Historiallinen maatalous > Maanviljelys > Peltoviljely > Leikkuupuimuri


Leikkuupuimuri mullisti toisen maailmansodan jälkeen lopullisesti perinteisen monivaiheisen sadonkorjuun. – Anttila 1974, 130.

 

Leikkuupuimuri

Kun leikkuukone, puimakone ja viskuri oli keksitty, oli suunta kohti leikkuupuimuria selvä. Ensimmäiset patentit koneelle, joka leikkaa ja pui viljaa, myönnettiin Amerikan Yhdysvalloissa jo vuonna 1836 michiganilaisille H. Moorelle ja J. Hascallille.

Raskasta konetta vetämään tarvittiin kymmeniä hevosia eivätkä maaperä saatikka viljan kuivuusaste olleet sen käytölle otollisia. Kone kuljetettiin Kap Hornin ympäri Kaliforniaan, jossa menestyksekäs jatkokehittely tapahtui eritoten 1850- ja 1860-luvuilla.

Vuonna 1871 käytettiin höyrykonetta ensi kerran voimanlähteenä, ja 1876 liikkui ensimmäinen itsekulkeva ajopuimuri Kalifornian pelloilla.

Puimakoneiden määrä alkoi meillä laskea 1960-luvun loppua kohti leikkuupuimurien yleistyessä. Puimurien määrä oli 1960-luvun puolivälissä noin 16 000 – ne vastasivat tällöin jo puolesta viljan puinnista – ja vuonna 1976 peräti 41 000.

Puimuri ei vaadi edes viljan ulkokuivatusta, vaan tuleentunut elo leikataan suoraan puimakoneeseen. Olkisilppu ja akanat eli pehkut jäävät pellolle (ellei niitä paalata), jossa ne myöhemmin poltetaan tai kynnetään maan poveen ravintoaineeksi.