kulma20_vy.gif (868 bytes) vpohja.gif (814 bytes)
 

10/02
 

The Future of Scholarly Communication

UNICA-seminaari  Madridissa 24-26.10.2002

 
     
 

Tieteellisen julkaisutoiminnan muutokset ja digitaalisen julkaisemisen laajeneminen uusine kysymyksineen oli Madridissa järjestetyn kokouksen keskeinen aihepiiri, jota käsiteltiin alustusten, työryhmien ja vapaamman keskustelun kautta. Seminaari oli osa Euroopan pääkaupunkiyliopistojen kehittämistä 2000-luvulla. Helsingin yliopisto on UNICA-verkoston suomalainen osapuoli ja hallintovirastossa toimii kansallinen vastuuhenkilö (Markus Laitinen). Työryhmien tuloksena koottiin UNICA-verkostolle, yliopistoille ja EU:lle tehtävät suositukset.

Oheisena poimintoja seminaariluennoista.

Kaisa Sinikara
kehittämisjohtaja
HY:n tieto- ja kirjastopalvelujen kehittäminen
kaisa.sinikara@helsinki.fi

Konteksti ja osanottajat

Pääkaupunkiyliopistojen verkosto on toiminut kymmenisen vuotta. Valtaosa toiminnasta liittyy opetuksen ja tutkimuksen yhteistyöhön. Kokouksessa pohdittiin mm. pääkaupunkiverkoston merkitystä. Yhdistäviä tekijöitä löytyi. Niinpä osallistujayliopistot ovat yleensä maansa vanhimpia ja suurimpia, kuten Helsingin yliopisto. Niiden ongelmat ja vahvuudet ovat samantyyppisiä. Euroopan maiden kielelliset, kulttuuriset ja talouden erot tulivat hyvin näkyviin. Oli terveellistä havaita, ettei englanti ole Etelä-Euroopassa mitenkään vahva kieli, vaan eurooppalaisena tulisi hallita muitakin suuria kieliä. Verkoston luonteen vuoksi osallistujajoukko oli niin pieni - noin 40 - ja sosiaalinen ohjelma niin tiivis, että oli mahdollista oppia lyhyessä ajassa tuntemaan henkilökohtaisesti lähes kaikki osanottajat. Euroopan laajuinen kollegaverkosto karttui vielä tehokkaammin kuin suurissa konferensseissa.

 

top

 

Suomalainen panos

Pohjoismaista kokouksessa oli tällä kertaa vain kaksi edustajaa, Kristiina Hormia-Poutanen ja allekirjoittanut. Kristiina piti mielenkiintoa herättäneen esityksen FinELibistä. Seminaarin puheenjohtaja prof. Devroey Brysselistä oli pyytänyt allekirjoittaneen englanninkielisen työryhmän puheenjohtajaksi. Kokemukset olivat pelkästään positiivisia.

Seminaarin kuluessa kävi ilmi, että suomalaisten kirjastojen yhteistyökykyä arvostetaan huipputasoisena. Yhteistyön tuloksena on jo kymmenen vuoden takaa yhteinen kirjastojärjestelmä. Ilman yhteistyökykyä ei olisi myöskään Kansallista elektronista kirjastoa, jonka kehittämisessä  on myös annettava kiitos sekä Esko Häklin kaukonäköiselle toiminnalle että Kristiina Hormian tarmokkuudelle. On ollut viisautta, että Suomesta on luotu yhteyksiä muuhun maailmaan, että parhaita käytäntöjä on opittu ja arvioinnin jälkeen omaksuttu.

 

top

 

Britannian uusi Follett-komitea

Sir Brian Follettin komitea 1993 hankki Britannian yliopistokirjastoille noin yhden miljardin markan lisäpanostuksen. Tällä rahoituksella on rakennettu oppimiskeskuksia, luotu elektronisen kirjaston kehittämisohjelmat ja rakennettu kokoelmia. Uusi Follett -raportti (The UK Review Group of the Universities and the British Library on Research Libraries) julkaistaan joulukuussa. Follett esitteli seminaarissa raportin ajatuksia alustuksessaan How are the University Research Libraries to flourish in the Electronic Age: Individually or cooperatively? Follett kuvasi tilannetta seuraavasti:

  • kirjastopalveluja dominoivat nyt paikalliset itsenäiset kirjastot, usein kansalliskirjaston rinnalla
  • digitaalinen julkaiseminen muuttaa jakelukanavia tarjoten sisällön suoraan yhdestä lähteestä
  • tutkimusvolyymi kasvaa voimakkaasti
  • tutkimusaineistojen hankintakustannukset kasvavat voimakkaasti
  • monet tutkijat saavat tarvitsemansa materiaalin suoraan globaaleista palveluista.

Kirjastojen on vastattava näihin haasteisiin säilyäkseen. Hyvä uutinen on se, että valtiovalta pitää korkeatasoista tieteen infrastruktuuria tärkeänä mikäli se aikoo olla kilpailukykyinen uudessa tietotaloudessa (the knowlegde economy). Valtiovalta on vakuutettava siitä, että tutkimustieto on eräs keskeisistä tutkimuksen infrastruktuuritekijöistä. Tämä ei toteudu, jos vain kirjastot puhuvat tai toimivat keskenään. Laajemmalla yhteistyöllä on saatava selkeitä tuloksia aikaan. Tutkijat sekä yliopisto- ja kansallisen tason päättäjät ovat avainasemassa kirjastojen tulevaisuutta luotaessa.

