Säkäkorkeudeltaan 133-senttinen ja iältään18-vuotias ja pitkäkarvainen karjalainen maatiaishevonen. – Vilkuna 1967, 8.

Suomenhevonen, valtakunnanmestari Siro työn lomassa. Omistaja E. Sivonen, Ilomantsi. – Veistänyt Anton Ravander-Rauas 1943. HY Maatalousmuseo.

Ravikuningas Eri-Aaroni. Omistaja Laihian oriyhdistys, Laihia. – Veistänyt Anton Ravander-Rauas 1946. HY Maatalousmuseo.

Kotieläimet
Hevonen

Suhteellisesti eniten hevosia oli Itä-Suomessa johtuen kaskiviljelyn vetovoimatarpeesta sekä pitkistä kuljetusmatkoista. Kaakkois-Suomessa rahdinajo oli 1800-luvun alkukymmenillä lähes pääelinkeinon asemassa, ja hevoskantaa lisäsi myös eläinten kasvatus Venäjälle myyntiä varten. Paitsi että hevosta pidettiin jo vanhastaan muita kotieläimiä suuremmassa arvossa, johtui sen muita parempi talviruokinta juuri talviajojen suuresta merkityksestä. Hevoset saivat pääosan heinistä sekä kaiken kauran aina olkia myöten.

Itämeren alueen ponihevosiin lukeutuvan suomalaisen hevosen määrätietoinen jalostus aloitettiin 1830-luvulla tuottamalla siitoseläimiksi kookkaampia rotuhevosia Baltiasta ja Ruotsista. Nykyisin suomenhevosena tunnettu liinaharjainen työjuhta ja ravihevonen ei ole alkuperäinen maatiaisrotumme, joka ennätti kuolla sukupuuttoon, vaan puolilämminverinen, jossa on useamman rodun geenejä.

Suomenhevosia on nykyään noin 19 000, joista varsinaisia työhevosia enää ehkä 500. Varsoja syntyy vuosittain pari tuhatta, mutta enimmistä tulee ravureita, ratsuja ja lemmikkejä. Suomenhevonen on luonteeltaan tasainen. Tavallisin väritys on punarautias.