Helsingin pitäjä

Vantaan kansalaismuisti

Helsingin Pitäjä 1994, 52-64
Jorma Uimonen

130 vuotta sitten:

Keisarin aikaan Tikkurilan vanhalla asemalla

Ingrid Qvarnström mainitsee vuonna 1937 ilmestyneessä Aurora Karamzinin elämänkerrassaan, että muistitiedon mukaan Tikkurilan asema rakennettiin tiilestä niin suureksi ja komeaksi sen vuoksi, että ylhäiset vieraat - eli keisari Aleksanteri 11 seurueineen - matkustivat sen kautta Espoon Träskändan kuuluisiin pitoihin.(Ingrid Qvamström: En legendomspunnet liv. Aurore Karamsin och hennes samtid, Helsingfors 1937, 322.) Päivämäärä oli 16. syyskuuta 1863 eli noin 130 vuotta sitten. Tämän kirjoittaja on kuullut saman tarinan paikalliselta tikkurilalaiselta ensi kerran 1972 ja sittemmin lukemattomia kertoja. Kansanperinne on uskomattoman elinvoimainen. 

Paikallinen väestö yhdisti sujuvasti kaksi asiaa: Tikkurilan aseman poikkeuksellisen ulkoasun ja keisarin käynnin. Asiaa tuntevammat ovat kauan tienneet, ettei tällaista syysuhdetta ole voinut olla. Radan ja sen asemien rakentaminen oli käynnistynyt vuosia aikaisemmin ja Tikkurilan asemakin valmistunut loppuvuodesta 1861, jolloin vasta saatiin periaatteellinen lupaus valtiopäivistä Suomessa. Helsingin valtiopäivien ja syksyn 1863 keisarivierailun käytännön valmistelu Pietarissa alkoi vasta syksyllä 1862 ja lopullinen päätös syntyi 1863 Puolan kapinan inspiroimana.

Tarina on kuitenkin johtanut kysymään montaakin asiaa. Miksi keisari kulki junalla Tikkurilaan sen sijaan, että olisi käytetty maantieyhteyttä Töölön tullin kautta? Miksi Tikkurilan asemasta sitten tuli niin komea? 

Träskändan vierailua on selvitetty perinpohjin, sillä pidot olivat aikansa suuri tapaus. Keisarihuoneen, Demidovien (mukaan lukien Aurora Karamzin, os. Stjernvall) ja Stjernvallien erityiset suhteet on todettu. Helsingin valtiopäivien poliittista taustaa on käsitelty laajalti. Miksi silti junalla Tikkurilaan? 

Hämeenlinnan radan liikennöinnin alkaessa 1862 radalla oli 7 asemaa, niistä "komeita" tiilisiä Helsinki, Tikkurila ja Hämeenlinna, ja muut puisia. Tikkurilan aseman poikkeuksellista rakennustapaa on selvitetty. Tiedetään, että useille muille asemille kaavailtiin aluksi kivirakennuksia. Kun inventaariota Vantaan rakennuskulttuurista valmisteltiin vuosina 1974- 75, museoviraston edustaja Rainer Knapas kysyi, onko seudulla ollut tiiliteollisuutta ja piti rakennusmateriaalin saatavuutta ja hintatasoa mahdollisena tiilen valinnan syynä. Samaan on viitannut yleisemmin jo arkkitehti Thure Hellström virallishistoriassaan 1915. (Thure Hellström: Husbyggnaderna vid statens järnvägar. Finska statsjärnvägarne 1862-1912 11, Helsingfors 1915. 314.

Carl Albert Edelfeltin asema-arkkitehtuuria kattavimmin tutkinut Sirkka Valanto on todennut, että kustannussyistä rakennussuunnitelmia supistettiin ja karsittiin siten, että väliasemista vain jo 1859 aloitettu Tikkurila valmistui kivisenä.( Sirkka Valanto: Suomen asema-arkkitehtuuri. Suomen rakennustaiteen museon ja Alvar Aalto-museon näyttelyluettelo Rautateiden arkkitehtuuri, asemarakennuksia 1857-1941, Helsinki 1984, 19.) Onko siis niin, ettei Tikkurilan asemaa tarkoitettukaan alunperin muista asemista poikkeavaksi'? Tuliko Tikkurilan asemasta "komea" sattuman oikusta? 

Lopuksi on kysyttävä vielä, mikä mies oli Carl Albert Edelfelt, Tikkurilan aseman luoja? Mikä oli hänen osuutensa? Mistä hän sai vaikutteensa? Ketkä muut päättivät? 
 

