Kemia
Eläin- ja kasvikunnan puskuriliuokset
Monilla eläin- ja kasvikunnan nesteillä, kuten verellä ja maidolla, on puskuriominaisuus, koska elollisen luonnon reaktiot vaativat tapahtuakseen määrätyn pH:n. Erityisesti entsyymien toiminta on rajoittunut vain tietyille pH -alueille.
Veren pH on normaalisti 7,35 ja 7,45 välillä. Tätä puskuriliuosta voidaan tutkia samalla tavalla kuin etikkahappo-asetaattipuskuriliuosta. Jos veren pH laskee 7,2:een, tästä aiheutuu vaarallinen sairaustila, joka johtaa tajuttomuuteen.
Luonnonvesien tärkein happamuutta säätelevä tekijä on ns. hydrokarbonaattipuskuri. Kaasumainen hiilidioksidi liukenee veteen hiilihapoksi, joka dissosioituu hydrokarbonaatiksi ja protoniksi. Hydrokarbonaatti dissosioituu edelleen karbonaatiksi ja protoniksi. Tuotaessa systeemiin vahvaa happoa sen protonit reagoivat hydrokarbonaatin kanssa sitoutuen heikoksi hiilihapoksi, joka hajoaa edelleen vedeksi ja hiilidioksidiksi. Pieni happolisäys ei vaikuta veden happamuuteen, vaan vähentää sen vetykarbonaattipitoisuutta. Jo puhtaalla vedellä on tällaista vastustamiskykyä happamoitumista vastaan.
Puhaltamalla happamoittaminen tarjoaa keinon vertailla erilaisten vesien happamoittumisalttiutta. Kun puhaltamalla happamoitetaan lampi- järvi- ja merivettä, havaitaan, että lampivesi alkaa happamoitua välittömästi. Merivesi vastustaa happamoitumista parhaiten. Tämä veden happamoitumisen vastustamiskyky on seurausta veden luontaisesta puskuriominaisuudesta.
Happamoittaminen voidaan tehdä myös laimealla suolahapolla. Tällöin veteen tiputetaan hitaasti tipottain laimeaa suolahappoa.
Erilaisten vesinäytteiden happamoittaminen laimealla suolahapolla.
Derivaatan käyttö tarjoaa keinon vertailla muuttumisnopeuksia. Ennen differenssin määrittämistä suodatetaan aineisto.
Suodatettu mittauskäyrä.
Mittauskäyrän derivaatta.
