Aarno Rönkä 2003-2004
Viikin normaalikoulu
Videoneuvottelun avulla toteutettu säännöllinen etäopetus peruskoulun 7-9. luokilla on jatkunut vuodesta 1994 Helsingin II normaalikoulun ja Kilpisjärven koulun välillä ja sitä myös aiotaan jatkaa siitä saatujen hyvien kokemusten takia. Etäopetuksen tukemana Kilpisjärvellä on voinut toimia oma peruskoulun yläluokkien sivukoulu, ja 12-15 –vuotiaat oppilaat ovat voineet käydä peruskoulunsa loppuun omalla kylällä asuen. Oppimistulokset ovat osoittautunteet hyviksi ja verkottumalla helsinkiläisen harjoittelukoulun kanssa Kilpisjärven kyläkoulu on voinut kehittää omaa koko peruskoulun kattavaa opetustaan.
Etäopetus Kilpisjärvelle alkoi luokkamuotoisen etäopetuksen tutkimus- ja kehittämishankkeena, ns. Kilpisjärvi-projektina (1994-1997), jossa tutkimuksesta vastasi Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos. Hanke sai huomattavaa taloudellista tukea Opetusministeriöstä, sillä siihen aikaan ryhmävideoneuvottelulaitteisto maksoi todella paljon. Opetusministeriön lisäksi hankkeessa oli mukana Helsingin yliopisto, Lapin lääninhallitus ja Enontekiön kunta. Hanke herätti melkoista huomiota niin kansallisesti kuin kansainvälisesti, koska silloin oli melko erikoista, että noin 1200 kilometrin etäisyydellä olevat oppilaat saattoivat opiskella yhdessä, niin että he kuulivat ja näkivät toisensa, muodostaen yhteisen virtuaalikoulun.
Hankkeen lähtökohtana oli peruskoulun yläasteen sivukoulun saaminen Kilpisjärven kylään, jossa siihen asti oli ollut noin 20 oppilaan ala-asteen koulu. Kilpisjärven vanhemmat näkivät monia ongelmia siinä, että suorittaakseen peruskoulun yläasteen 12-15 -vuotiaiden oppilaiden täytyi mennä kouluun 180 kilometrin päähän Enontekiön kirkonkylään asuen oppilasasuntolassa. Kilpisjärvellä sijaitsee Helsingin yliopiston biologinen asema, joten yliopiston edustajat olivat selvillä kylän tilanteesta. Ja kun Helsingin yliopistolla haluttiin kehittää tieto- ja viestintätekniikan tukemaa etäopetusta, niin kyläläisten ja yliopiston näkökulmat voitiin yhdistää Kilpisjärvi-projektin avulla.
Kilpisjärven koulun täytyi järjestää peruskoulun 7-9. luokkien aineopetus, ja siinä Helsingin II normaalikoulu on voinut auttaa antamalla asiantuntijatukea opetussuunnitelmissa, oppimateriaalien valinnassa ja muussa koulun järjestämisessä. Käytännössä Kilpisjärven oppilaat ovat noudattaneet osaksi helsinkiläisten lukujärjestystä osallistuen videoneuvottelun avulla monien aineiden oppitunteihin siten, että opettaja ja samanaikaisesti toinen oppilasryhmä on Helsingissä.
Kilpisjärvi-projektin aikana etäopiskelua käytettiin englannin, matematiikan, historian, biologian, maantiedon, äidinkielen, uskonnon, ruotsin ja oppilaanohjauksen tunneilla. Viikossa oli keskimäärin 10 etäopetustuntia, joten etäopetuksella tuettiin Kilpisjärven koulun yläasteen opetusta laskutavasta riippuen noin 12-15% kaikesta opetuksesta. Myös ala-asteella pidettiin harjoitustunteja Helsingistä Kilpisjärvelle videoneuvottelun välityksellä.