KEISARI VIERAILEE TIKKURILAN ASEMALLA 

Vuosi 1863 oli Suomelle ja Helsingille suuri ja tärkeä vuosi, joka oli kuitenkin alkanut huonosti Puolan kapinalla. Keväällä puolalaiset oli murskattu, alennettuvenäjän maakunnaksi. Eurooppa oli huolissaan. Keisari Aleksanteri 11 oli huolissaan uhkaavasta sodasta ja maineestaan Euroopassa. Suomessa, suuriruhtinaanmaassa, Snellman oli huolissaan suomen kielestä, suomen mielestä ja kauan odotetuista valtiopäivistä, joiden valmistelu näytti jälleen takkuuntuvan Pietarin epäilyksiin suomalaisten luotettavuudesta. 

Venäjä päätti kuitenkin liennyttää. Suomesta ei ole tuleva toista Puolaa vaan näyteikkuna Eurooppaan valtiosta, jota liberaali, suvaitseva monarkki hallitsee. Valtiopäiväkutsu syksyIle annettiin ennen juhannusta. Puolan kriisin pitkittyessä ilmoitettiin heinäkuun alussa lisäksi, että Hänen Majesteettinsa vierailee Suomessa jo saman kuun lopussa muodollisena syynään sotajoukkojen tarkastukset. 
 

KEISARI SUOMESSA HEINÄKUUSSA 

Aleksanteri 11:n heinäkuinen Suomen-vierailu oli täsmällisesti suunniteltua riemukulkua, jolla puhdistettiin Puolan takapihaa ja jonka suomalaiset kokivat kansalliseksi voitokseen. Lehtikuvausten mukaan (Heinäkuun vierailun tiedot Helsingfors Tidningar 1863 20.7., 21.7., 27.7., 28.7., 29.7., 31.7., 1.8. ja Finska Allmänna Tidning 1863 31.7., 1.8., 3.8. ja 5.8) Helsinki oli keisarivierailun alla käännetty käytännöllisesti katsoen nurin, samoin rautatienvarsi ja pääkohde Parola, jonne oli siirretty henkilökuntineen jopa kaksi ravintolaa. "Köyhät suomalaiset silmämme eivät ennen ole nähneet vastaavaa komeutta", kirjoitti Helsingfors Tidningar, mikä kertoo paljon, sillä Aleksanteri oli käynyt ennenkin Helsingissä, 1842 ja 1851 kruununperillisenä ja 1856 hallitsijana. 

KUVATEKSTI: Keisarin saapumista odotellaan 28.71863 Kauppatorin obeliskin luo rakennetun kunniaportin alla. Kesän ja syksyn valokuvadokumentit ovat suomalaisen reportaasikuvauksen historiaa: lehtikuvaus alkoi tästä. -Kuva: Helsingin kaupunginmuseo. 

Kauppatorille oli rakennettu obeliskin luo maihinnousuportti, jossa ylinnä oli Suomen vaakuna ja sen alla kultakirjaimin "Terve Tultua". Esplanadilla oli toinen portti, jossa oli Helsingin vaakuna ja "Välkommen". Palanut uusi teatteritalo Esplanadin toisessa päässä oli naamioitu suurella seinällä, jolle oli kirjailtu elävin kukin A keisarinkruunuineen ja valtiopäiviin viittaava " 15 september 1863". Turvallisuuden takasi kokonainen venäläinen krenatööridivisioona, joka oli majoitettu Kamppiin, Helsingin pitäjään ja Espooseen. 

Lippujen ohella ilmassa leijui sodanuhka. Suomen lipusta oli tehty lukuisia ehdotuksia, joista riideltiin. Vasabladet kirjoitti, että on samantekevää, onko lippu sininen, keltainen, punainen tai valkoinen, kunhan se saadaan laivoihin [erottamaan ne venäläisaluksista]. 

