Historiallinen maatalous > Karjanhoito > Kotieläimet > Sika


Maatiaiskarju. – Simonen 1964, 118.


Yorkshire-rotuinen emakko Maissi. Omistaja Harvialan siansiitoskeskus. – Veistänyt Anton Ravander-Rauas 1939. HY Maatalousmuseo.

 

Sika

Siat saivat yleensä etsiä itse ravintonsa. Talvella niille voitiin antaa ruoan tähteitä sekä ihmisten ja eläinten ulostusta. Paremmin sikoja ruokittiin jonkun aikaa ennen niiden syksyllä tapahtunutta teurastusta.

Sikatalouden parantamiseen ryhdyttiin vasta 1800-luvulla. Mainitun vuosisadan aikana englantilaisperäinen yorkshire-rotu syrjäytti entisen maatiaissikakantamme.

Ensiksi sukupuuttoon kuolivat itäsuomalaiset siat, jotka olivat pirteän pystykorvaisia ja melko pieniä. Pian hävisi myös isompi luppakorvainen länsisuomalainen muunnos, jota vanhoissa karjanhoito-oppaissa mainittiin ”viihtyisäksi” eli helppohoitoiseksi.

Urospuolisen sian nimitys on karju, naaraspuolisen emakko ja nuoren sian porsas.