Esittely Yhteystiedot

Käyttäytymistieteiden laitos
Kasvatustieteet
Siltavuorenpenger 5 A
PL 9, 00014 Helsingin yliopisto
sähköposti:
siltavuori-student@helsinki.fi

Käyttäytymistieteiden laitos
Käyttäytymistieteellinen tiedekunta

Zacharias Joachim Cleve

CleveZ. J. Cleveä (1820-1900) voidaan luonnehtia kasvatustieteilijäksi, joka hegeliläiseltä ja suomalaiskansalliselta pohjalta kehitti suomalaista teoreettista ja käytännön kasvatustiedettä. Cleven nimitys, joka toteutui samoihin aikoihin, kun kasvatustiede muutti historiallis-kielitieteelliseen tiedekuntaan, merkitsi yliopistokasvatustieteen muuttumista "maanläheiseksi". Kasvatustieteestä tuli profaania.

Cleve kirjoitti ylioppilaaksi 1838 ja valmistui maisteriksi 1844 eli juuri kansallisen heräämisen aikoihin. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura oli perustettu 1831, Lönnrotin Kalevala ilmestyi 1835 ja Castrén aloitti etnografisen tutkimustoimintansa 1838. Runeberg ja Stenbäck riitelivät pietismistä ja nuori Topelius oli aloittanut pitkän toimittajakautensa Helsingfors Tidningar:issa.

Suomalaisen kulttuurin ja kielen kehityksen puolesta toimiminen oli Cleven kannalta ratkaisevaa. Opiskeluaikanaan hän kirjoittautui savolais-karjalaiseen osakuntaan ja perusti siellä "Suomalaisseuran", jonka puheenjohtajaksi hän myös ryhtyi. Jo vuonna 1842 hänestä tuli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäsen.

Vastavalmistuneena maisterina (1844) Cleve toimi jonkin aikaa kirjaston amanuenssina, mutta siirtyi sen jälkeen savolais-karjalaisen osakunnan kuraattoriksi 1846-1851. Tänä aikana hän työsti sekä lisensiaattityötään De principio philosophiae (1848), joka toi hänelle myös filosofian dosentuurin, että tohtorinväitöskirjaansa De cognitionis generibus Spinozae (1850).

Cleven kasvatustieteellinen ura sai alkunsa hänen aloittaessaan filosofian opettajana Kuopion kimnaasissa vuonna 1851. Toimiessaan filosofian opettajana Cleve kirjoitti hegeliläisen oppikirjansa Försök till lärobok i psykologi , joka ilmestyi vuonna 1854. Cleve toimitti myös kuopiolaista sanomalehteä vuonna 1855 ja oli sen toimituksen jäsen 1856. Kun lehtorinvirka vuoden 1856 koulujärjestyksellä lakkautettiin, hänet nimitettiin luonnontieteiden opettajaksi vuodesta 1857 lähtien, ja samana vuonna Clevestä tuli myös koulun rehtori. Tätä tehtävää hän hoiti aina vuoteen 1860.

Pedagogiikan ja didaktiikan professuuri oli ollut vapaana vuodesta 1856 lähtien ja siirrettynä historiallis-kielitieteelliseen tiedekuntaan joulukuusta 1859, minkä jälkeen Johan Vilhelm Snellman valittiin hoitamaan virkaa kevääseen 1861 asti. Snellmanilla oli selvä käsitys kasvatustieteestä ei-normatiivisena ontologisena tieteenä: kasvatustieteen oli vastattava kysymykseen, mitä kasvatus on ihmisen kehittyessä järjelliseksi ja vapaaksi. Kasvatustieteen tehtävänä ei ollut kertoa, mitä kasvatuksen piti olla eikä myöskään kuvata, mitä se empiirisesti oli.

Tätä taustaa vasten ei ole yllättävää, että keväällä 1860 hegeliläinen Cleve sai matkastipendin, jonka avulla hän aloitti kasvatustieteellisen opintomatkansa Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan, Saksaan, Sveitsiin ja Ranskaan. Palattuaan opintomatkaltaan Cleve hoiti professuuria virkaa toimittavana syksyllä 1861, jolloin hän myös esitteli professorinväitöskirjansa Skolan. Pedagogiskt utkast, med hänsigt till bestående förhållanden i Skandinavien, Tyskland och Schweitz. Tammikuussa 1862 hänet nimitettiin pedagogiikan ja didaktiikan professoriksi.