Keisari seurueineen, johon kuuluivat mm. pojat, suuriruhtinaat Aleksanteri ja Vladimir, sisarenpoika Leuchtenbergin herttua Nikolai, sotaministeri Miljutin, kenraaliadjutantti, ruhtinas Dolgorukov, kreivit Adlerberg ja Lambert ja meriministeri Krabbe, saapui Eteläsatamaan illalla 28.7. lähtien junalla klo 23 kohti Hämeenlinnaa. Seuraan olivat tällöin liittyneet kenraalikuvernööri Rokassovski, ministerivaltiosihteeri Armfelt ja hänen adjutanttinsa Emil Stjernvall-Walleen (Aurora Karamzinin veli). Aleksanterin tupakoinnin vuoksi keisarillinen vaunu oli jaettu kahteen osastoon. Keisarillinen hevostalli oli lähetetty rautateitse jo päivää edeltä ja keisarillinen keittiö oli lähtenyt aamulla. Kaikki asemat, siis myös Tikkurila, oli koristeltu ja niille oli kokoontunut väkeä. Paikoin oli soihtuja. Tikkurilassa ei pysähdytty. Sen sijaan Hyvinkäällä levähdettiin puoli tuntia. Keisarille tutut Erkylän kartanon omistaja, kenraali, vapaaherra ja yliopiston sijaiskansleri J.R. Munck sekä vastikään Aurora Karamzinin sisarentyttären, kreivitär Marie Musin-Pushkinin kanssa avioitunut Kytäjän kartanon omistaja kapteeni Constantin Linder (Ks. lähemmin Katri Lehto: Kytäjän kreivitär. Marie Linderin elämä, Keuruu 1985), "saivat armon" tarjota Hänen Majesteetilleen thé-souperin asemaravintolassa. Juhlavalaistussa Hämeenlinnassa oltiin aamulla 2.30. 

Kuvateksti : Aleksanteri II:n heinäkuun vierailun päätöspäivää Helsingissä. Vasemmalla Esplanadin kunniaportti, näkymä Unioninkatua pohjoiseen yliopistolle ja Senaatintorille, jolla häämöttävät paraatijoukot. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, N.P. Michaelis 1863. 

Parolassa Aleksanterin aika kului sotaväentarkastuksissa. Saapumispäivän päivällisellä majesteetti kohotti maljansa "Suomelle ja sen hyvinvoinnille ja urhealle ja uskolliselle armeijalle". Kauaskantoisempi oli jo ennalta lopputulokseensa saakka valmisteltu tapaaminen Snellmanin kanssa Parolan kentällä 30.7. ja annettu asetus suomen kielen tasavertaisuudesta virallisena kielenä ruotsin kielen rinnalla 20 vuoden siirtymäkauden jälkeen. Paluujuna lähti klo 17, Hyvinkäällä nautittiin jälleen virvokkeita. Järvenpäässä tuli pakkopysähdys yhden vaunun hajottua, mutta Helsinkiin päästiin klo 20 väkijoukkojen odottaessa. Keisarinpalatsin (nykyisen presidentinlinnan) edustalla Paciuksen johtama kuoro esitti "Vårt land" Hänen Majesteetilleen, joka kuultuaan säveltäjästä lausui toivomuksen tutustua tähän. Palatsissa keisari kiitti Paciusta muutamin valituin sanoin ja mainitsi tuntevansa hänen nimensä jo 15 vuoden takaa, kirjoitti Finska Allmänna Tidning. 

Lähtöpäivänään 31.7. Aleksanteri hoiti ahkerasti suhteitaan helsinkiläisiin. Illalla Helsingin sociéte oli kokoontunut Kaivohuoneelle viettämään féte champétre tanssin kera, jossa nuoret suuriruhtinaat erityisesti kunnostautuivat. Korkeat vieraat poistuivat Ullanlinnan kylpylän laiturilta suoraan sluupilla keisarilliseen jahtiin Standardiin, joka lähti Kronstadtiin.

KUVATEKSTI : Juhlaparaatin alkua 31.7.1863 klo12 odotetaan Nikolainkirkon edustalla. Osasuurennos kuvasta, jossa näkyy myös kirkon kello. Sen mukaan kuva on otettu noin klo 11.30.Naisilla on päivänvarjot. - Kuva: Museovirasto. 
 

SYYSKUUN VALTIOPÄIVÄVIERAILU 

Keisarin uusi vierailu syyskuussa noudatti samoja muotoja. Standard saapui sadesäässä 14.9. klo 13.30 keisarillisen palatsin laituriin. Kenraalikuvernööri Rokassovski, ministerivaltiosihteeri Armfelt ja adjutantti Emil Stjernvall-Walleen, läänin kuvernööri Alfons Walleen, kenraalikunta ja muu upseeristo sekä kaupungin johto ottivat Hänen Majesteettinsa vastaan jälleen pystytetyn maihinnousuportin luona. Rouvasväkeä roikkui kaikissa Esplanadille aukeavissa ikkunoissa. Keisari oli pukeutunut Suomen Kaartinpataljoonan univormuun. Seurueeseen kuuluivat mm. hoviministeri, kreivi Aleksander Adlerberg, kenraaliadjutantti, ruhtinas Dolgorukov, ulkoministeri Gortshakov, sotaministeri Miljutin, meriministeri Krabbe sekä kenraaliadjutantit, kreivit Nikolai Adlerberg ja Lambert. (Syksyn vierailun tiedot, ellei toisin viitata, Helsingfors Tidningar 1863 15.9., 16.9., 17.9.. 18.9., 19.9., Helsingfors Dagblad 1863 14.9., 17.9., Finska Almänna Tidning 1863 15.9., 16.9., 17.9. ja 18.9.

