kulma20_vy.gif (868 bytes) vpohja.gif (814 bytes)
 

03/02

"Avoimuutta, rohkeutta, yhteisyyttä"

Aimo Virtasen kysymyksiin vastaa uusi tietopalvelujen kehittämisjohtaja Kaisa Sinikara 

Kehitätkö kirjastoja vai tietopalveluita?

Viran nimi on herättänyt keskustelua. Kun valintaa tehtiin kirjasto- tai tietopalvelu-nimikkeen välillä, haluttiin viran nimi kytkeä sisältöihin, ei niinkään organisaatioon. Opiskelijat ja tutkijat tarvitsevat tietoon ja tiedon välitykseen liittyviä palveluja, joiden tuottajina kirjastot ovat keskeisiä. 

Kerro työurastasi Helsingin yliopistossa. – Missä kirjastoissa ja missä kirjastotehtävissä olet toiminut? – Oletko tehnyt muutakin kuin kirjastotyötä?

Olen aloittanut työurani silloisen Ylioppilaskunnan kirjaston kurssikirjalainaamossa osa-aikaisena kirjastoavustajana syyskuusta 1973 tammikuuhun 1974. Asuin Domuksella. Lyhyt työmatka oli hyvä syy kirjastoon hakeutumiseen. Ylioppilaskunnan kirjasto liitettiin vuoden 1974 alusta Opiskeluosastoksi HYK:oon. Ehdin olla kuukauden verran uudessa organisaatiossa. 

Uskontotieteen laitoksella työskentelin sen jälkeen assistenttina ja tutkimusprojekteissa muutamia vuosia ennen kuin suoritin kirjastotieteen ja informatiikan cl-opinnot Tampereella. Teologisessa tiedekunnassa, jossa oli opiskellut aiemmin, olin sijaisena useita vuosia ensin kirjastossa (mm. luettelointitehtävissä ja assistenttina) ja sitten opintosihteerin sijaisena. 1980-luvun puolivälissä silloinen toimistopäällikkö Ilkka Huovio houkutteli kokeilemaan hallintoviraston töitä vajaan vuoden sijaisuudessa. Ensimmäisen pysyvän virkanimityksen sain 1987 SKS:n etnologiseen kirjastoon. Opetin myös kansanuskon perusteita ja metodikursseja kymmenisen vuotta yliopistossa ja kesäyliopistossa. 

Vaikka SKS oli hyvä ja mielenkiintoinen työpaikka, palasin yliopistoon ja opiskelijakirjastoon jo parin vuoden päästä. Opiskelijakirjaston johtaja Irja-Leena Suhonen toimi koordinaattorina suomalais – virolais - neuvostoliittolaisessa Bibliographia Studiorum Uralicorum –hankkeessa, jossa vastasin SKS:n virkaani kuuluen perinnetieteiden osuuden päätoimittajuudesta. Kun Opiskelijakirjastoon tarvittiin kirjastonjohtajan sijaista Irja-Leenan Wienin vuoden ajaksi, tulin lähteneeksi sijaisuuteen. Kansleri nimitti sitten Opiskelijakirjaston virkaan 1991. 

Olen joskus keskustellut nuorempien kollegojen kanssa siitä, onko tärkeätä saada nopeasti pysyvä virka. Sain sijaisena tehdä mielenkiintoisia ja haastavia tehtäviä niin kirjastossa kuin hallinnossa, tutkimusprojekteissa ja opetustyössä. Samalla saatoin jatkaa opintojani ja uskontotieteen lisensiaatintutkinto tuli suoritettua 1988. Jos olisin heti hakeutunut pysyvän kirjastoviran turviin, työura olisi ollut toisenlainen.

Olet toiminut viimeiset kymmenen vuotta opiskelijakirjaston johtajana ja olet koulutukseltasi teologi. Miten ajattelet painottavasi Helsingin yliopiston kirjastopalveluita johtaessasi niiden kehittämistä kokonaisuudessaan?

