Esittely Yhteystiedot

Käyttäytymistieteiden laitos
Kasvatustieteet
Siltavuorenpenger 5 A
PL 9, 00014 Helsingin yliopisto
sähköposti:
siltavuori-student@helsinki.fi

Käyttäytymistieteiden laitos
Käyttäytymistieteellinen tiedekunta

Mikael Soininen

SoininenMikael Soininen (-1907 Johnsson) (1860-1924) on epäilemättä herbartianismin vakiinnuttaja Suomessa. Soinisen elämäntyölle oli ominaista hänen pitkäaikainen työpanoksensa opettajankoulutuksen, kansansivistyksen ja raittiuden hyväksi henkilökohtaisena ylimääräisenä professorina 1907-1917 sekä Kouluylihallituksen ylijohtajana ja ministerinä 1918-1920 jolloin hän mm. aktiivisesti vaikutti yleisen oppivelvollisuuslain syntyyn 1921.

Soininen syntyi Kuhmoniemessä piispanpoikana Mikael Johnssoniksi ja on samaa ikäluokkaa kuin Ruin (s. 1857). Tieteellisen uransa hän aloitti suorittamalla kandidaattitutkintonsa jälkeen v. 1883 opintomatkan Amerikkaan tutustuakseen "uuden maailman" koulutukseen. Matkan seurauksena syntyi hänen väitöskirjansa 1887 Koulutoimesta Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa . Kirjassaan Soininen esitti ajatuksia yleisestä oppivelvollisuudesta, kansansivistyksen kohottamisesta, kansalaiskasvatuksesta demokraattisen yhteiskunnan hyväksi sekä yhteisopetuksesta. Kotiin palattuaan hän jatkoi opettajan työtä nimenomaan yhteiskoulussa. Soinisesta tuli kasvatus- ja opetusopin dosentti 1891.

Toinen ja merkittävämpi kausi Soinisen kasvatustieteellisessä työssä sai alkunsa hänen tutustuttuaan Ruinin väitöskirjaan Om karaktärsbildningens didaktiska hjälpmedel , joka ilmestyi samana vuonna kuin hänen oma väitöskirjansa (1887). Soinisen mukaan Ruinin herbart-tutkimuksella oli hänelle käänteentekevä merkitys. Näkemys siitä, että kouluopetuksen tehtävänä on myös kasvattaa tahtoa ja sitä kautta ihmisen siveellistä luonnetta eikä ainoastaan keskittyä tietämiseen ja ymmärrykseen, oli Soiniselle ratkaisevaa. Tämän seurauksena Soininen teki uuden opintomatkan Jenaan, missä Wilhelm Rein toimi. Kotiin palattuaan 32-vuotiaasta Soinisesta tulee kasvatustieteellisen keskusosaston puheenjohtaja.

1890-luvulla hän julkaisi ajatuksiaan mm. kansakoulusta pohjakouluna, opettajankoulutuksesta sekä oppivelvollisuudesta. Näinä vuosina hän loi pohjaa tulevalle toiminnalleen opetusopin edustajana ja koulupolitikkona. Soinisen omat, ensimmäiset herbartianistisesti suuntautuneet tutkimukset julkaistiin 90-luvun puolivälissä ( Yleinen kasvatusoppi 1895.) Tämä teos muodosti, yhdessä hänen opetusopin kirjojensa kanssa ( Opetusoppi, I-II ), rungon hänen herbart-zilleristiselle näkökannalleen vuosisadan vaihteessa. Selvimmin Soinisen muodollisten asteitten oppi kuitenkin muistutti Dörpfeldin jaottelua (havainnollisuus, käsitteellisyys, harjoitus).

Yksi vaikuttava tekijä näiden ajatusten leviämiseen oli että Soininen oli nimetty Heinolan opettajaseminaarin johtajaksi 1900. Siellä hän vaikutti vuoteen 1907 asti, jolloin hän professori Ruinin ehdotuksesta sai henkilökohtaisen ylimääräisen professuurin. Tämä tapahtui suoraan opetusopin toisen osan ilmestyttyä v. 1906, teos, jota Ruin arvosti suuresti. Soinisen kirjoja luettiin yleisesti maamme opettajaseminaareissa aina 1940-luvulle asti. Niillä, jotka ovat käyneet kansa- tai peruskoulunsa ennen 1980 on hyvin suurella todennäköisyydellä ollut opettajia, jotka omassa koulutuksessaan ovat ottaneet osaa Soinisen opetusopista.

Professorin kautenaan Soininen myötävaikutti moniin käytännön koulukysymyksiin ja politikkaan. Muun muassa hän asettui ehdolle eduskuntavaaleissa 1907, jolloin hän myös tuli valituksi. Tässä vaiheessa hän myös vaihtoi nimensä Johnssonista Soiniseksi. Raittiuskysymykset kiinnostivat häntä edelleen, hänestä tuli Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja, eduskuntaryhmän puheenjohtaja, puoluehallituksen jäsen ym. Koko uransa ajan hän oli myös aktiivinen toimitusjäsenenä Valvojassa, Kasvatusopillisen yhdistuksen aikakausikirjassa, Kansakoulun lehdessä sekä Kasvatus ja Koulussa.

