kulma20_vy.gif (868 bytes) vpohja.gif (814 bytes)
 
 

 

Korvaus vai apuraha – vai molemmat?

 

 

04/06

   
 

Rahaa kirjasta, Kuva: Jussi Omaheimo

Kulttuurialan lehdissä on tänä keväänä kirjoiteltu huolestuneeseen sävyyn EU:n aikeista romuttaa Suomen kansallinen kirjastokorvausjärjestelmä. Näitä huolia hälventääkseen

Suomen kirjastoseura ja kirjailijajärjestöt organisoivat tietoiskuseminaarin, joka pidettiin eduskunnan lisärakennuksen auditoriossa 25.4.

Kohun lähtökohtana on EU:n komission Suomelle lähettämä huomautus, joka koski tapaa jolla vuonna 1992 annettu vuokraus ja lainausdirektiivi on meillä pantu täytäntöön. Komission huomiota on erityisesti kiinnittänyt se, että korvauksia kirjastoissa tapahtuvasta lainauksesta ovat voineet saada vain ne kirjailijat ja kääntäjät, jotka asuvat tai ovat asuneet pysyvästi Suomessa. Tällainen ehto on EY-oikeuden näkökulmasta kansallisesti syrjivä, ja komissio on asian tiimoilta uhannut Suomea jopa oikeustoimilla.

Opetusministeriön mukaan kyse on pääosin pelkästä väärinkäsityksestä. Suomessa kun ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan käytössä direktiivin mukaista kirjastokorvausjärjestelmää. Vuonna 1961 on tosin säädetty laki eräistä kirjailijoille ja kääntäjille suoritettavista apurahoista. Tämän lain nojalla maksettuja avustuksia on arkikielessä kutsuttu kirjastokorvauksiksi.

Järjestelmä on ollut luonteeltaan kansallista kulttuuripoliittista tukea. Rahanjaosta on hakemusten perusteella ja harkintansa mukaan päättänyt opetusministeriön alainen lautakunta. Oikeampaa olisikin siis puhua vaikkapa apurahalaista.

Direktiivi edellyttää lainmuutoksia

Suomen on nyt joka tapauksessa luotava direktiivin mukainen kirjastokorvausjärjestelmä, jo olemassa olevan apurahajärjestelmän rinnalle. Tämä uusi lainauskorvausjärjestelmä eroaa apurahajärjestelmästä sikäli, että se on perusteiltaan selkeästi tekijänoikeudellinen. Oikeudenhaltijoilla on subjektiivinen oikeus korvaukseen vastineeksi siitä, että teoksia tarjotaan yleisölle lainattavaksi.

Suomen nykyisen käytännön on mahdollistanut lainausdirektiivin artikla 5, jonka mukaan korvausoikeutta on voitu kansallisin päätöksin rajoittaa. Tähän perustuva tekijänoikeuslain 19§ on sulkenut niin yleiset kuin tieteelliset kirjastot korvausvelvoitteen ulkopuolelle.

Rahaa kirjoista - Ajatus, Kuva: Jussi OmaheimoOpetusministeriötä edustaneen Jorma Waldénin mukaan näin laaja kansallinen poikkeus on vesittänyt direktiivin alkuperäisen tavoitteen. Korvauksia kirjastoissa tapahtuvasta lainauksesta ei käytännössä olekaan maksettu. Jatkossa tekijänoikeuslakia tullaan kuitenkin muuttamaan siten, että yleisten kirjastojen lainaustoiminta tulee korvausoikeuden piiriin. Sen sijaan tieteellisten kirjastojen toiminta säilyy jatkossakin korvausvelvoitteesta vapaana.

Nykyisen apurahalain asuinpaikkakriteeristä on myös luovuttava. Rahan saaminen edellyttää myös tulevaisuudessa erillisen hakemuksen jättämistä, mikä riittänee sulkemaan ulkomaiset menestyskirjailijat rahan saajien piirin ulkopuolelle.

Huhtikuun tilaisuudessa käytiin keskustelua siitä, tulisiko apurahalain perustelut saman tien uudistaa, ja laki irrottaa kokonaan sidoksistaan kirjastotoimintaan. Kirjastoalan konkari, nyttemmin jo eläköitynyt Keijo Perälä puolusti lain nykyistä muotoilua. Laki on aikanaan valmisteltu rinnan kirjastolain kanssa, ja sen historiallinen ja aatteellinen yhteys kirjastotoimintaan kannattaisi Perälän mukaan jatkossakin säilyttää.

Lainvalmistelun tilanne on nyt se, että Suomi on alkuvuodesta toimittanut oman ehdotuksensa lainmuutoksiksi EU:lle. Komission vastausta vielä odotellaan.

Jakajia rahalle ilmaantui

Kääntäjiä ja tulkkeja edustanut Juhani Lindholm pudotti pienoisen uutispommin kertoessaan, että OPM:n budjettineuvotteluissa on jo varattu 3 miljoonaa euroa uuden järjestelmän käynnistämiseen. Opetusministeriön Waldén ei Heidi Hautalan suoraan kysyessäkään suostunut vahvistamaan itse summan suuruutta. Se kävi kuitenkin selväksi, että kyseessä ei ole pelkkä ”urbaani huhu”.

Rahapuu, Kuva: Jussi OmaheimoJakajia rahasummalle ilmaantui heti. Suomen Tietokirjailijoita edustaneen Pirjo Hiidenmaan mukaan tietokirjailijat ovat tähän saakka jääneet lapsipuolen asemaan apurahoja jaettaessa. Järjestön lakimies Anne Salomaa vaati, että korvauksia olisi maksettava takautuvasti tietokirjailijoille koko siltä ajalta, jona Suomen järjestelmä ei ole vastannut EU:n direktiivin vaatimuksia. Kansalliskirjaston kannalta merkillepantavaa oli, että Salomaa esitti myös lukusalilainoja uuden tekijänoikeudellisen korvausjärjestelmän piiriin.

Kirjailijaliiton Päivi Liedes puolusti sen sijaan odotetusti nykyistä rahanjakomallia. Kirjastoapurahat ovat hänen mukaansa luonteeltaan nimenomaan kirjataiteen tukea. Vaikka tietokirjallisuus sinällään on olennainen osa suomalaista kulttuurielämää, kuuluu vain pieni osa tietokirjoista tähän kategoriaan.

Uudistusten konkreettinen toteuttamistapa on vielä pohdinnassa. Kulttuurialan järjestöt ilmaisivat seminaarissa vahvan kiinnostuksensa osallistua valmistelutyöhön myös jatkossa.

Pekka Heikkinen
erikoissuunnittittelija, lakimies
Kansalliskirjasto
puh. 191 44334

Kuvat:
Jussi Omaheimo
Opiskelijakirjasto
jussi.omaheimo at helsinki.fi

top

« EDELLINEN ETUSIVU SEURAAVA »

 

 

 
vpohja.gif (814 bytes)
  kulma20_oa.gif (867 bytes)