Helsingin yliopiston monitieteisyys on jännitteistä voimaa. Olen joutunut niin Opiskelijakirjaston 12 vuoden aikana kuin kuuden vuoden konsistorityössä miettimään yliopistossa työskentelyn perusteita. Miksi tiedettä tehdään? Mikä on yliopisto? 

Näen tieteen ydintavoitteen syvästi eettisenä: edistää hyvää elämää ja elämän jatkuvuutta. Se, miten tavoite toteutuu arkielämässä, on toinen juttu. Näinhän on aina ja kaikkialla. Hyvä elämä ei merkitse paljoa rahaa, vaan terveyttä, riittävästi oikeanlaista ravintoa, kykyä tulla toimeen muiden ihmisten ja luonnon kanssa, ympäristön hyvinvointia, vastauksia ihmisenä olemisen eksistentiaalisiin kysymyksiin. Hyvä elämä kattaa myös vastuun seuraavista sukupolvista. Tältä pohjalta nousee oma eri tieteiden arvostukseni: hyvään elämään eivät riitä kielitieteet tai teologia, eivät myöskään fysiikka tai lääketiede. 

Opiskelijakirjastosta käsin olen muutenkin oppinut katsomaan yliopistoa laajempana kokonaisuutena. Oleellista on sovittaa erilaiset toivomukset ja tarpeet yhteen siten, että tulos vastaa mahdollisimman hyvin erilaisia tarpeita ja että kustannukset ovat kohtuulliset. Tietysti myös kuuden vuoden jäsenyys konsistorissa opetti tiedon lisäksi arvostamaan yliopiston monipuolisuutta kaikkine jännitteineenkin. 

Kirjastostrategiassa 1998-2005 todetaan, että eniten kirjastoja käyttävät opiskelijat ja nuoret tutkijat. Syy tähän on se, että professoreilla ja vakiintuneissa tutkimusviroissa toimivilla on yleensä omia kansainvälisiä verkostojaan ja useita mahdollisuuksia tiedon hankintaan. Niin opiskelutyölle kuin tutkimukselle on luotava mahdollisimman hyvät edellytykset. Näen tarpeettomien raja-aitojen purkamisen tärkeänä, vaikka usein työläänä tehtävänä. 

Uskon kokonaisnäkemyksen ja verkostoitumisen voimaan. Kirjastoissa tämä on ymmärrettykin. Yhteinen kirjastojärjestelmä ja FinELibin kaltaiset mallit eivät olisi mahdollisia, jos jokainen toimisi vain itsekseen. Virtuaaliyliopistossa ja oppimiskeskuksia rakennettaessa verkostoituminen korostuu.

Raha on ollut kestoaihe viimeisen 10 vuoden ajan. Laitosten ja kirjaston välejä näyttää kiristävän se, että rahanjakomallin myötä kaikki kustannukset tulivat näkyviksi. Keskitetyt kirjastot näyttävät kalliimmilta kuin entinen oma laitoskirjasto. Kyseessä on kuitenkin osittain näköharha. Kokonaisuus tuskin oli halvempi – kaikki ne 160 kirjastokokoelmaa, jotka vielä 10 vuotta sitten olivat Helsingin yliopiston kirjastotodellisuutta. Vanhalla mallilla ei tänä päivänä voida palveluja hoitaa. Tavoitteena on sovittaa yhteen käyttäjien toivomukset, rahasta päättävien näkemykset ja se, että kirjastojen kohtuulliset toimintaedellytykset turvataan.

Millaisena näet mahdollisuutesi tarttua asioihin, joita mielestäsi pitäisi erityisesti kehittää? – Mihin haluaisit paneutua ensimmäiseksi? – Millaiset tekijät jarruttavat kehitystä eniten?

