Historiallinen maatalous > Karjanhoito > Laidunnus > Aitaaminen


Lyhytjuoksuinen piste- eli pystyaita. Piirt. Pirkko-Liisa Surojegin. – Kansanperinteen sanakirja 1976, 14.


Pitkäjuoksuinen riukuaita Joroisista. – Grotenfelt 1898, 309.


Kiviaita Pieksämäeltä. – Grotenfelt 1898, 313.


Pitkäjuoksuisella riukuaidalla korotettu kiviaita Joroisista. – Grotenfelt 1898, 313.

 

Aitaaminen

Sekä pelto että niitty ympäröitiin aitauksella, joka piti elikot ulkopuolella. Vasta 1800-luvun jälkipuolella lainsäädäntö käänsi asiat toisin päin, kun elikot määrättiin suljettavaksi omistajan toimesta laidunaidan sisäpuolelle.

Peltojen ja niittyjen aidat tehtiin yleensä puusta, toisinaan pellolta nostelluista kivistä. Aitamallit saattoivat vaihdella, mutta perusperiaate oli se, että mitä lähempänä kylää aita oli, sitä tiheämmäksi ja paremmin se oli tehty.

Kylästä johti kohti ulkopalstoja ja metsälaitumia riukuaitojen reunustama karjakuja. Kylän ulkoalueet olivat yhteismaita, joilla laidunnettiin, metsästettiin, kerättiin marjoja, käytiin tekemässä polttopuita ja haettiin rakennustarvikkeita. Vasta kun metsä alkoi saada yhteiskunnan silmissä taloudellista merkitystä, sitä alettiin jakaa. Tämä tapahtui 1700-luvulta alkaen.

Keväällä toimitettiin pelto- ja niittyaitojen tarkastus. Alueilla, missä oltermannilaitos kukoisti, saattoi oltermannin sauva olla laillisen aidan korkuinen eli seitsemän korttelia (103,6 cm), joten se kävi mittatikusta katsastusta suoritettaessa.

Videoleike – Aidan vitsasten teko 26s./983KB
Videoleike – Aidan vitsastaminen 27s./1014KB