Hänen Majesteettinsa jokainen ele oli tarkoin harkittu. Vieraillessaan saapumispäivän senaatissa Aleksanteri viivähti hetken Ekmanin Porvoon valtiopäiviä esittävän maalauksen luona. Senaatintorin toisella puolella yliopistossa keisari muistutti konsistorinsalissa vuosista, joina hän oli ollut laitoksen kanslerina, ja toivoi ylioppilasnuorison "kasvavan kuten tähän saakka uskollisiksi isänmaalle ja muistavan siteensä Venäjän keisarin suureen perheeseen". Illalla satoi. Aleksanteri "kuului tehneen promenaadin" epävirallisesti kaupungilla "yksin" kuomuvaunuilla, mikä huolellisesti vuodatettiin lehdistölle. 

Träskändan vierailua edeltävänä päivänä keisari vastaanotti suuren sotilasparaatin ja lounasti suuriruhtinaanmaan arkkipiispan, maamarsalkan, senaattoreiden ja kenraalikunnan kanssa. Majesteetti vieraili myös yleisessä sairaalassa, uudessa Uspenskin katedraalissa sekä saksalaisessa ja katolisessa kirkossa. Kenraalikuvernööri Rokassovskilla oli noin 300 kutsuvieraalle iltajuhlat, joihin osallistuivat hallitsijan ohella myös aamulla Helsinkiin saapuneet suuriruhtinaat Aleksanteri (myöhempi keisari Aleksanteri III), Vladimir ja Aleksei, Nikolai Konstantinovits ja Leuchtenbergin herttua Nikolai. 

Träskändan pitojen jälkeisenä päivänä 17.9. ohjelma oli silmiinpistävän keveä ja alkoi vasta lounaalla. Iltapäivällä ja alkuillasta Aleksanteri tapasi valtiopäivien porvariston ja talonpoikien sekä aateliston lähetystöt. Illalla kenraalikuvernöörillä oli pienimuotoisemmat kekkerit, joilla keisarillinen seurue viihtyi tuntia yli puoleenyöhön. Historiallinen valtiopäivien avajaispäivä alkoi näin pikkutunneilla. Rankkojen avajaisten jälkeen keisarin ja suuriruhtinaiden oli vielä vastaanotettava ylioppilaiden soihtukulkue keisarillisen palatsin parvekkeella ja kuunneltava "Vårt land" ja Savolaisten laulu. Ilta päättyi tunnetusti valtiopäivätanssiaisiin 1.500 hengelle Edelfeltin piirtämässä Helsingin uudessa asemarakennuksessa.Keisari poistui hieman klo 23:n jälkeen. 

KUVATEKSTI: Valtiopäivätanssiaiset 1.500 hengelle järjestettiin 18.9.1863 Edelfeltin suunnittelemassa uudessa Helsingin asemarakennuksessa. Aseman takaa oikealta pilkottaa Edelfeltin piirtämä katettu vaunuhalli.- Kuva: Suomen rautatiemuseo.

Toiseksi viimeisenä vierailupäivänään keisari kävi Lapinlahden mielisairaalassa ja tutustui Vanhaan kirkkoon ja Töölönlahden uuteen puistoon. Viimeinen päivä 20.9. oli omistettu Hänen Majesteettinsa henkivartiokaartin suomalaiselle tarkampujapataljoonalle jumalanpalveluksineen ja paraateineen. Aleksanteri ylensi pataljoonan ylipäällikkönä toimivan poikansa, suuriruhtinas Aleksanterin everstiksi ja nimesi pataljoonan komentajan, eversti Gustav RobeRT Ehrnroothin, Backaksen kartanon omistajan isän, omaksi adjutantikseen. Paraatin jälkeen pataljoonalle oli katettu juhlapöytä Kaartinkasarmin pihalle. Aleksanteri viipyi aterialla tunnin ja kohotti yhden lasin viinaa sotilaille ja toisen pataljoonalle ja sen ylipäällikölle, joka puolestaan vastasi kohottamalla lasin keisarille. 