Vuonna 1917 Soininen päätti yliopistouransa kokonaan ja siirtyi täysin hallintoon ja politikkaan. Hänestä tuli Kouluylihallituksen ylijohtaja 1917 ja kirkollis- ja kouluministeri 1918-1920. Näinä vuosina hän toimi aktiivisesti mm. kieltolain sekä yleisen oppivelvollisuuslain puolesta. Nämä kysymykset olivat kiinnostaneet häntä koko hänen elämänsä ajan. Voisi myös sanoa, että Soinisen ajatukset kansakouluopettajien koulutuksesta toteutuivat 1974 jolloin opettajankoulutus kokonaisuudessaan siirtyi yliopistoihin. Kuriositeettina mainittakoon että Mikael Soinisen ehdotuksen mukaan Helsingin yliopisto sai nykyisen nimensä v. 1919.

Valikoitu kirjallisuus

1884 Folkskola i hvarje by: eller frågan om skol- och undervisningsplikt. Helsingfors: Otava.

1886 Naisten raittiusseura Amerikassa. Raitt. Yst. Kirj. 15.

1886 Yhteiskasvatuksesta Amerikassa. Valvoja 6.

1887 Koulutoimesta Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa I. (Diss.). Helsinki: Weilin & Göös.

1887 Uusia mielipiteitä koulukasvatuksesta. Valvoja 7.

1889 Alkoholikysymys. Valvoja 9.

1890 Uudesta Maailmasta. Valvoja 10.

1891 Om induktiv metod i undervisningen. Helsingfors.

1891 Om den praktiska tillämpningen af en på biocoenosens princip grundad metod vid undervisningen i naturhistoria. Helsingfors.

1891 Taistelu väkijuomia vastaa. Valvoja 11.

1891 Koulun lukukirja. 1-3.

1892 Sananen koulujen nykyisestä arvostelutavasta. Kasv. Op. Yhd. Aik. 29.

1892 Koulu- ja opetusvelvollisuudesta. I-IV. Valvoja 12-13.

1893 Onko nykyinen opetusvelvollisuus laajennettava? Kansanvalistusseuran kalenteri 14.

1895 Kasvatusopillisia luentoja 1-10. Lomakurssiluent. 1. (2 pain. 1900 Yleinen kasvatusoppi, ruots. 1911).

1896 Pestalozzin testamentti 1-4. Valvoja 16.

1896 Erityinen opettajantutkinto yliopistoon. Valvoja 16.

1896 Nykterhetsfrågan, ett försvar. Humanitas 1.

1896 Yhteiskasvatuksen juuret ja tarkoitusperä. Valvoja 17.

1897 Kuinka laajalti kelpaa kansakoulu oppikoulun pohjaksi? Valvoja 17.

1897 Herbartilaisuus kasvatusopillisessa kirjallisuudessamme. Valvoja 17.

1899 Neuvoja maalaiskansakoulujen perustamiseen ja hoitoon (5. pain. 1914).

1901 Opetusoppi. I. (2. pain. 1907)

1902 Mihin suuntaan meillä on väkijuomalainsäädäntö kehitettävä? Helsinki.

1904 Suomen kirja (Kansakoulun lukukirja II), 8. painos 1922.

1905 Kansakoulu ja luonteen kasvatus elämää varten. Valvoja 25.

1906 Mitä uusi aika vaatii kansanopetuksen nähden?

1906 Opetusoppi II (2. pain. 1911)

1907 Uno Cygnaues. Oma Maa 1.

1907 Oppivelvollisuuskomitean mietintö (Alkuosa).

1907 Maalaiskoulujen keskitys Amerikassa. Kansakoulun Lehti 25.

1907 Opettajain yliopistollisia lomakursseja avattaessa. Kansakoulun Lehti 25.

1909 Raittiuskomitean mietintö.

1910 Uno Cygnaeus. Kansak. Lehti 18.

1911 Lyhyt kasvatus- ja opetusoppi. (2. pain. 1919).

1911 Historian oppikirja kansakouluja varten I-II. (yhd. Alpo Noponen kanssa). Helsinki: Otava.

1911 Kansakoulun jatko opetuksen uudistus. Ajan kysymys kansanopetuksen alalla. Helsinki: Otava.

1912 Kansakoulun käsityöopetus. Komiteamietintö.

1913 Oppivelvollisuusasia.

1914 Uno Cygnaeuksen papereita talteen otettu. Kasvatus ja Koulu 1.

1914 Osuustoiminta kansan kasvatuskeinona. Pellervo.

1916 Opettajan valmistus yliopistoissa ja normalilyseissä. Kasv. Op. Yhd. Aik. 53.

1916 Muutama sana kansakouluopettajan jatko-opinnoista. Kansakoulun lehti 34.

1916 Kansakoulumme 50-vuotiaana Kasvatus ja Koulu 2.

1917 Opetus ja kasvatus. Kasv. Op. Yhd. Aik. 54.

1917 Oppilaskirjastoista. Kasvatus ja koulu 3. 1919 Kieltolaki vaiko alkoholimonopoli? Kirjoit. Kieltolakiasiassa 2.

1921 Laki oppivelvollisuudesta. Huomautuksilla varustanut. Otavan Asetuskok. 39. (2. pain. 1922).

1922 Siveysopin opetus koulussa. Kasvatus ja Koulu 8.