Vantaa   Helsingin pitäjä-vuosikirjat
 
Lauri Leppänen:

FINNAIRIN TOIMINNASTA 50 VUODEN AJALTA
 


Helsinki - Vantaan lentoasemalla


Helsingin pitäjä lehdessä 1964 oli lyhykäisyydessään käsiteltynä Aeron 40-vuotishistorikki. Aero Oy:n, nykyisen Finnairin perustamiskirja allekirjoitettiin 12.9.1925. Ensimmäinen yhtiökokous pidettiin 1.11.1923. Finnairin ensimmäinen lentokone oli täysmetallinen Junkers F-13, mikä ostettiin 14.3.1924. Ensimmäiselle reittilennolleen Helsingistä Tallinnaan se lähti Katajanokan kärjessä sijainneesta lentoasemasta 20.3.1924. Kesällä samana vuonna Finnair ryhtyi liikennöimään lisäksi Tukholmaan.

Ensimmäistä maalentokenttää maassamme ryhdyttiin rakentamaan Turkuun vuonna 1933. Samaan aikaan ryhdyttiin rakentamaan Tukholman Bromman kenttää, mikä antoi sysäyksen Malmin kentän rakentamiselle. Malmin kenttä valmistui joulukuussa vuonna 1936. Turku oli kuitenkin ehtinyt edelle, sillä Artukaisten kentän kiitorata oli valmiina jo syyskuussa 1935. Turku joutui kuitenkin odottamaan säännöllistä reittiliikennettä kunnes Finnairin Junkersien kellukkeet oli korvattu pyörillä, mikä tapahtui v. 1936.

Jo vuonna 1937 meillä voitiin lentää Helsingistä Viipuriin, Tampereelle ja Turkuun. Helsingin - Tampereen reittiä pidennettiin ennen Talvisotaa Vaasaan, Ouluun ja Kemiin sekä v. 1940 Rovaniemelle ja Petsamoon. Viipurin lentoreittiä jatkettiin v. 1938 Imatralle.

Vuonna 1938 Finnairilla oli ulkomaanliikenteen reitti Tukholmaan, Tallinnan, Riikaan, Kaunasiin, Köningsbergiin ja sieltä edelleen Berliiniin.

Talvisota rajoitti lentoliikennettä, mutta sotatilasta huolimatta Finnairin koneet lensivät Turusta Tukholmaan sieltä Vaasasta Sundsvalliin ja sieltä edelleen Tukholmaan. Turun jouduttua yhä useammin pommitusten kohteeksi oli lentotoiminta siirrettävä tapahtuvaksi Vaasaan, josta lennätettiin Talvisodan aikana kaikkiaan n. 1500 lasta turvaan Ruotsiin.

Finnairin hankittua keväällä 1941 kaksi amerikkalaista 15 matkustajapaikan Douglas DC-2 - konetta kuului sen lentokalustoon lisäksi neljä Junkers Ju-52 ja yksi Dragon Rapide-kone. Yhteensä niissä oli 96 matkustajapaikkaa.

Sotatoimista huolimatta Finnair lensi reitillä Helsinki - Tallinna - Riika - Danzig - Königsberg joulukuusta 1944 elokuuhun 1944 saakka. Sotavuosina Finnairin reittilentoja ja lentotoimintaa palveli Hyvinkään kenttä. Vuonna 1947 Finnair palasi Hyvinkäältä takaisin Malmille. Samalla Finnairilla alkoi uusi kausi. Samana vuonna Finnair sai 6 Douglas DC-3 - konetta. Kaikkiaan näitä 21 matkustajapaikan DC-3:a tilattiin kahdeksan ja viimeiset koneet saatiin vuonna 1948.

Kaikkiaan Finnairilla on 50-vuotisen toimintansa aikana ollut 58 matkustajalentokonetta, jotka edustavat 12 eri konetyyppiä. Niiden perusteella voidaan määritellä ajanjaksoja, jolloin jokin tietty konetyyppi on ollut johtavassa asemassa, tai aloittanut uuden aikakauden Finnair-liikenteessä.

Tämän perusteella voidaan Finnair-konekanta jakaa seuraaviin aikakausiin (huom. teksti kirjoitettu v. 1975):
Junkers-kausi vv. 1924 -1940
Douglas DC-2 ja DC-3-kausi 1941-1952
Convair-kausi 1953-1959
Caravelle-kausi 1960-1968
nykyinen DC-8-62 ja DC-10-30-kausi, joka alkaa vuodesta 1975.

Finnair on usean valitsemansa konetyypin suhteen kulkenut Euroopassa kehityksen kärkiryhmässä, jopa peräti kärjessä. Junkers F-13 vuonna 1924 oli ensimmäinen kokometallinen, erillisellä matkustaja-kabinetilla varustettu liikennelentokone. Matkustajapaikkoja oli vain 4. DC-3:t ostettiin Suomeen USA:n ylijäämävarastosta Ranskasta. Näiden paikkaluku oli alkuaan 21, kuten aikaisemmin on mainittu, mutta asentamalla niihin kevyemmät tuolit voitiin paikkalukua nostaa kymmenellä. Viimeinen Finnairin DC-kolmonen myytiin vuonna 1969.

