Historiallinen maatalous > Maanomistus ja työvoima > Maanjaot> Isojako


Jacob Faggot (1699–1777), isojaon käynnistänyt suomalaissyntyinen maanmittari. – Uusi tietosanakirja 5, 808.

 

Isojako

1700-luvun jälkipuoliskolta alkaen toimeenpantu isojako pyrki yhdistämään talojen maat jälleen suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Myös metsämaat jaettiin, jolloin osa metsäalasta joutui ns. liikamaana valtiolle. Isojako johti uusien torppien perustamiseen valtion maille, ja maaseudun maata omistamattoman väestönosan metsänkäyttömahdollisuudet huononivat.

Isojaon tarkoituksena oli liittää kunkin talon hajallaan olevat maaomistukset yhtenäisemmiksi tiluksiksi, joiden äärelle suositeltiin siirrettäväksi myös rakennukset yhteiseltä tiheään rakennetulta kylätontilta, jossa tulipalovaara oli ilmeinen.

Isojakoasetuksia annettiin vuosina 1757, 1762 ja 1775. Viimeksi mainittuna vuonna säädettiin sekä pelto- että niittypalstojen enimmäismääräksi neljä, metsämaan taas kaksi palstaa tilaa kohden.

Isojaon toimeenpano alkoi Pohjanmaalta. Lännestä se eteni hitaasti kohti maan itä- ja pohjoisosia.

Kartta – Iso- ja uusijako Hattulan Mierolassa
Kartta – Kuusamon Purnuvaaran kylä