Historiallinen maatalous > Erillisartikkelit > Idän ja lännen maa – kertausta ja täydennystä

IDÄN JA LÄNNEN MAA

Sisältö
Taustaa
Suomi Euroopassa – Eurooppa Suomessa
Esineet kertovat
Perinteinen maanviljelys
Perinteinen karjatalous
Luontosidonnaisen maailmankuvan piirteitä
Muutoksia Varsinais-Suomen maataloudessa 1800-luvulla
Museografisia ja museokriittisiä huomioita

TAUSTAA
Aino Nissinaho

Historiallinen maatalous -verkko-opetuspaketin kuvitetun pääosion kertaukseksi ja täydennykseksi sopii Turun yliopiston kulttuurien tutkimuksen laitoksen piirissä Liedon Vanhalinnan maatalousmuseoon toteutetun maataloushistoriallisen näyttelyn Idän ja lännen maa - Perinteinen maatalous Suomessa yhteydessä tuotettu kirjallinen aineisto, joka tarjotaan tässä luettavaksi sellaisenaan.

Museon intendentin Aino Nissinahon mukaan kyseisellä näyttelyllä on monta lähtökohtaa. Suomalaisen kulttuuriperinnön korostaminen, ns. Vanhalinnan henki, museon oma laaja kokoelma, joka koostuu pääasiassa maatalouskulttuurin esineistöstä, opiskeluharjoittelun yhdistäminen näyttelyn rakentamiseen, kohderyhmien moninaisuus: alan opiskelijat, koululaiset ja ns. suuri yleisö. Monien tavoitteiden yhdistäminen on ollut haaste.

Kiitos takavuosien aktiivisen kotiseutuyhdistystoiminnan Suomessa on tällä hetkellä noin tuhat museota. Suuri osa niistä esittää perinteistä, paikallista maatalouskulttuuria, tuhansia rukinlapoja, kimpiastioita, haravoita, lapioita, auroja, heinähäkkejä ynnä muuta on taltioitu pitäjänmakasiineihin ja kotiseutumuseoihin ympäri maata. Aktiivisen perinteen keruun ansiosta arkistot ovat täynnä vanhojen työtapojen kuvauksia, valokuvia, sananparsia ja kansanrunoja. Perinne on kuitenkin katkeamassa. Keskivertosuomalainen tuntee melko huonosti juurensa. Kuinka moni 40-vuotias tietää,että Lounais-Suomi kuului vielä 1900-luvun alkukymmenillä ns. yleiseurooppalaiseen vetohärkäalueeseen tai että ruisleipä, yksi suomalaisuuden perikuvista, on nuorin leivistämme, tosin sekin jo yli tuhat vuotta vanha. Monelle nuorelle tai pikkulapselle saattavat esimerkiksi äes ja haasia olla sekä sanoina että esineinä täysin käsittämättömiä.

Maailma muuttuu kiihtyvällä vauhdilla, jotkut asiat jäävät unohduksiin, ja uusia tulee tilalle. Menneisyys on kuitenkin tärkeä kasvun alusta. Ihmisen on hyvä tietää ja jopa omaksua kohtuullinen määrä "isien ja äitien perintöä". Tieto menneisyydestä lisää suhteellisuuden tajua ja tasapainoa.

SEURAAVA LUKU