Historiallinen maatalous > Maanviljelys > Peltoviljely > Varastointi


Vilja-aitta Lavialta satakunnasta A. O. Heikelin mukaan. – Grotenfelt 1898, 418.


Pölkkyloukku. – Museoviraston kyselylehti 1977, 12.

 

Varastointi – aitta

Puhdistettu vilja säkitettiin ja vietiin aittaan odottamaan jauhatusta tai myyntiä. Länsisuomalaisen aitan alapohja oli hyvin tuulettuva, jotta vilja pysyy kuivana. Se hoidettiin nostamalla aitan lattia ylös maan tasosta tolppien, kyljellään olevan lankun tai hirsisokkelin avulla. Ensiksi mainittu malli kuuluu jo esihistoriallisen ja keskiajan taitteeseen, toinen 1600-luvulle ja kolmas 1700-luvulle.

Videoleike – Viljan varastointi aittaan 29s./1012KB

Jauhettu vilja säilytettiin aitan laareissa. Jokaisella viljalajilla oli oma laarinsa. Kulloinkin tarvittava jyvä- tai jauhomäärä haettiin aitasta käsikivijauhatusta tai leivontaa varten puuastioissa, lännessä jauhovakoissa ja idässä tuohikopsissa. Toisinaan käsikivi säilytettiinkin aitassa, mutta yhtä hyvin tuvan tilavassa porstuassa.

Videoleike – Käsikivillä jauhaminen 21s./876KB

Jalustaan kuuluva vaakasuorasti asetettu halkaistu hirsi esti hiiriä kiipeämästä aittaan. Sen ohella aitan oveen tehtiin pieni nelikulmainen aukko hiiriä jahtaavaa kotikissaa varten. Eloaittaan saatettiin virittää myös hiirenloukku kutsumattomia vieraita varten. Vanhimmat mallit olivat puisia ja perustuivat eläimen päälle putoavaan painoon. Yksinkertaisuudestaan huolimatta ne olivat tehokkaita, josta kertoo laaja pohjoiseuraasialainen levinneisyys Atlantilta Japaninmerelle asti.

Metalliset jousiloukut omaksuttiin maahamme 1500- ja 1600-lukujen taitteessa maaseudulla vastauskonpuhdistuksen merkeissä kierrelleiden jesuiittojen välittömänä innovaationa. Se oli syömähaarukan ohella toinen merkittävä uutuus, josta on kiittäminen Juhana III:n ja Puolan prinsessan Katarina Jagellonican avioliittoa.