Alusta lähtien Cleve osallistui opettajankoulutusasioihin. Opettajakokelaiden ohjaus oli kuulunut viran hoitamiseen jo vuodesta 1856 ja samaan aikaan kun Cleve nimitettiin professoriksi, perustettiin Normaalikoulu (tammikuussa 1862). Tämän koulun ohjesääntöjä laadittaessa oltiin suopeita: kouluun perustettiin sekä suomen- että ruotsinkielinen osasto. Suomalainen osasto siirrettiin kuitenkin keisarin käskystä Hämeenlinnaan vuonna 1872, mikä sai Cleven ja monet muutkin kiihdyksiin. Cleve yhtyi täysin vastustukseen, jonka johdosta Helsinkiin perustettiin yksityinen suomalainen oppikoulu.

Cleven panos oli myös erittäin merkittävä maan kansakoulujärjestelmän ja kansakouluopettajien seminaarien aikaansaamiseksi. Uno Cygnaeuksen vuonna 1860 esittelemää ehdotusta muutettiin merkittävästi Cleven ajatusten pohjalta, mikä näkyy hyvin vuoden 1866 kansakouluasetuksessa.

Toukokuussa 1864 Cleve perusti maahan kasvatustieteellisen yhdistyksen, jonka ensimmäisenä puheenjohtajana hän oli vuoteen 1879 ja toimituksen jäsenenä 1864-1874.

Jo seuraavana vuonna (1865) Cleve teki ehdotuksen Helsingin kaupungin kouluopetuksen järjestämisestä, kun ainoastaan noin 800 yli 6000 lapsesta kävi kaupungin kouluja. Hän toimi kaupungin koulutoimen tarkastajana 1867-1868, minkä jälkeen hän luopui tehtävästään sen mittavuuden vuoksi. Samana vuonna (1865) hän toimi myös puheenjohtajana komiteassa, joka työsti ehdotusta maan koululautakunnaksi. Koulutoimen ylihallitus perustettiin 1869. Cleve johti myös mm. Kansanvalistusseuraa 1870-luvulla ja oli useiden koulujen hallitusten puheenjohtajana. Hän toimi ylioppilastutkintolautakunnan puheenjohtajana 1862-1880. Mainittakoon, että talonpoikaissäädyn suomenkieliset jäsenet antoivat maalata hänen muotokuvansa 1878. Cleve nimitettiin kanslianeuvokseksi 1882.

Vetäydyttyään professuurista 12. lokakuuta 1882 Cleve kokosi kasvatustieteelliset ajatuksensa kirjaansa Grunddrag till skolpedagogik, joka ilmestyi 1884. Cleve kuoli Vehkalahdella 21. tammikuuta 1900 tehtyään kouluja ja kasvatusta yhdistävää työtä, jolle ei käytännöllisellä, teoreettisella eikä organisatorisella tasolla löydy vertaistaan.

Valikoitu kirjallisuus

1848 De principio philosophiae. (Diss. för docentur)

1850 De cognitionis generibus Spinozae. (Diss. för doktorsgrad, praes. G. F. Aminoff).

1854 Försök till lärobok i psykologi. Helsingfors. ( 2. uppl. Åbo 1858, 3. uppl. Åbo 1871, på finska "Sielutieteen oppikirja" , övers. Ferd. Ahlman, 1869).

1859 Program med anledning av förändringar som inträffat vid Kuopio gymnasium. Kuopio.

1861 Skolan. Pedagogiskt utkast, med hänsigt till bestående förhållanden i Skandinavien, Tyskland och Schweitz. Helsingfors: J. C. Frenckell & Son. (Diss. för profession)

1863 Injudning till det 1 och 2 allmänna skolläraremötet i Finland. H:fors, 1863 och 1867

1865 Vari består uppfostran? Tidskrift utgifven av Pedagogiska Föreningen i Finland 2.

1866 Om uppfostran inom familjen. Tidskrift utgifven av Pedagogiska Föreningen i Finland 3.

1866 Hur skall "motståndet" mot skolan brytas? Tidskrift utgifven av Pedagogiska Föreningen i Finland 3.

1868 Jean Jacques Rousseaus föregångare inom pedagogiken. Tidskrift utgifven av Pedagogiska Föreningen i Finland 5.

1870 Är menniskan menniska eller är hon det icke? Tidskrift utgifven av Pedagogiska Föreningen i Finland 7.

1884 Grunddrag till skolpedagogik. Helsingfors: G. W. Edlund. (på finska 1886: Koulujen kasvatusoppi, övers. J. G. Sonck)

1896 Förslag till betänkanden rörande organisationen af elementarläroverken i Finland. H:fors.

1901 Menniskans bildning och dess vilkor. Helsingfors: G. W. Edlund.