Historiallinen maatalous > Maanviljelys > Kaskenviljely > Satoisuus


Ruis kasvaa palomaalla kantojen ja kivien välissä alkeellisen näköisellä viljelyalalla, mutta parhaimmillaan tulos on verrattoman satoisa. Kihniö, Ylä-Satakunta 1934. Valok. Eino Nikkilä. – Sukupolvien perintö 2, 62.

 

Satoisuus

Maasta ylennyt ja tähkän tehnyt viljelyala oli nimeltään halme.

Kaskesta saatiin paikoin kolme kertaa suurempi osa sadosta kuin varsinaisesta pellosta. Satoisuus riippui maaperästä, siemenviljan laadusta, kaskenviljelymenetelmästä sekä kasvukauden sääolosuhteista ja siitä, monesko viljelysvuosi oli meneillään samalla paikalla.

Havumetsäkasket antoivat lehtimetsiin (tavallisesti 12–13 jyvää yhtä kylvettyä kohti) verrattuna paremman sadon (tavallisesti 20 jyvää, joskus jopa 30–40 yhtä kylvettyä kohti) ja edellisiä voitiin käyttää vuosikausia rukiin ohella muuhunkin viljelyyn. Parhaimmillaan kerrotaan saadun jopa satakertaisia satoja. Hyvillä mailla ensimmäisenä vuonna kaksikymmenkertaiset sadot olivat tavallisia.

Kaski pysyi pellon tuoton tasolla niin kauan kun maita oli vapaasti vallattavissa eikä samaa paikka tarvinnut polttaa liian tiuhaan.