Historiallinen maatalous > Maanomistus ja työvoima > Työvoima > Voimakoneet
 

Voimakoneet

Vesimylly
Tuulimylly ja tuulimoottori
Höyrykone
Polttomoottori
Traktori
Sähkö

 


Härkin- eli jalkamylly. – Kansatieteen sanasto 1964, 43.


Ratasmylly Kuhmosta. Piirt. Helena Hirviniemi. – Korhonen 1993, 67.


Turbiinimylly Ristijärveltä. Piirt. Helena Hirviniemi. – Korhonen 1993, 100.


Vesimylly
Vesimyllyistä vanhin, härkin-, hierin eli jalkamylly oli käytössä jo esihistoriallisen ajan lopulla. Akseli siipineen muistutti hahmoltaan neljällä oksantyngällä varustettua puuronhämmennintä, härkintä, josta myllykin sai nimensä.

Puron vesi ohjattiin puukourun avulla pystysuoran puuakselin toiselle sivulle, jossa se osui akseliin kiinnitettyihin siipiin pannen ne ja samalla akselin pyörimään. Härkinmyllyä käytettiin parhaastaan viljan jauhatuksessa, jolloin akselin yläpää pyöritti jauhinkivistä ylempää. Jauhojen karkeutta voitiin säätää kasvattamalla kivien välystä. Tämä hoidettiin kiilaamalla akselia ylöspäin. L-muotoinen kiilauslaite muistutti hahmoltaan ihmisen jalkaa, josta nimitys jalkamylly.

Hierinmyllyä tehokkaampi malli oli vaaka-akselinen ratasmylly, joka vaati vastaavasti enemmän vesivoimaa. Malli kuului uutuuksiin, joita luostarilaitos levitti ympäri Eurooppaa, myös Suomeen. Vanhin maininta ratasmyllystä on Aurajoen Halisten koskesta vuodelta 1441.

Hierin- ja ratasmyllyt alkoivat syrjäytyä 1900-luvun taitteessa turbiinimyllyjen tieltä. Niissä veden virtaus käytettiin maksimaalisesti hyödyksi sijoittamalla tubiini siipineen putkeen, jonka läpi vesi virtautettiin. Turbiinimyllyjen metallisia koneistoja valmisti mm. Sorsakosken tehdas Savossa.

Ratas- ja turbiinimyllyjä käytettiin ennen muuta jauhatuksen voimanlähteenä, mutta niihin kytkettiin myös pärehöyliä, pellavatamppeja yms. sekä sähkön tuotantoon tarkoitettuja laitteita.

 


Jalka- eli varvasmylly. Piirt. Pirkko-Liisa Surojegin. – Kansanperinteen sanakirja 1979, 502.


Harakkamylly. Piirt. Pirkko-Liisa Surojegin. – Kansanperinteen sanakirja 1979, 60.


Mamsellimylly. Piirt. Pirkko-Liisa Surojegin. – Kansanperinteen sanakirja 1979, 265.


Tuulimoottori. – Harju 1936, 193.


Tuulimylly ja tuulimoottori
Vesimyllyjen tapaan on tuulimyllyjäkin kolme eri tyyppiä. Vanhin niistä on jalka-, varvas- eli konttimylly. Nimitys tulee myllyn huomiota herättävästä jalkarakenteesta. Tämä ristikkäisten hirsien muodostama ja usein suurilla kivillä tuettu jalusta kannattelee myllyrakennusta, jonka sisällä jauhinkivipari sijaitsee.

Jalkamyllyä nuorempi ja tehokkaampi malli on harakkamylly. Nimitys tulee pitkäpyrstöistä lintua muistuttavasta myllyn kokonaishahmosta. Edellisestä mallista tämä eroaa siinä, että jauhinkiviä, joita on tavallisesti kaksi paria, varten on rakennettu maahan tukeutuva huone. Näin ollen vain myllyn yläosa siipirattaineen on käännettävissä pyrstöstä vastatuuleen alaosan pysyessä paikallaan.

Nuorin tuulimyllyistä on hollantilais- eli mamsellimylly. Se muistuttaa jossain määrin hahmoltaan pitkää, alaspäin levenevään hameeseen pukeutunutta 1800-luvun säätyläisneitoa, mamsellia (ra. mademoiselle).Tämä tyyppi jopa neljine jauhinkivineen ja vaihteistorattaineen oli tuulimyllytekniikan huippusaavutus. Se levisi meillä ennen muuta rannikkokaupunkeihin ja sijoitettiin niiden kallioisille lähimäille.

Kartta – Tuulimyllytyypit

Tuulimyllyjä nuorempia ovat metallista konstruoidut hintelän tornimaiset tuulimoottorit, Niiden siivet kääntyvät peräsimen avulla itsestään tuuleen. Tuulimoottoria käytettiin pääosin veden nostamiseen.