Työn aloittamista helpottaa yliopiston eri tehtävistä saatu kokemus. Tunnen yliopistolaisia kaikista tiedekunnista ja kaikilta tehtäväalueilta. Arvostan yliopistoa ja sen moninaisuutta. Arvostan kirjastojen palvelutehtävää, joka luo edellytyksiä akateemiselle työlle. Kuitenkin vasta aika näyttää, mitä todella on mahdollista saada aikaan.

Tehtäväkuvaan kuuluvat heti tänä keväänä kirjasto- ja tietopalvelustrategian päivittäminen, yliopiston elektronisen kirjastopalvelun ja kirjastojen yhteisen tiedotuksen koordinointi sekä henkilöstökoulutusasiat. Koordinaattorin tehtävässä onnistumiseen vaikuttaa oleellisesti se, miten todelliset toimijat eli kirjastojen henkilöstö ja johtajat ottavat yhteistyöpyynnön vastaan. Kirjastotoimikunta, kirjastonjohtajien kokoukset, Hyekirj-ryhmä ja Verkkarin toimituskunta ja useat muut eri kampuksilta koottavat työryhmät ovat keskeisiä yhteisiä foorumeita. Vaikka työpaikka on hallintovirastossa, aion liikkua kirjastoissa kuulemassa näkemyksiä ja keskustelemassa. Toivon myös suoria yhteydenottoja koko kirjastoväeltä. 

Mitkä ovat mielestäsi Helsingin yliopiston kirjastolaitoksen vahvuusalueet?

Helsingin yliopistossa on useita koko maan kannalta tärkeitä kirjastoja. Niiden kokoelmat ja erikoistunut osaaminen ovat oman alansa huippuluokkaa. Tämän lisäksi suuri vahvuus on sekä tieteenalaosaamisen ja kokoelmien monialaisuus, kirjastojen kokonaisuus. 

Kun katselee vajaan 10 vuoden kaarta, kirjastotiloissa tapahtuneet muutokset ovat ainutlaatuisia. Hyvät ja kauniit rakennukset luovat edellytyksiä tarkoituksen mukaiselle toiminnalle ja uusille palveluille. 

Kirjastojen henkilökunta on monitaitoista ja motivoitunutta. Suuria toiminnallisia ja organisatorisia muutoksia on viety läpi viime vuosina. Koko kirjastotyö on muuttunut ja muuttumassa. Oleellista onkin henkilökunnan rohkeus ja halu uskaltaa tarvittaessa muuttaa palvelukulttuuria ja paneutua uuteen. 

Miten näet kansalliskirjaston ja Helsingin yliopiston kirjastojen välisen suhteen?

Kansainvälisen arviointipaneelin esitys kansallisten ja yliopistotehtävien selkeyttämisestä ei ollut mikään uusi ehdotus. Kansalliskirjastoa koskevia esityksiä on tehty viitisenkymmentä vuotta useiden kansallisten työryhmien toimesta. Ajankohtaiseksi asian tekee kuitenkin HYK:n valtakunnallisten tehtävien alan ja laajuuden kasvu 1990-luvulla. 

Näen eron tehtävien profiloinnissa. Kansalliskirjaston päätehtävä on luoda palveluja koko maan kirjastolaitokselle ja turvata tietoaineistojen saatavuus. Helsingin yliopiston kirjastopalvelut taas luovat ensisijaisesti mahdollisuuksia oman yliopiston tutkimukselle ja opetukselle juuri nyt. Niiden on otettava huomioon ajankohtaiset tarpeet ja ennakoitava tulevaisuuden tarpeita.

Uskon, että rahoituksen ja tehtävien selkeyttäminen on hyväksi molemmille tahoille. Olivatpa organisaatioratkaisut pitkällä tähtäimellä millaisia hyvänsä, olemme sidoksissa toisiimme. Helsingin yliopisto käyttää kansalliskirjaston tuottamia yhteisiä palveluja. Samoin se on tietyiltä osin lähipalvelujen laajin käyttäjä. Kansalliskirjaston asiantuntemuksella on kysyntää niin Helsingin yliopistossa kuin muuallakin.