Follettin johtopäätöksenä oli, että kirjastojen työn tulee perustua entistä vahvempaan koordinointiin. Esimerkkejä onnistuneista ratkaisuista ovat mm OCLC, Britannian kirjastojen verkko SuperJANET ja suomalaisen Kansallisen elektronisen kirjaston malli. Follettin johtama komitea ehdottaa uuden elimen perustamista, jonka tehtävänä vahvistaa yliopistokirjastojen ja kansalliskirjastojen vahvan yhteistyön ja verkostomaisen työskentelyn kehittämistä. Työryhmällä tulee olla korkean tason profiili Britannian kansallisessa tutkimusorganisaatiossa. Sen tehtävänä on luoda konkreetteja ratkaisuja konkreetteihin tutkijoiden tunnistamiin haasteisiin. Tarvitaan vahvaa yhteistyötä ja johtajuutta. Mm. seuraavat asiat ovat tärkeitä:

  • haun apuvälineet – luetteloista hakukoneisiin
  • välittäjäjärjestelyt elektronisiin aineistoihin pääsyn varmistamiseksi
  • Britannian strategiat digitoinnin ja säilytyksen järjestämiseksi
  • ammattitutkijoille on luotava mahdollisimman tehokas pääsy aineistoihin
  • yhteistyö kokoelmien hallinnassa
  • tieteellisen julkaisemisen uusien mallien rohkaiseminen
  • kansainvälinen yhteistyö.

Oli mielenkiintoista, että tällä kertaa suomalaisten kirjastojen vahva verkostomalli, kansallisen elektronisen kirjaston tehokas rakenne, kirjastotoiminnan tiivis yhteys yliopistojen johtoon ja ministeriöön sai suoranaista suitsutusta. Follett esitti eurooppalaisen mallin rakentamista siten, että kirjastojen näkyvyys kansallisella ja eurooppalaisella tasolla vahvistuisi.

 

top

 

Uudet julkaisupalvelut

Suuri osa seminaarin työstä kohdistui julkaisutoiminnan uusien mallien pohdintaan. Tavoitteena on kehittää kilpailevaa toimintaa kaupalliselle fuusioituvalle ja monopolisoituvalle kustannusmaailmalle. Merkittävin este yleistymiselle on se, etteivät uudet julkaisumallit vielä tarjoa riittävää meriittiä tutkijoille. Tämä arvostukseen ja tiedemaailman palkintajärjestelmiin liittyvä muutos on hidas mutta sen puolesta on tehtävä työtä.

Seminaarissa esiteltiin seuraavia julkaisupalveluja

  • SPARC Europe (The Scolarly Publishing and Academic Resources Coalition), Frederick Friend (University College London)
  • BioMed Central (Jan Velterop, Group Publisher BioMed Central)
  • The Association of Learned and Professional Publishers (ALPSP), Robert Welham. London

Vaihtoehtoisten julkaisukanavien vakiinnuttamiseksi olisi hyvä saada nimekkäitä tutkijoita luomaan uutta käytäntöä, koska heidän jo saavutettu maineensa voisi olla avaintekijä. Uudet julkaisumuodot luovat samalla uutta käytäntöä julkaisemiseen. Ajantasaisuus, avoimuus, koko prosessin näkyvyys ja tieteellinen keskustelu yhdistettynä itse tuotokseen on kiinnostava uusi mahdollisuus tutkimukselle.

 

top

 

Yliopistojen e-arkistot ja e-aineistot

Seminaarin suosituksia oli, että jokainen yliopisto luo oman e-print-arkistonsa kansainvälisten mallien mukaan. Nämä tulisi luoda avoimen lähdekoodin pohjalle. Keskustelua herätti se, onko parempi rakentaa kansallisia vai yliopistokohtaisia arkistoja. Valtaosa kannatti yliopistokohtaisia arkistoja siksi, että tieteelliset e-arkistot ovat yliopistojen ”pääomaa”.

Elektronisten aineistojen hankinnassa pohdittiin suurten pakettihankintojen etuja ja ongelmia. Alkuvaiheessa laajat ”lehtipaketit” ovat hyvä ratkaisu. Pidemmän päälle syntyy laajavaikutteisia ongelmia. Onko kaikissa kirjastoissa kautta Euroopan ennen pitkää samat lehtivalikoimat? Pienet kustantajat kuihtuvat ja häviävät. Tieteen lähdepohja samankaltaistuu kautta maailman. Miten käy pienten kielten ja kulttuurien?

Konsortioratkaisuja pidettiin oleellisina. Näkemyseroja löytyi kuitenkin kansallisten konsortioiden ja tieteenalakohtaisten ylikansallisten konsortioiden paremmuudesta.

Arvonlisävero vaihtelee maittain. EU:n direktiivi sähköisten palvelujen arvonlisäverosta eriarvoistaa painetut ja sähköiset palvelut. Suomessa kansallisen tason säädökset tulevat voimaan 1.7.2003. Tärkeänä pidettiin sitä, että tieteellisen aineiston arvonlisäveroa tulisi yhtenäistää sekä eri maiden välillä että julkaisuformaatista riippumattomaksi. 

 

Kaisa Sinikara
kehittämisjohtaja
HY:n tieto- ja kirjastopalvelujen kehittäminen
kaisa.sinikara@helsinki.fi

 

top

 

<EDELLINEN ETUSIVU SEURAAVA>

 
vpohja.gif (814 bytes)
  kulma20_oa.gif (867 bytes)