Historiallinen maatalous > Maanomistus ja työvoima > Maanjaot> Sarkajako


Niittyosuuksia mitataan tangolla Etelä-Pohjanmaalla Närpiön pitäjässä Tjärlaxin kylässä vuonna 1923. – Kimitobygdens historia II, 58.


Eteläpohjalainen Rekipellon ryhmäkylä ympäröivine peltomaineen vuonna 1931. – Vuorela 1975, 637.

 

Sarkajako

Maaverotukseen siirtymisen yhteydessä 1200–1500-luvuilla tuli kruunun eli valtiovallan ja kirkon aloitteesta lohkojaon tilalle Lounais-Suomessa ja Etelä-Hämeessä sarkajako. Kylässä olevat peltokappaleet yhdistettiin, aidattiin kahteen lohkoon ja jaettiin talojen kesken.

Sarkajakoisen kylän kukin talo sai viljelyssarkansa tontin suuruuden eli verolukunsa mukaisessa leveyssuhteessa. Kuhunkin peltotilkun eli vainion lohkoon. Mittaus suoritettiin puutangolla, josta nimitys tankojako. Talojen sarat sijaitsivat vainiossa samassa järjestyksessä kuin tontit sijaitsivat tai oli numeroituina kylässä. Numerointi kulki myötäpäivään eli auringon kierron mukaan, josta jakotapa sai nimityksen aurinkojako.

Kunkin talon sarkojen määrä saattoi nousta useampaan kymmeneen. Sarkojen kapeus ja eri omistajien sarkojen toistuminen samassa vainiossa aiheutti sen, että kaikkien oli viljeltävä kussakin vainiossa samaa kasvia. Myös kyntö, kylvö ja sadonkorjuu oli suoritettava käytännöllisistä syistä yhtäaikaisesti. Tätä ilmiötä nimitettiin vainiopakoksi.

Kartta – Sarkajako Hattulan Mierolassa