KUVATEKSTI: Nainen Träskändan pitojen ja Tikkurilan-matkan takana: Aleksanterin äidin keisarinna Aleksandran hovineiti Aurora Karamzin (1808-1902), aikansa rikkaampia, myöhemmin Helsingin diakonissalaitoksen perustaja. - Kuva: Museovirasto, K. Makovskyn maalaus 1867 

Maljoja jatkettiin senaattorien, prokuraattorien ja säätyjen edustajien lounaalla 13.30. Maamarsalkka, kenraaliluutnantti Nordenstam kohotti maljan Hänen Majesteetilleen, Hänen Majesteettinsa Keisarinnalle ja keisarihuoneelle. Hänen Majesteettinsa puolestaan joi maljan ranskaksi pour la prospérité de la Finlande, jonka jälkeen poistuttiin enemmän tai vähemmän suoraan Maamme -laulun säestyksellä lähtevään Standardiin. Helsingin suuret hetket olivat päättyneet. 

KUVATEKSTI: Mies Träskändan pitojen ja Tikkurilan-matkan takana: ministerivaltiosihteerin adjutantti ja myöhempi ministerivaltiosihteeri Emil Stjernvall-Walleen (1806-1890), Aurora Karamzinin veli ja Aleksanterin suosikki jo 1850-luvulta. - Kuva: Museovirasto. 

KUVATEKSTI: Juopuneen kuskin tuki keisarillisissa vaunuissa Träskändasta Tikkurilaan yöllä 16-179.1863: Uudenmaan kuvernööri Alfons Walleen, Stjernvallien velipuoli. - Kuva: Museovirasto, C.A. Hårdh. 
 

TIKKURILA JA TRÄSKÄNDAN PIDOT 

Tunnettujen Träskändan pitojen valmistelut aloitettiin jo vuotta ennen. Aurora Karamzinin valtiosihteerin adjutanttiveli Emil Stjernvall-Walleen kirjoitti Pietarista syksyllä 1862: "Tämä on vielä salaista - mutta valmistaudu järjestämään keisarille päivän ohjelma Träskändassa ensi syyskuussa." 

Suunnitteluun osallistuivat sittemmin myös Aurora Karamzinin toinen veli, Uudenmaan läänin kuvernööri Alfons Walleen ja serkku, kenraali Ernst Willehrand. Elokuun 29. Aurora Karamzin kirjoitti sisarentyttärelleen Marie Linderille Kytäjälle, kuinka 20 kirvesmiestä oli rakentamassa ylimääräistä juhlasalonkia ja lähipäivinä oli metsästystä varten saapumassa 200 jänistä, 12 kettua, 15 kaurista ja 20 fasaania, jotka oli tilattu Virosta, Liivinmaalta ja Saksasta. Syyskuun allin kirjeestä ilmeni, että suunnitellulle aamiaiselle, ja metsästykseen oli tulossa 21 henkeä, myöhäislounaalle 46 ja iltajuhliin 80-110 henkeä.(Lehto, 171. 174, 179-180. Qvarnström, 319.) 

Keisarin ja hänen seurueensa juna Tikkurilaan lähti maanantaiaamuna 16.9.1863 klo 10. Seurue käsitti kaikki suuriruhtinaat, ministerit ja kenraaliadjutantit, kenraalikuvernöörin, keisarin henkilökohtaiset palvelijat ja henkilääkärin. Aikataulun mukainen saapumisaika Tikkurilan asemalle oli 10.45. Sää oli tihkuinen. Tikkurilassa vieraat todennäköisesti - tarkkaa kuvausta ei ole käytettävissä - laskeutuivat aseman kohdalle pysähtyneestä junasta ja kävelivät nykyisen kaupunginmuseon alasalin läpi nousten länsiovien edessä odottaviin vaunuihin. Matka kulki Hertaksen kestikievarin ohi Helsingin pitäjän kirkolle ja edelleen kuninkaantietä Vantaankoskelle, jossa koski ylitettiin vanhaa yläsiltaa myöten. Samalla ohitettiin Vantaan masuuni, Wanda bruk, jonka Aurora Karamzin oli ostanut edellisen vuoden elokuussa ja jonka päättyneen sulattotoiminnan tilalle hän paraikaa suunnitteli sahalaitosta, öljynpuristamoa ja pulloja valmistavaa lasitehdasta.( Vantaan kaupunginmuseon arkisto. Wanda bruks arkiv II 4-5/11, otteet Helsinge häradsrätt tarkastuspöytäkirja 1.7.1863, lainhuudatuspöytäkirja 14.4.1863.