 


Lokomobiili. – Harju 1936, 178.

 

Höyrykone
Höyrykone muuttaa korkeapaineisen höyryn energian mekaaniseksi työksi. Höyry panee silinterissä kulkevan männän edestakaiseen liikkeeseen, joka muutetaan kiertokangen ja kammen avulla akselin pyöriväksi liikkeeksi. Akseliin on kiinnitetty vauhtipyörä, josta liike siirretään hihnan avulla kulloiseenkin työkoneeseen.

Kun höyrykone ja kattila yhdistettiin toisiinsa, syntyi voimakone nimeltä lokomobiili. Se saattoi olla kiinteä tai pyörillä varustettu, jolloin se soveltui kuljetuksiin.

Maataloutemme vetovoiman koneellistuminen alkoi vuonna 1898, kun höyrylokomobiileja kokeiltiin auran vetämiseen. Eniten lokomobiilia hyödynnettiin puimakoneen voimanlähteenä. Suuren painonsa ja kömpelyytensä vuoksi höyryvoimaiset vetokoneet eivät kuitenkaan yleistyneet maatiloillamme liikkuvina vetokoneina.

 


Oy W. Rosenlew Ab:n Porin konepajalla valmistettu viiden hevosvoiman B.M.W. raakaöljy- ja petrolimoottori. – Koneellistuva maataloutemme 1987, 69.

 

Polttomoottori
Polttomoottori on voimakone, joka muuttaa juoksevassa tai kaasumaisessa polttoaineessa olevan energian liikkeeksi. Polttoaineen räjähdyksen kaltainen palaminen työntää silinterissä olevan männän silinterin toisesta päästä toiseen. Männän lävitse käyvään tappiin laakeroidun kiertokangen välityksellä männän edestakainen liike siirtyy kampiakseliin pyöriväksi liikkeeksi, joka siirretään vauhtipyörään ja siitä kulloiseenkin työkoneeseen.

Polttomoottorilla pyöritettiin puimakoneita, pärehöyliä, myllyjä, sahoja jne. Tunnetuimpia poltto- eli maamoottoreita oli esimerkiksi Wikströmin konepajan 9-hevosvoimainen malli.

 


Vapaaherra G.W. Wreden suunnittelema Kullervo-traktori vuodelta 1918. – Koneellistuva maataloutemme 1987, 79.


Traktorimerkeistä Fordson oli meillä ylivoimaisesti suosituin 1920- ja 1930-luvuilla. – Koneellistuva maataloutemme 1987, 79.

 

Traktori
Traktori on tavallisesti peltotöissä vetäjänä käytetty polttomoottorilla toimiva voimakone. Tällainen moottorivetäjä ilmestyi pelloillemme vuonna 1908.

Ratkaiseva merkitys vetovoiman kehityksessä on kuitenkin ollut vasta traktorilla, jonka ensimmäiset Allwork-merkkiset amerikkalaisvalmisteiset edustajat saatiin maahamme 1917. Jo seuraavana vuonna aloitettiin Turussa kotimaisen Kullervo-traktorin valmistus, jota jatkettiin vuoteen 1924. Kaikkiaan näitä koneita tehtiin noin 500 kpl.

Vuonna 1920 oli maassamme traktoreita 147, vuonna 1930 jo 2000 ja kymmentä vuotta myöhemmin liki 6000. Toisen maailmansodan jälkeinen työvoimapula aiheutti voimakasta traktoreiden kysyntää, jota yritettiin lievittää myös kotimaisen tuotannon avulla. Vaasassa rakennettiin 12 kappaleen koesarja Vaasa-traktoria; Tampereella valmistettiin 1950-luvun alussa n. 880 kpl Takra-merkkistä traktoria, ja näihin aikoihin alkoi myös edelleen jatkuva Valmet-traktoreiden tuotanto.

Laajamittainen siirtyminen traktorikauteen alkoi 1950-luvun puolivälin jälkeen. Vuosikymmenen lopulla koneita oli peräti 75 000 ja seuraavalla vuosikymmenellä niiden määrä edelleen kaksinkertaistui. Tällöin niillä suoritettiin jo 90 % maamme maanmuokkaustöistä. Sittemmin traktorien määrän kasvu hidastui siinä määrin, että kahdensadan tuhannen raja saavutettiin vuonna 1978.

 

 

Sähkö
Sähkö on talouden omien vesi- tai tuulikäyttöisten generaattoreiden tuottamana tai valtakunnallisesta voimaverkosta ostettuna tullut 1900-luvun vaihteesta lähtien maatalouden voimanlähteeksi kiinteän konevoiman tarpeisiin (esim. myllyt, lypsykoneet jne.) ja valaistukseen.