Millaisena näet Helsingin yliopiston kirjastojen roolin kansainvälisessä kentässä?

Helsingin yliopiston eräillä kirjastoilla on jo hyvät kansainväliset suhteet oman alansa kirjastoihin. Suomalaisten kirjastojen keskitetyt ratkaisut ja kehittämistyö ovat herättäneet kiinnostusta maailmalla. Juuri eläkkeelle jäänyt ylikirjastonhoitaja Esko Häkli oli arvostettu ja näkyvä kansainvälisillä foorumeilla. Uudessa tilanteessa tarvitaan suunnitelmallista yhteistyön rakentamista myös muilta kuin kansalliskirjastolta. 

Pohjoismaiseen yhteistyöhön osallistuvat vain muutamat kirjastot. Britannian yliopistokirjastoilla on paljon yhteistä meidän kanssamme. Myös muuten eurooppalainen yhteistyö on tärkeätä. EU-hankkeista saatuja kokemuksia olisi syytä käsitellä yhdessä – vahvuuksineen ja ongelmineen. Digitaalisen kirjaston kehittämisessä kansalliset rajat ylittyvät monella tavoin. Tämä alue olisi varmaankin syytä sisällyttää uusittavaan kirjasto- ja tietopalvelustrategiaan.

Sinulla ei uudessa tehtävässäsi ole välittömiä alaisia. Miten uskot selviytyväsi laajasta tehtäväkentästä?

Aika näyttää. Tosiasiassa en tee työtä yksin. Hallintoviraston kehittämisosasto tukee työtä siten, että kysymysten tekijä eli Aimo Virtanen voi käyttää työajastaan tietyn osan yhteiseen työhön. Tarja Hallikainen osallistuu talousasioiden hoitoon. Yleiseltä osastolta Karita Exelius vastaa puhelimeen tarvittaessa. Tiedotuksen kehittämiseen hankerahaa on olemassa ja tekijä tarvitaan. Toivon, että jatkossa elektronisten aineistojen hallinnointiin saadaan lisää työpanosta.

Ilman toimikuntia, työryhmiä ja kirjastolaisten kiinnostusta yhteistyöhön koko hommasta ei tietenkään tulisi mitään. Näen koordinaattorin tehtävänä koota yhteen sitä asiantuntemusta, jota on eri kampuksilla, kirjastoissa ja kaikissa muissa yksiköissä, joiden työ limittyy omaan työhömme. 

Henkilökohtaiset terveisesi Helsingin yliopiston kirjastoväelle?

Toivon, että kirjastoissa työskentelevien yhteisyys vahvistuisi. Toivon, että yhteinen ilo ja ylpeys siitä, että olemme Helsingin yliopiston kirjastoväkeä olisi vahvempi kuin erottavat tekijät. Tähän liittyy halu jakaa osaamista ja kertoa myös toisille onnistumisesta. Toivon, että voin vaikuttaa koulutus- ja osallistumismahdollisuuksiin. Avoimuus ja rohkeus luovat tulevaisuuden mahdollisuuksia. Ottakaa yhteyttä - ajatukset, toivomukset ja palaute ovat tervetulleita 

Henkilökohtaisesti pidän vanhasta talonpoikaisesta elämänviisaudesta, jossa itsensä hyväksyminen ja toisten arvostaminen kuuluvat yhteen: ”arvaa oma sijasi, anna arvo toisellekin”. 

Tietopalveluiden kehittämisjohtaja Kaisa Sinikaran työhuone on yliopiston hallintorakennuksen 4. kerroksessa (Yliopistonkatu 4, PL 33). Sähköposti kaisa.sinikara@helsinki.fi , puhelin 191 21701

Aimo Virtanen
Kirjastotoimikunnan sihteeri
aimo.virtanen@helsinki.fi 

top

 

<EDELLINEN ETUSIVU SEURAAVA>

vpohja.gif (814 bytes)
kulma20_oa.gif (867 bytes)