Vantaa   Helsingin pitäjä-vuosikirjat
Leila Lehtiranta:

PELASTUSOPERAATIO VANTAANKOSKI


Sitä mukaa kun Vantaankosken vanha rakennuskanta vähin äänin rappeutuu ja häviää, valmistuu alueen osayleiskaava takaamaan Vantaankosken alueen tulevaisuutta vantaalaisten virkistysalueena.

Katsotaan että alueelle sopivia käyttömuotoja ovat museotoiminta, virkistyspalvelut, pienteollisuus, mahdollisesti kesäiset taideleirit.

Taideleirien kohdalla alkoi ote jo syntyä. Viitenä peräkkäisenä kesänä ovat Vantaan Kuvataiteilijat järjestäneet kesäisen kurssin Vantaankosken maisemissa. Taiteellisia näkemyksiä on syntynyt kymmeniä, ellei peräti satoja.

Vantaankosken ruotsinkielisen kansakoulun muutettua v. 1977 Martinlaaksoon, loppui tämän koulurakennuksen käyttö taideleirin kotina.

Uuden tyyssijan saivat taideleiriläiset tänä kesänä (1978) lähistöllä olevasta Myllymäen koulusta. Puitteet muuttuivat. Vanhan koulun noin 80-vuotiaat puitteet tarjosivat varsin innoittavan ilmapiirin, vaikka ahdasta olikin yli 40:lle maalarille.

Vanhasta koulurakennuksesta tehtiin kaupungin kurssikeskus, mutta sen tarkoituksena on palvella Vantaan kaupungin sisäisenä henkilökunnan koulutuspaikkana.


Viilatehtaan takaa hävisivät vuonna 1976 puiset rakennukset sekä maantien varrella ollut kellari. Kuva on purkutyötä edeltävänä keväänä otettu Vantaankoskella Purettujen talojen myötä katosi kappale viilatehtaan historiaa.

Ilkivalta nakertaa arvorakennuksia

Vantaan Kuvataiteilijat ovat vahvasti olleet viime vuosina kuvassa mukana, kun on puhuttu Vantaankosken rakennuskannan säilyttämisen puolesta. Kuvataiteilijat ovat nähneet alueen kulttuurihistoriallisen arvon. Asian puolesta puhuneet kirjelmät ovat kuitenkin huvenneet kuin tuuleen.

Kun viilatehtaan läheisyydessä olevat asuinrakennukset tyhjennettiin asukkaista, alkoi taloissa tapahtua. Ennen raivauskoneita ennätettiin kulttuurihistorian antina pelastaa Wahlströmin huvilasta arvokas kaakeliuuni. Muilta osin huolehti ilkivalta talojen nopeasta käsittelystä.

Wahlströmin kaksikerroksinen puinen huvila purettiin v. 1976 viilatehtaan takaa. Purettiin myös pihamaalla ollut kellari. Saman tien häipyi tien toiselta puolelta vinokulmainen puurakennus, jonka rakentajina mainittiin mm. kiinalaisia.

Jäljellä olevaan rakennuskantaan on kotiseutu- ja museoyhdistys ehdottanut, että viilatehtaan tiloihin kunnostettaisiin tehdasmuseo laitteistoineen. Samoin on yhdistys ehdottanut, että tien varrella vielä pystyssä oleva matala asuinrakennus kunnostettaisiin työläisasuntoa esittäväksi museoksi.

Alue ja rakennukset ovat Vantaan kaupungin omaisuutta. Monista hyvistäkin ehdotuksista huolimatta ei ole katsottu olevan varoja niin suurimittaisiin kunnostustöihin kuin alueen rakennukset vaativat.

Viilatehtaan pelastusyrityksiä

Vuoden 1977 kesällä huolestui kulttuurilautakunta viilatehtaan tulevaisuudesta siinä määrin, että rakennus tarjottiin Kuvataiteilijoitten käyttöön ehdolla, että nämä talkoilla kunnostavat rakennuksen.

Päällisin puolin katsottuna näytti taiteilijoitten haave kunnollisista työ- ja näyttelytiloista olevan ratkeamaisillaan. Kuvataiteilijoitten edustajat kävivät paikalla ja tutustuivat tilanteeseen.

Haaveelta katkesivat siivet sen tien. Niin suurimittaiseen kunnostustyöhön eivät kuvataiteilijoitten voimavarat riittäisi, vaikka kaupunki olisi ollut halukas maksamaan tarvikkeet.

Vantaan kaupungin toimesta oli kuitenkin syytä estää enempi ilkivalta. Rikottujen ikkunoitten ja ovien paikalle rakennettiin laudoitukset. Sisätiloihin jäi siivoamaton röykkiö erilaista muovijätettä tehtaan tiloissa toimineen pienteollisuuden jäljiltä. Viilatehtaan rakennus oli ollut teollisuuden käytössä 1960-luvun puoliväliin.

Ravintolaa on viilatehtaan tiloihin kaavailtu. Perusteluna on se, että paikkakunnalla on 1700-luvulla toiminut krouvi. "Krouvin" nykyaikaista jatkajaa ei ainakaan vielä ole ilmaantunut.

Vantaankosken alueen rakennuksista on viilatehtaan ohella ollut puhutuin joen länsirannalla sijaitseva mylly. Myllykin on vilahtanut yhtenä ratkaisuna Vantaan puuttuville näyttelytiloille.



Vantaankosken viilatehtaalla vallitsee kaaos, joka on luukutettu näkymättömiin. Vielä vuoden 1977 kesällä pilkisti aurinko sekamelskaan.

Jos Pulteritie toteutuu

Osayleiskaavaan liittyvä Pulteritie tulee vaikuttamaan Vantaankosken alueeseen. Pulteritie on kaavailtu lähteväksi jo ennen Voutilaa yli peltojen, kohti jokea ja siitä Vantaanlaaksontielle.

Kulttuurilautakunta ja ympäristönsuojelulautakunta katsovat Pulteritien rikkovan ehyen maanviljelysmaiseman. Tekninen lautakunta puoltaa tietä, koska tie vähentäisi liikennettä Vantaankosken kohdalla. Liikennettä vähentämällä suojellaan ja säästetään vuonna 1877 rakennetun kosken yli johtavaa siltaa.

Jos vanhaa tietä käytetään, on ryhdyttävä sillan korjaustöihin. Sillan nostaminen ja pengerrys muuttaisi oleellisesti maisemanäkymiä.

Pulteritie säästäisi Vantaankosken maisemamaa. Tien vähentäessä tai ehkäpä poistaessa liikenteen Vantaankosken yli, jäävät alueen kulttuurihistoriallisesti arvokkaat rakennukset pois silmistä. Kun ne eivät enää ole katseen ulottuvilla, ne on helppo jättää myös mielestä.

Vantaankosken alueella on jo ennättänyt tapahtua korvaamattomia vahinkoja. Jäljellä olevien muutaman rakennuksen kohdalla ei enää ole varaa unohdukselle.



Vantaankosken ruotsinkielisen koulun pihassa kirmaavat nämä lapset viimeisiä koulupäiviään vuoden 1977 keväällä. Saman vuoden syksyllä siirtyi koulu Martinlaaksoon valmistuneisiin uusiin tiloihin. Noin 80 vuotta koulukäytössä palvellut rakennus Vantaankoskella siirtyi Vantaan kaupungin kurssikeskukseksi, jossa pidetään kaupungin henkilökunnan kursseja.

Lähde: Helsingin pitäjä-vuosikirja 1978
Web-toteutus: Liisa Nordman, 2009