenttää. Tähän vaikutti sekä laajan ja monipuolisen ohjausryhmän paneutuminen selvitettäviin kysymyksiin että puheenjohtajan laaja-alaisuus. Hän johti sekä yliopiston opintoasiantoimikuntaa että kirjastotoimikuntaa. Myös tietohallinto kuului hänen vastuualueelleen rehtorikunnassa. Tämä mahdollisti kokonaisvaltaisen näkemyksen tulon kehittämistyöhön.

Työn tuloksena valmisteltu laaja julkaisu Yliopisto-opetus ja opintoaineistot verkossa luovutettiin opetusministeriölle 31.3.1999 (osoite verkossa: http://www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi/vj/luettelo.htm). Raporttia jaettiin yli 300 kpl yliopistoille ja opetuksen kehittäjille. Siinä luotiin perusteita niin oppimiskeskusten kehittämiseen, informaatiolukutaidon ja tieto- ja viestintäteknisten taitojen tärkeyteen kaikille opiskelijoille (mm. TVT-ajokortin perusidea) kuin malleja tekijänoikeuskysymysten ratkaisemiseksi verkko-opetuksen tueksi. Monet tämän työn yhteydessä ensi kertaa esitetyt ideat kirjattiin sittemmin yliopiston opetuksen ja opintojen kehittämisohjelmaan 2004-2006 ja HY:n virtuaaliyliopistostrategiaan 2003-2006.

Vararehtorina Sollamo halusi osaltaan vaikuttaa yliopiston tieto- ja viestintätekniikan kehitykseen, sillä 1990-luvulla yliopiston katsottiin tällä alueella olevan parikymmentä vuotta jäljessä yritysten vastaavista palveluista. TVT oli entistä tärkeämpää niin opiskelijoiden työllistymisen kannalta kuin tutkimusyliopiston tavoitteiden kannalta.

Raija Sollamo toimi myös Suomen virtuaaliyliopiston ohjausryhmän jäsenenä. Hän tuki vuonna 2003 avatun Aleksandria-oppimiskeskuksen rakentamista. Oppimiskeskus on tunnetusti osoittautunut hyväksi konseptiksi erityisesti yhdistäessään TVT-palvelut kirjaston läheiseen yhteyteen; noin miljoonan kävijän määrä vuodessa puhuu omaa kieltään.

Kansainvälinen arviointi kirjastotoiminnan vauhdittajana

Yliopiston tutkimuksesta oli jo 1990-luvulla tehty ensimmäinen kansainvälinen arviointi. Myös kirjastotoimintaan haluttiin saada kansainvälistä vertailtavuutta. Tässä suhteessa Helsingin yliopisto on ollut edelläkävijä muihin yliopistokirjastoihin verrattuna. Vararehtori Sollamo vastasi suunnitteluryhmän puheenjohtajana ensimmäisen arvioinnin suunnittelusta 1999. Tähän liittyvässä seminaarissa alustajana toiminut Lundin yliopiston kirjastonjohtaja Göran Gellerstam teki silmiä avaavan kysymyksen: ”Kuka oikeastaan vastaa Helsingin yliopiston kirjastotoiminnan kehittämisestä?” Kysymykseen ei kukaan pystynyt vastaamaan, sillä vastuu oli hajaantunut useille eri tahoille. Seuraavana päivänä havainto oli yliopiston johtoryhmän ihmeteltävänä.

Arviointipanelistit tulivat Hollannista, Skotlannista, Ruotsista ja Suomesta. Arviointi oli varsin perusteellinen koko vuoden kestävä prosessi, johon palkattiin myös suunnittelija hieman yli vuoden ajaksi. Arvioinnilla oli erillinen ohjausryhmä puheenjohtajanaan yliassistentti, professori mvs. Maija-Leena Huotari.

Vararehtori Raija Sollamon tehtäväksi tuli johtaa arvioinnin perusteella tehtyjen johtopäätösten toteuttamista. Arviointi vahvisti oikeansuuntaiseksi sellaisen tulevaisuuden vision, että elektroninen aineisto ja elektroniset julkaisut ovat tulleet jäädäkseen, ja että ne ovat tulevaisuudessa yksi tiedeyhteisön tutkimuksen kilpailukyvyn avaintekijä.

Laajan yliopisto- ja kirjastoyhteisön keskustelun jälkeen konsistori päätti toimenpiteistä, joista keskeisiä oli koordinaation vahvistaminen perustamalla koordinoivan johtajan virka hallintovirastoon vuoden 2002 alusta. Raija Sollamon mukaan ”päätös ei syntynyt kivuttomasti, sillä pitkään haluttiin perustaa vain suunnittelijan virka. Johtajan viran puolesta sai tehdä töitä.” Helsingin yliopisto on sittemmin saanut kiitosta siitä, että arviointeja on todella käytetty johtamisen välineinä.

