Historiallinen maatalous > Karjanhoito > Sisäruokinta > Lehdekset


Lehdesrauta eli vesuri. – Grotenfelt 1898, 278.


Ahvenanmaalainen lehtoniitty, jonka puita on vuosikymmeniä lehdestetty. – Suomen Luonto 7-8/1979, 310.


Lehdessuova Pieksämäeltä Savosta. – Grotenfelt 1898, 272.

 

Lehdekset

Sarvikarjaa ja lampaita sekä vuohia ruokittiin myös lehdeksillä eli kerpoilla. Karjanhoidon varhaisvaiheissa lehdestys – lehtevien oksien ja versojen leikkaaminen kasvavista puista karjan rehuksi – on ollut konsanaan merkityksellisempää kuin rehuheinän talteen otto. Lehdekset olivat vielä 1800-luvulla tärkeää talvirehua erityisesti lampaille ja vuohille, joille varattiin sata kerppoa eläintä kohti.

Kerpot tehtiin heti heinänteon jälkeen yleisimmistä lehtipuista, joista ainoastaan leppä oli tähän tarkoitukseen kelvoton.

Tärkeimmät työkalut lehdestettäessä olivat kirves ja lehdesrauta eli vesuri. Lehdesraudan leveä terä päättyy kaartuvaan kärkeen, jolla voidaan taivuttaa oksia alas ja leikata ne poikki. Lehdesrauta voitiin valmistaa vaikkapa katkenneesta viikatteen terästä tai sirpistä.

Lehdesmetsät saatettiin jakaa osiin, joita käytettiin 8–10 vuoden välein. Nuoret puut latvottiin, jotta ne haarautuisivat ja tuottaisivat runsaammin lehviä. Niittyjä latvottuine lehtipuineen on vielä nähtävissä varsinkin Ahvenanmaalla, mutta myös lounaisrannikolla.

Ahvenanmaalla kerppuja saatettiin kuivattaa ulkosalla pitkissä riveissä pareittain toisiaan vasten nostettuina samaan tapaan kuin viljaa toukokuhilaissa. Lounais-Suomessa rakennettiin erityisiä lehdeslatoja. Niiden nurkat voitiin tehdä salvoksen sijasta aidastekniikalla eli vitsastetun seiväsparin varaan. Toisinaan tällainen kevytrakenteinen lato purettiin ja siirrettiin uusille lehdestysalueille.

Myös Itä- ja Keski-Suomen kaskialue tuotti viljelyltä hyljättynä rehevää lehdestalouteen sopivaa puustoa. Kerppuja on kuivattu eri puolilla maata haasioissa. Malleja oli useita. Pielipuuparit olivat vitsastettuja eli aidastekniikalla tehtyjä tai toisena pielipuuna käytettiin maahan iskettyä ja lovettua pielipuuta, jonka kylkeen kiinnitettiin vitsaksilla seiväs toiseksi pielipuuksi. Kasvavan puun kylkeen voitiin lyödä myös lovettu puu, jonka koloihin vaakaorret pujotettiin, mutta kaikkein yleisin on ainakin loppuvaiheessa ollut malli, jossa loveus lyötiin kasvavan puun kylkeen. Kaikki ratkaisut ovat olleet käytössä myös heinähaasioina.

Suoraan linjaan lyötyjen seipäiden tai päädyssä olevien sankapuiden varaan tehdyt kerppupielekset ovat levinneisyydeltään itäisiä, kun taas säilytyskeko eli suova on ilmiönä läntinen. Kerppujen eli vihkojen ohella on koko maassa riivitty karjan rehuksi pelkkiä lehtiä talteen tuohi- tai päreastiaan.

Lehdestalous oli yleistä vielä 1900-luvun taitteessa. Vähemmässä määrin sitä harjoitettiin 1950-luvulle asti.

Videoleike – Lehdesten teko 29s./1000KB
Videoleike – Lehdessuovan kokoaminen 33s./1213KB