Finnair sai keväällä v. 1953 ensimmäiset Convair-340-koneensa ensimmäisenä eurooppalaisena lentoyhtiönä. Näissä koneissa oli 44 matkustajapaikkaa, mutta koneet muutettiin myöhemmin 52-paikkaisiksi.

Neljäntenä lentoyhtiönä maailmassa Finnair tilasi v. 1958 kolme Caravelle III-tyyppistä konetta. Ne asetettiin liikenteeseen vuonna 1960. Näin Finnair siirtyi suihkuliikennekauteen. Suihkulentokoneiden käyttöönotto oli teknisesti monessa suhteessa käännekohta: polttonesteenä kerosiini korvasi bensiinin, laitteistossa korvasi puolijohteita käyttävät transistoritekniikka radioputket ja nopeuden kasvu oli 357 km/t Finnairin viimeiseen potkurikonetyyppiin, Convairiin verrattuna eli saman verran, mitä DC-3:n suurin matkalentonopeus oli. Vuosina 1964-1967 Finnair hankki kahdeksan Super Caravelle-konetta, joiden matkustajapaikkamäärä oli 12 suurempi kuin Caravelle III-koneiden sekä nopeus 45 km/t suurempi eli 850 km/t.



Helsinki-Vantaan lentokentän ensimmäinen lentorakennus valmistui vuonna 1952.

Finnairin valmistautuessa vuonna 1965 Atlantin liikenteeseen ja tälle reitille sopivan koneen valitsemiseen olivat ratkaisevina valintaperusteina suuri lentonopeus, mahdollisimman suuri kantama eli toimintasäde, luotettavuus sekä matkustajain turvallisuus ja viihtyisyys.

Nämä tekijät huomioon ottaen päädyttiin tilaamaan vuonna 1966 DC-8-62 CF-kone, joka on helposti muutettavissa rahtikoneeksi. DC-8-62 CF on tekniikaltaan maailman huippuluokkaa. Nämä Finnairin koneet, joista kaksi ensimmäistä lennettiin Suomeen vuonna 1969 ja kolmas v. 1970, on varustettu pienoistietokoneella operoitavalla Carousel IV ohjaajakäyttöisellä inertia-suunnistusjärjestelmällä. Tämä järjestelmä mahdollistaa entistä tarkemmin koneen paikan, nopeuden ja aseman määrityksen lennon joka vaiheessa ilman lennonsuunnistajamiehistöä eli ns. navigaattoreita.

DC-8:ssa on puhtaana matkustajaversiona käytettäessä 190 paikkaa. Sen suurin lentoonlähtöpaino on 152.000 kiloa eli lähes 3 kertaa niin suuri kuin Super Caravellella ja nopeus vastaavasti 100 km/t suurempi eli 950 km/t.

Myös kotimaan reittiliikenne on suureksi osaksi siirtynyt suihkukauteen. Lyhyitä ja keskipitkiä reittilentoja varten valittiin Douglas DC-9-10-kone, jota hankittiin vuosina 1971 ja 1972. Tätä 80-paikkaista konetta Finnairilla on liikenteessä 8 kappaletta ja ne ovat osoittautuneet erittäin sopiviksi koneiksi lyhyille ja keskipitkille reiteille. DC-9:n matkanopeus on 900 km/t eli 50 km/t suurempi kuin Super Caravellen.

Finnair on tänäkin hetkenä kuudenneksi vanhin maailman nykyään toimivista lentoyhtiöistä ja se täytti 50 vuotta 1.11.1975. Finanir on ensimmäinen lentoyhtiö Euroopassa, joka asetti liikenteeseen vuonna 1953 Convair-tyyppisiä koneita; ensimmäinen länsiyhtiö, joka sai luvan liikennöidä (18.2.1956) Moskovaan; maailman ensimmäinen lentoyhtiö, joka alkoi (v. 1964) käyttää Super Caravellessa Pratt & Whitney´n JT8D-moottoria; ensimmäinen lentoyhtiö Neuvostoliiton ulkopuolella, joka aloitti lentoliikenteen Leningradiin (3.4.1964); ensimmäinen lentoyhtiö, joka asensi kaikkiin suihkukoneisiinsa automaattiset lähestymis- ja laskeutumislaitteet; ensimmäinen lentoyhtiö, joka sai (16.10.1969) virallisen luvan automaattisen inertia-suunnistuksen yksinomaiseen käyttöönottoon reittiliikenteessä DC-8-62-koneissaan.

Tarkasteltaessa Finnairin 50-vuotistaipaletta ja erityisesti sen konetyyppien kohdalta on vielä mainittava Finnairin uusin tulokas DC-10-30-konetyyppi. Finnair saa näitä koneita kaksi kappaletta vuonna 1975. Maksimimatkustajamäärä näissä koneissa on 345. Koneen kantama on 9.875 km eli lähes neljäs osa maapallon ympärysmitasta ja sen matkalentonopeus on 925 - 965 km/t.

Voidaan sanoa, että Finnair on lähtenyt toiselle puolivuosisataisen toiminnan kaudelle myös kalustonsa ajanmukaisuuden huomioonottaen maailman lentoyhtiöiden kärkiryhmässä. Suomalaisin siivin lennämme yhä pidemmälle, yhä nopeammin ja yhä mukavammin.

Finnairin aineiston mukaan


Lähde: Helsingin pitäjä-vuosikirja 1974-75
Web-toteutus: Liisa Nordman, 2008