Historiallinen maatalous > Erillisartikkelit > Idän ja lännen maa – kertausta ja täydennystä

IDÄN JA LÄNNEN MAA

Sisältö
Taustaa
Suomi Euroopassa – Eurooppa Suomessa
Esineet kertovat
Perinteinen maanviljelys
Perinteinen karjatalous
Luontosidonnaisen maailmankuvan piirteitä
Muutoksia Varsinais-Suomen maataloudessa 1800-luvulla
Museografisia ja museokriittisiä huomioita

SUOMI EUROOPASSA – EUROOPPA SUOMESSA
Pekka Leimu

Idän ja lännen kohtauspaikka
Muiden Pohjoismaiden tapaan Suomi on kulttuuriltaan länsieurooppalainen maa, mutta muista Pohjoismaista poiketen se rajoittuu idässä itäeurooppalaiseen kulttuuriin.Tästä syystä usein sanotaan Suomen olevan idän ja lännen välillä. Tämä on hieman harhaanjohtavaa, sillä vain maamme nykyisen koillisrajan tuntumassa meille kuuluu pieni palanen ortodoksista Itä-Eurooppaa.

Tietysti kulttuurissamme lännempänäkin, varsinkin Itä-Suomessa, on runsaasti itäeurooppalaisia kulttuurivaikutteita, jotka ovat suodattuneet meille Venäjältä itäisten sukukansojemme, etenkin Venäjän karjalaisten, välityksellä. Skandinavian ja Baltian kautta saamamme läntiset kulttuurivaikutteet ovat kuitenkin ylivoimaisesti vallitsevia johtuen vuosisataisesta valtiollisesta yhteydestämme Ruotsiin. Tässäkään suhteessa emme ole ainutlaatuisia, sillä samanlaisia kulttuurisesti . länsieurooppalaisia maita itäeurooppalaisen kulttuurin rajalla ovat mm. Baltian maat. Puola, Tshekki, Slovakia, Unkari ja Kroatia, ja onpa voimakkaita itäisiä kulttuuripiirteitä lainautunut huomattavasti lännemmäskin, kuten itäiseen Saksaan ja Itävaltaan.

Voidaan siis kärjistetysti sanoa, että omaperäistä kansallista kulttuuria ei ole missään, vaan kaikki on lainaa. Kuitenkin erilaisten itäisten, läntisten, pohjoisten ja eteläisten kulttuurilainojen yhdistelmä on kaikissa maissa erilainen ja omaperäinen.

Vaikka siis mikään kulttuurinen piirteemme ei ole ominainen vain meille, voimme puhua suomalaisesta kansankulttuurista: samanlaista kulttuuristen vaikutteiden yhdistelmää sellaisenaan ei ole missään muualla. Suomi, kuten muutkaan maat, ei ole kulttuurisesti yhtenäinen, vaan paikallisia ja alueellisia eroja on runsaasti. Yllätys ei tietenkään ole, että Itä-Suomessa itäeurooppalaisia kulttuuripiirteitä on huomattavasti enemmän kuin Länsi-Suomessa, mutta eroja on myös pohjoisen ja etelän välillä: Lounais-Suomi edustaa eurooppalaisittain muuhun Suomeen verrattuna eteläisempää kulttuuria ja aivan pohjoisessa maahamme ulottuu ikivanha pohjoiseuraasialainen pyynti- ja paimentolaiskulttuuri, jossa itäisillä ja läntisillä eroilla ei ole merkitystä.


Kaksi tietä välimeren rannoilta pohjoiseen
Monet läntiset ja itäiset kulttuuripiirteemme ovat itse asiassa alunperin lähtöisin antiikin kulttuurista Välimeren rannoilta. Ne ovat vuosisatoja sitten lähteneet leviämään pohjoiseen kahta tietä. Läntinen leviämisväylä kulki mahdollisesti ensin Kreikasta Roomaan ja sieltä Alppien yli Saksaan, Puolaan, Baltiaan ja/tai Skandinaviaan ja edelleen Suomeen. Toinen leviämisväylä johti Kreikasta Bysanttiin ja usein Ukrainan ja Venäjän kautta Itä-Karjalaan ja vihdoin Suomeen. Matkalla nämä ilmiöt saivat läntiset tai itäiset piirteensä.

