Tutkimusjärvet


Prof. Hannu Lehtonen

+ 358-2941 58468

hannu.lehtonen(at)helsinki.fi

Ympäristötieteiden laitos
Akvaattiset tieteet
PL 65 (Viikinkaari 1)
00014 HELSINGIN YLIOPISTO

Keskala-hanke

”Kestävän kalastuksen periaate kalakantojen hoidossa -hanke (KESKALA) käynnistettiin Helsingin yliopiston Bio- ja ympäristö- tieteen laitoksella kesäkuun alussa 2005 ja se jatkuu vuoteen 2017 asti.

Kyseessä on kokonaisvaltainen kalojen elinympäristöä, ravintoketjuja ja kalastusta koskeva tutkimus, jossa kiinnitetään huomiota erityisesti hauki-, ahven- ja kuhakantojen hyvän tuotannon ja luontaisen lisääntymisen turvaamiseen ja geneettisen monimuotoisuuden säilymiseen. Lisäksi tutkitaan petokaloihin kohdistuvan kalastuksen vaikutusta muuhun vesiekosysteemiin.

Hankkeen tuloksista on julkaistu erikoisnumero Boreal Environment Research sarjassa 23.1.2017. Ohessa erikoisnumeroa koskeva tiedote:

Isokokoiset emokalat tärkeitä kalakantojen uusiutumiselle

Kalastetuimpien petokalojemme – ahvenen, hauen ja kuhan jälkeläisten laatu paranee emokalan koon kasvaessa. Tehokas kalastus muuttaa kalakannan kokorakennetta ja koko vesiekosysteemin toimintaa. Ihminen voi siten vaikuttaa kalanpoikasten ominaisuuksiin. Nämä seikat ilmenivät Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen yhteisessä kestävän kalastuksen periaatteet-hankkeessa, KESKALA (2005-2017). Tutkimuksen tuloksia esitellään sarjassa Boreal Environment Research julkaistussa erikoisnumerossa.


Ahvenella voimakas kalastus heikensi kudettujen mätijyvien laatua, koska isot emot vähenivät ja naaraat tulivat sukukypsiksi aikaisempaa nuorempina ja pienempinä. Tämän lisäksi mätimunat olivat pienempiä naaraiden kokoon nähden kuin ennen kalastusta. Toisaalta kalastus voi aiheuttaa kalakannoissa myös perinnöllisiä muutoksia, jos vain tietyn tyyppiset kalat pääsevät lisääntymään.


Hauen kohdalla kalastus lisäsi jäljellä olevien haukien saatavilla olevaa ravintomäärää, ja suuret haukiemot tuottivat aikaisempaa painavampia mätimunia. Isojen emojen määrä kuitenkin väheni kalastuksen myötä hauellakin. Hankkeessa todettiin, että voimakas alamitalla säädelty kalastus voi hävittää isot emokalat jo neljässä vuodessa. Haukikannan tiheys, biomassa sekä kokorakenne säilyivät paremmin välimittasäätelyllä, jossa kalastettiin vain 40-65-senttisiä haukia.


Tutkimuksen yhtenä johtopäätöksenä on, että kalastuspaineen säätelyllä voidaan vaikuttaa kalakantojen rakenteeseen. Pelkkä alamittoihin perustuva säätely ei aina ole se kestävin ratkaisu, vaan kalakannan ominaisuudet on myös huomioitava. Esimerkiksi nopeakasvuisilla kuhakannoilla 50 cm:n alamitta on perusteltu. Voimakkaassa kalastuspaineessa välimittakaan ei tuo ratkaisua siihen yleiseen ongelmaan, että pienenä kutevat kalat saavat eniten poikasia ja sukukypsyyskoko tämän takia ennen pitkää alenee johtaen kalakantojen heikentyneeseen tuottavuuteen.


Hankkeessa havaittiin, että vesien tummuminen voi muuttaa lajien välisiä kilpailusuhteita. Tumma vesi vaikeuttaa ahventen siirtymistä kalaravintoon ja haittaa saalistusta. Tästä syystä kalat jäävät keskimääräistä pienikokoisemmiksi. Kirkkaissa vesissä ahvenet ovat aktiivisempia ja tehokkaampia eläinplanktonin syöjiä kuin särki. Näkyvyydeltään heikoissa vesissä ahven sen sijaan häviää särjelle ravintokilpailussa.


Ilmastonmuutos lämmittää ja tummentaa järvivesiä. Naaraiden herkkyys heikentyneille olosuhteille tai muille häiriöille ympäristössä voi kertautua edelleen kalakantoihin, sillä suuret naaraat tuottavat eniten ja parhaiten selviytyviä poikasia. Naaraat ovat myös koiraita herkempiä ympäristöpaineille kuten veden samenemiselle, lämpötilan nousulle ja kalastukselle.

Kalastuksen kohdistuessa isoihin ahveniin suurikokoiset pohjaeläimet runsastuivat huomattavasti. Pieniä ahvenia poistettaessa pohjaeläinyhteisö pysyi sen sijaan melko vakaana. Eläinplanktonyhteisössä tapahtuneet muutokset olivat enemmän riippuvaisia ahventen käyttäytymisestä ja eläinplanktonyhteisön sisäisestä dynamiikasta kuin ahventen määrästä. Kalastuksen aiheuttamat muutokset ravintoketjuissa voivatkin olla odottamattomia.


Lisätietoja: Helsingin yliopisto (etunimi.sukunimi@helsinki.fi): MMT Mikko Olin (050 4486452), prof. Hannu Lehtonen (050 4150625), FT Satu Estlander (044 5020608), LUKE (etunimi.sukunimi@luke.fi): tutkija Jukka Ruuhijärvi (0400 219613).