Kansalliskirjasto

Arvioinnissa otettiin kantaa myös Helsingin yliopiston kirjastolaitoksen kaksinaiseen tehtävään valtakunnallisten ja yliopistotehtävien hoitajana. Paneeli esitti, että yliopiston kirjastotoimintaa tulisi selkeämmin profiloida yhtäältä Kansalliskirjastoon, joka vastaa kansallisista tehtävistä ja toisaalta yliopiston kirjastotoimeen, jolla on oma koordinoiva johtonsa. Arvioinnin tuloksia käsittelevässä seminaarissa vararehtori Sollamo sai useat kuulijat haukkomaan henkeään esittäessään, että kansalliskirjastotehtäviä hoitavan Helsingin yliopiston kirjaston (HYK) muutos kansalliskirjastoksi tulisi ottaa selvitystyön kohteeksi. Kansalliskirjaston asema oli asioita, joista puhuttiin vain varovasti. Opetusministeriö asettikin piakkoin työryhmän selvittämään Helsingin yliopiston kirjaston asemaa ja muutosten tarpeita. Raija Sollamo toimi myös tässä ryhmässä Helsingin yliopiston edustajana. Laajan, opetusministeriön johdolla tehdyn valmistelun tuloksena Kansalliskirjaston rooli on selkeytynyt yliopistolain ja nimen muutoksen myötä 2006.

Helsingin yliopiston kirjastot

Helsingin yliopiston kirjastotoiminnan kehittämisessä kirjastotoimikunnan rooli oli keskeinen. Arviointi herätti erittäin vilkasta keskustelua ja polemiikkia. Toimikunnan työtä kehitettiin strategiseen suuntaan. Elektronisen kirjaston ja kirjastojen yhteisen viestinnän kehittämissuunnitelmat hyväksyttiin Raija Sollamon kaudella. Samoin yliopiston kirjastostrategian 2004-2006 valmistelu oli tärkeä osa kehittämistä; tuolloin muodostettiin yhteistä näkemystä tulevaisuuden kehittämistarpeista ja muuttuvasta kirjastosta. Kampusten näkemysten yhteen sovittelu ei ollut aina helppoa.

Oma kysymyksensä oli keskustan kirjastojen tulevaisuus, johon arviointipaneeli oli tehnyt suosituksia. Keskustakampuksen kirjastotoimikunta halusi säilyttää tiedekuntakirjastojen rakenteen. Teologisen tiedekunnan kirjaston 100-vuotisjuhlan seminaarissa vararehtori Sollamo nostatti jälleen tunteita sanomalla oman näkemyksensä julki: ”seuraavalla kerralla juhlimme sitten keskustan yhteistä kampuskirjastoa”.

Raija Sollamo tutkijanhuoneessaan, Kuva: Jussi OmaheimoÄäneen sanomisen rohkeus

Professori Raija Sollamo johti vararehtorina yliopiston kirjastotoimikuntaa aikana, jolloin useat laajakantoiset muutokset nousivat keskusteluun. Hän sitoutui strategiseen kehittämiseen ja avasi keskustelun useista vaikeiksi koetuista asioista. Useat tuolloin mahdottomina pidetyt tavoitteet ovat sittemmin toteutuneet tai toteutumassa.

Raija Sollamon sanoin: ”Kun asioita katsoo taaksepäin, esille nousee monia hyviä asioita. Mieleen palautuu myös niitä jännitteitä, joita liittyi kirjastojen kehittämiseen. Kirjastot ovat niin tärkeä osa yliopistolaisten elämää, että niihin liittyvät muutokset eivät ole vain rationaalista pohdintaa, vaan ne koskettavat myös tunteita. Muutoksiin liittyy aina epävarmuutta mutta silti päätöksiä on rohjettava tehdä. Olen ajatellut, ettei saa väistää arkojakaan asioita, vaan on rohjettava sanoa kipukohdat ja muutosta vaativat asiat ääneen”.

Teksti:
Kaisa Sinikara
tieto- ja kirjastopalvelujohtaja
kaisa.sinikara[at]helsinki.fi
puh. 09-191 21701

Kuvat:
Jussi Omaheimo

top

« EDELLINEN ETUSIVU SEURAAVA »

 

 

 
vpohja.gif (814 bytes)
  kulma20_oa.gif (867 bytes)