Perillä Träskändassa oltiin puolenpäivän aikaan. Aamiaisen jälkeen seurue ryhtyi "metsästämään" kaartilaisten ympäröimiä eläimiä ja saalis oli ymmärrettävästi suuri. Myöhäislounaalle, joka vastasi päivällistä, osallistui metsästysseurueen lisäksi kenraalikunta, senaattoreita, maamarsalkka ja valtiopäiväedustajia. Päivän aterioista vastasi Pariisin Palais-Royalissa toimiva yhtiö Chevet, joka oli toimittanut kokkien ja muun keittiöhenkilökunnan ohella parhaat herkut ja viinit. Tarjoiluun käytettiin Demidovien täyskultaista astiastoa.

Iltajuhlat alkoivat klo 20 kukin ja kasvein koristellussa peilisalissa. Kartanon puisto oli juhlavalaistu värilyhdyin, bengalintulet paloivat ja ilotulitusraketit lensivät. Myös Karamzinin omistaman Dalsvikin kartanon päärakennus Pitkäjärven vastakkaisella rannalla oli valaistu efektiksi. Helsingistä oli saapunut suuri määrä uteliaita katsomaan järjestelyjä. Illan tanssiaisten kuningatar oli nuori kreivitär Marie Linder, josta Aleksanteri ja suuriruhtinaat puhuivat vielä Pietarissa. Tarjoilu oli runsasta. Kun keisari poistui juhlista kolmivaljakolla lähempänä puoltayötä,(Qvarnström 319-322. Lehto 180-182. Virallinen lehti Finska Allmänna Tidning 17.9. ilmoitti lähtöajaksi 22.30 ja paluuajaksi Helsinkiin "noin puolelta öin", mutta todellisuutta oli ilmeisesti hieman siistitty".) Helsingin luotettavimmaksi sanottu kuski oli niin juovuksissa, että Karamzinin veljen, kuvernööri Alfons Walleenin oli noustava kuskinpukille tukemaan tätä matkan ajaksi. 

Paluu tapahtui sateisessa yössä soihduin valaistua tietä valjakolla Tikkurilan asemalle ja sieltä keisarillisella junalla Helsinkiin, jonne saavuttiin vasta pikkutunneilla.

KUVATEKSTI : " Träskändan tanssiaisten kuningatar, kreivitär Marie Linder (o.s. Musin-Pushkin), Aurora Karamzinin jo vuonna 1846 kuolleen Emilie-sisaren pietarilainen tytär, tässä matkaasuisena 1864. - Kuva: Museovirasto 

Kahden keisarivierailun ulkoiset tapahtumat olivat tässä. Keisari matkusti kummallakin matkallaan vasta valmistuneella maan ainoalla rautatiellä, jälkimmäisellä kerralla edestakaisin Tikkurilaan. Voimme arvata, että Träskändan matkaohjelma oli alunperin Stjernvallien kolmikon suunnittelema - ottaen huomioon Auroran vanhat suhteet hoviin, Emil Stjernvall-Walleenin tavattoman vaikutusvallan Pietarissa ja hänen velipuolensa kuvernööri Alfons Walleenin aseman keisarin reformilinjan edustajana Helsingissä (Walleenien asemasta ks. esim. klassinen Th. Rein: Juhana Vilhelm Snellman II, 4. painos Keuruu 1981, 305-33 1.) - mutta ulkoiset tapahtumat eivät anna yksiselitteistä vastausta, miksi keisarin piti kulkea junalla Tikkurilaan. Aurora Karamzinin omistukset Vantaankoskella eivät yksin riittäne syyksi. Tiedämme, että tuohon aikaan Espoon tiet olivat Helsingin pitäjän Pitäjänmäestä alkaen länteen ajoittain lähes kelvottomassa ajokunnossa (Matti J. Lahti: Espoo maalaispitäjästä suurkauppalaksi, Pieksämäki 1975, 72-74.), mutta yksiselitteistä syytä tämäkään ei varmuudella tarjonne. Meidän on siksi vielä palattava takaisin ajassa ja katsottava, miksi Tikkurilan asemasta oikeastaan tulikaan niin komea.

KUVATEKSTI: Träskändan pitojen puitteet: kartano ja puisto. - Kuva : Museovirasto, Reinhold Hansen 1880. 



 
Takaisin alkuun