Tietenkään kaikki Välimeren kulttuuripiiristä pohjoiseen leviämään lähteneet piirteet eivät koskaan saavuttaneet Suomea, toiset saavuttivat sen vain läntistä ja toiset vain itäistä tietä.

Mutta on sellaisiakin, jotka saapuivat meille ja kohtasivat uudelleen toisensa Suomessa levittyään erillisinä ilmiöinä pohjoiseen molempia reittejä. Näin ovat kulkeneet kulttuurin valtavirrat, mutta päinvastaisestakin leviämisestä edellisiä myöhemmiltä ajoilta on esimerkkejä: pohjoisessa tehty keksintö on levinnyt pitkälle etelään aina Italiaan asti.

Luonnonolot ja pinnanmuodostus myös vaikuttaneet
Kulttuuri-ilmiöiden leviäminen ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa ole voinut tapahtua aivan niin suoraviivaisesti kuin edellä on esitetty. Ilmiöt eivät ole voineet levitä etelästä kuinka pohjoiseen hyvänsä, koska ne eivät ole voineet sopeutua pohjoisen ilmastoon, ja toisaalta jotkut pohjoisen ilmastossa välttämättömät ilmiöt ovat etelän leudossa ilmastossa olleet tarpeettomia eivätkä siksi ole kotiutuneet sinne.

Mutta Etelä-Euroopassakin on vuoristoja, joissa ilmasto-olosuhteet ovat yhtä karut kuin pohjoisessa yleensä. On lukuisia esimerkkejä ilmiöistä, joita tavataan Pohjoismaissa ja Etelä-Euroopan vuoristoseuduilla, mutta jotka välialueella ovat täysin tuntemattomia. Mahdollista on, että kyse on joskus muinoin yhtenäisestä esiintymisalueesta, jossa edistyneemmillä ja runsaasti kulttuurivaikutteita omaksuneilla seuduilla on ilmasto-olojen niin salliessa hylätty vanhoja yhtenäisen kulttuurin piirteitä. Sen sijaan syrjäseuduilla ja vuoristoissa nämä samat piirteet ovat välttämättöminä tai vain vanhoillisina voineet jäädä elämään. Tällaisten seikkojen osoittaminen oikeaksi tutkimuksen keinoin on myöhemmin usein vaikeaa ellei mahdotonta.

Myös jotkut läntiset ilmiöt ovat voineet Euroopassa levitä pitkälle itään ja itäiset länteen vain siksi, että ne sopivat pinnanmuodostukseen ja maastoon paremmin kuin toiset, jotka olisivat puhtaasti kulttuurisesti olleet odotuksenmukaisempia.

Niitä maanosamme alueita, joissa eteläiset ja pohjoiset kulttuuri-ilmiöt kohtaavat, on totuttu sanomaan KESKI-EUROOPAKSI, ja niitä alueita, joissa itäiset ja läntiset vaikutteet kohtaavat, voidaan vastaavasti kutsua VÄLI-EUROOPAKSI. Tästä syystä voimme sanoa, että Suomi kuuluu Väli-Eurooppaan.

Maatalous kulttuurin ilmentäjänä
Edellä on hyvin abstraktisti kerrottu kulttuurin piirteistä, vaikutteista ja ilmiöistä ilman yhtään käytännön esimerkkiä. Mitä siis ovat nämä kulttuurin piirteet, vaikutteet ja ilmiöt? Juuri siitä kertoo esimerkein tämä näyttely. Esimerkit ovat maatalouden alalta, mutta varsinaisesti kysymys ei ole vain maataloudesta elinkeinona, sillä näyttely kertoo ajasta ennen teollistumista, jolloin maataloutta ei tunnettu "elinkeinona" - tai toisin sanoin se oli oikeastaan ainoa varsinainen elinkeino. Perimmältään kysymys ei siten ole maataloudesta vaan kulttuurista. Kulttuuri muuttuu koko ajan, mutta se muuttuu hitaasti. Sen vuoksi niillä kulttuurieroilla, joita oli havaittavissa ennen teollistumista Suomessa ja muualla Euroopassa, on merkitystä yhä tänäkin päivänä. On olemassa edelleenkin kulttuurisesti toisistaan poikkeavat POHJOIS-, ETELÄ-, ITÄ- ja LÄNSI-EUROOPPA. Suomi kuluu toisaalta Länsi-Eurooppaan ja toisaalta Pohjois-Eurooppaan.

SEURAAVA LUKU