PET-radiokemia on kuuma ala

Teksti ja valokuva: Suvi Korhonen

Jatko-opiskelija Mirkka Sarparanta tutkii radiolääkeaineita. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten lääkeaine kulkeutuu haluttuun kohtaan elimistössä.

Radiokemisti Mirkka Sarparanta

Mirkka Sarparanta työskentelee Helsingin yliopistolla radiokemian laboratoriossa, jossa tutkitaan ja opetetaan radioaktiivisten aineiden kemiallista käyttäytymistä. Hän kuuluu ryhmään, joka tutkii kohdennetun lääkkeenannostelun teknologioita. Alan kehitystyö on Helsingin yliopistossa ja Suomessa huippuluokkaa maailmassa.

Nuori tutkija on erikoistunut PET-radiokemiaan. Positroniemissiotomografiassa eli PET-tutkimuksessa käytetään hyväksi alkuaineiden hyvin lyhytikäisiä radioaktiivisia isotooppeja, joiden puoliintumisaika on tavallisimmin muutamien tai kymmenien minuuttien luokkaa. Näiden aineiden kulkeutumista elimistössä voidaan seurata säteilyn perusteella. Erikoiskameralla saadaan kuva radioaktiivisuuden jakautumisesta elimistöön, mikä auttaa tutkijoita ja lääkäreitä ymmärtämään elimistön toimintaa.

"PET-tekniikan pääasiallinen käyttötarkoitus on vakavien sairauksien diagnosointi ja tutkimus sairaaloissa. Sitä käytetään muun muassa syövän ja keskushermostoon vaikuttavien sairauksien tutkimuksessa sekä aineenvaihdunnan kuvantamisessa", Sarparanta kertoo.

Turvallisia lääkkeitä nopeammin

"Tutkin lääkeaineiden kuljetusta eli kuinka lääkeaine siirtyy elimistössä esimerkiksi suolen seinämän läpi tai verenkierrosta veri-aivoesteen läpi aivoihin", Sarparanta selittää. Hänen tutkimuksensa auttavat selvittämään voidaanko lääkeaine saattaa tutkittavien kuljetusteknologioiden avulla haluttuun kohteeseen elimistössä.

Lääkkeiden kehittäminen on kallista ja aikaaviepää. Potilaille uudet lääkkeet päätyvät vasta pitkän kehitystyön jälkeen, johon kuuluu olennaisesti monenlaisia kokeita lääkkeen turvallisuuden varmistamiseksi. PET-tekniikalla voidaan saada pikakurkistus siitä onko lääkeaineen käyttäytyminen kehossa lainkaan lupaavaa.

"Meidän tutkimuksillamme halutaan nopeuttaa lääkeainekehitystä. Näin epäsuotuisat vaikutukset selviävät jo paljon aiemmin, ennen kuin on ehditty kuluttaa kehitystyöhön paljon aikaa ja rahaa", Sarparanta kertoo. "Jos tulos ei ole lainkaan lupaava, ei kehitystä kannata jatkaa."

Kuvassa vasemmalla mustavalkoiset MRI-kuvat aivoista ja oikealla värillisinä PET-kuvat kahden ihmisen aivoista, joista toinen sairastaa Alzheimerin tautia (kuvassa AD). Valkoisella ja punaisella kuvatuilla alueilla aivoissa käytetään eniten glukoosia. Kuva: Institut Douglas CC-lisensoituna

Gradukokemus inspiroi tutkijaksi

Sarparanta kertoo opiskelleensa sivuaineina fysiologiaa ja biokemiaa, mikä osaltaan vaikutti siihen, että hän sopi hyvin lääkeainekuljetusta tutkimaan. Hänet kutsuttiin tekemään väitöskirjaa vuonna 2007 perustettuun tutkimusryhmään, jonka nelivuotisen tutkimusprojektin aiheista hän valitsi itselleen kiinnostavimman.

Tutkimusryhmässä voi keskustella työkavereiden kanssa, kun homma ei tunnu etenevän. Ryhmää johtavalta FT Anu Airaksiselta Sarparanta saa ohjausta väitöskirjatyönsä teossa. Väitöskirjatutkimuksen lisäksi Sarparanta ja muut jatko-opiskelijat myös opettavat opiskelijoita harjoitustyökursseilla. "Opettaminen on mukavaa vaihtelua. Opiskelijat kysyvät paljon tutkimusryhmäni työstä ja ovat valtavan kiinnostuneita", Sarparanta kertoo.