Historiallinen maatalous > Maanviljelys > Peltoviljely > Riihi
 

Riihi

Itäsuomalainen riihi
Läntinen luuvariihi
Kiukkuririihi

 

 

Ilmakuivatettu vilja kannettiin välittömästi paarimaisilla sapilailla tai köydellä taakaksi sidottuna riiheen loppukuivatusta ja puintia varten. Myös rekeä ja kärryjä hyödynnettiin kuljetuksessa.

Riihi oli nurkkasalvottu hirsirakennus, joka sijoitettiin palovaaran vuoksi aina pihapiirin ulkopuolelle.

 


Kylkiäisellä varustettu yksinäisriihi Hiitolasta Karjalan kannakselta. Piirt. Julius Ailio. – Grotenfelt 1989, 391.


Kirvulaisen riihen poikkileikkaus Karjalan kannakselta. – Sirelius 1983, 422.


Riihen kiuas Rautavarasta Pohjois-Karjalasta. – Sirelius 1983, 422.

 

Itäsuomalainen riihi
Maan itä- ja pohjoisosissa riihi oli korkea ja kapea yksihuoneinen rakennus, jossa enintään ruumenhuone (korsu) oli lisärakennuksena sivuseinällä. Viljan kuivatus ja puinti suoritettiinkin yhdessä ja samassa kiuashuoneessa.

Kivestä ja savesta muurattu uuni oli päältä umpinainen. Seinästä seinään kulki kaksi kannatinortta parsia varten sekä ahdinlauta, jolla ahtaja seisoi riihtä täytettäessä.

Lyhteet nostettiin parsille eli orsille puu- ja rautapiikkisillä elohangoilla riihen lämmityksen ajaksi. Lyhteet aseteltiin parsille vieri viereen tähkäpäät ylöspäin. Antelijana oli usein mies, ahtajana nainen. Kiuasta lämmitettiin päivä tai pari, jonka jälkeen voitiin aloittaa jyvien irrotus korsista eli puinti.

 


Kahdella kiuashuoneella ja niiden väliin sijoitetulla puintihuoneella eli luuvalla varustettu riihirakennus Muhokselta läheltä Oulua. – Grotenfelt 1898, 392.


Länsisuomalaisen riihen kiuasnurkka Satakunnan Luvialta. Piirt. Pentti Hammarberg. – Valonen 1963, 249.


Anninraakoja eli lyhteidennostosalkoja. Piirt. Pirkko-Liisa Surojegin. – Kansanperinteen sanakirja 1976, 22.

 

Läntinen luuvariihi
Lännessä riihirivi muodostui riihestä, luuvasta eli erityisestä puintihuoneesta ja olkiladosta. Ahvenanmaalla siinä oli ainoastaan riihi ja luuva. Suurehkoissa taloissa käytettiin myös yhdistelmää riihi–luuva–riihi, jolloin olkilato oli riihirivin takaseinällä.

Kun kuivatus ja puinti oli erotettu omiin huoneisiinsa, voitiin osaa sadosta kuivattaa samaan aikaan kun toista osaa jo puitiin, joten riihitys oli tarvittaessa itäistä tehokkaampaa.

Lännessä kuivatus tapahtui kiashuoneessa, puinti sen vieressä olevassa luuvassa. Lännessä solkipuilla ympäröity kiuas oli avoin, joten parsille oli tehty lyhteiden putoamisen estämiseksi suojahäkki. Länsisuomalainen riihi oli itäistä matalampi ja leveämpi. Niissä oli kolme kannatinortta parsia varten ja lyhteet ylsi ojentamaan ahtajalle lattialta.

Kaikesta päättäen on riihirakennus, jossa riihi on rakennettu yhteen ruotsalaisperäisen luuvan (< ru. loge) kanssa, kehittynyt keskiajan lopulla maan lounaisosassa ja tullut tunnetuksi 1500–1600-luvulla myös läntisessä sisämaassa. Vasta myöhemmin, 1800-Iuvun alkupuoliskolla, rakennettiin luuvariihiä myös Keski-Pohjanmaalle. Luuvariihialueen itäraja kulki 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä Oulusta Kotkaan.

Kartta – Luuvariihi, riihityypit
Videoleike Riihen ahtaminen 31s./1103KB

 


Kiukkuririihi. Piirt. Pirkko-Liisa Surojegin. – Kansanperinteen sanakirja 1976, 176.

 

Kiukkuririihi
Luuvariihen varhaisen ydinalueen rajoilla kehittyi todennäköisesti 1500-luvulla omaperäinen lounaissuomalainen riihityyppi, kiukkuririihi. Siinä uuni sijaitsi muusta riihestä väliseinällä erotetussa osassa tai kylkiäisenä.

Tyypille on läheisiä vastineita myös Tornionjokilaakson eteläosassa ja Ruotsin puolella.

Riihiä käytettiin satunnaisesti pellavan tai hampun kuivatukseen, lihan savustamiseen jne.

Kartta – Kiukkuririihi, riihityypit