Tutkimusprojektin jälkeen normaalin rahoituksen vallitessa etäopetusta on jatkettu 5 kurssin verran vuosittain. Oppiaineina on ollut englanti, matematiikka, ruotsi ja toisinaan myös historia. Vuosittain pidetään käytännössä noin 150 videoneuvottelutuntia. Etäopetuksen aikana Kilpisjärvellä olevat opettajat vapautuvat opettamaan muita oppilaita, sillä pieni oppilasmäärä merkitsee eri luokkatasojen yhdysluokkaopetusta. Erityiseti kielissä ja matematiikassa, joissa taidot lisääntyvät nopeasti opetuksen edetessä, eri ikäisten yhdysluokkaopetus on ongelmallista.
Kilpisjärvellä, jossa vuosiluokittain on vain vähän oppilaita, etäopiskeluun on osallistunut 2-4 oppilasta, ajoittain vain yksikin oppilas, ja Helsingissä oppilaista on vapaaehtoisesti vanhempien luvalla muodostettu 4-8 oppilaan etäopetusryhmä aineittain. Tutkimusprojektin aikana Helsingissä oli aluksi kokonainen peruskoululuokka (14 oppilasta), mutta pian huomattiin että säännöllisen etäopiskelun vuorovaikutuksen toimivuuden kannalta pienryhmien yhteisopiskelu oli parasta. Suomessa on perusopetuksessa kymmeniä videoneuvottelua hyödyntäviä etäopetushankkeita, ja monissa niissä opetetaan myös etäryhmää ilman että opettajalla olisi samalla lähiryhmä hoidettavanaan.
Videoneuvotteluyhteys koulujen välillä on hoidettu valintaisen digitaalisen ISDN-puhelinyhteyden avulla käyttäen kahta ISDN-linjaa (2x2x64 kbps), sillä kiinteää IP-yhteyttä ei ole saatu Kilpisjärvelle asti vielä. ISDN-yhteys on taannut riittävän laadukkaan teknisen tason liikkuvaa kuvaa, ääntä ja datasiirtoa varten. Videoneuvottelulaitteistoon kuuluu koodekki, TV-monitori ja –kaiuttimet, 3 kameraa (muistipaikoin varustettu automaattisesti kohdennettava kamera, dokumenttikamera ja ns. taulu- tai opettajan kamera), 1-2 mikorofonia, 2 pöytätietokonetta (toinen tietokonemateriaalin esittämistä varten ja toinen mahdollista samanaikaista dataneuvottelua varten) ja oheislaitteina CD/kasettisoitin ja videonauhuri. Lisäksi opetuksessa on ollut mukana faksi ja neuvottelupuhelin. Alkuperäistä laitteistoa käytettiin kauan ja vasta loppuvuonna 2002 vaihdettiin uuteen, teknisesti paremmin toimivaan laitteistoon (Tandberg 8800). Alkuperäisessä laitteistossa erityisesti äänen siirron laadussa oli toistuvia ongelmia, mutta nykyään teknisiä ongelmia ei esiinny juuri lainkaan. Laitteiston hankintakustannukset olivat myös kahdeksassa vuodessa halventuneet noin kolmasosaan.
Vuosittaisen sopimuksen mukaan Helsingin II normaalikoulu on maksanut opetuksen ja Kilpisjärven koulu yhteyskulut. Tämä on ollut hyvin edullista Kilpisjärvelle, sillä kahden ISDN-linjan puhelinkulut ovat vain noin 10 euroa tunnissa. Helsingissä taas on pidetty tärkeänä toiminnan jatkamista, sillä sen avulla on voitu kouluttaa opetusharjoittelijoita etäopetuksen käytänteisiin. Etäopetuksen edullisuutta Kilpisjärvelle ja Enontekiön kunnalle lisää kirkonkylän oppilasasuntolan lakkauttaminen ja oppilasmatkakulujen vähentyminen.
Vuosien aikana Kilpisjärvellä ja Helsingin II normaalikoulussa on totuttu videoneuvotteluun opetuksessa ja opiskelussa. Katso lisätietoja seuraavista linkeistä:
Kilpisjärvi-projektin loppuraportti (1997)
Videoneuvottelu kieltenopetuksessa (1997)
*
Pedagogical Aspects of Videoconferencing (1999)
*
