Vantaa   Helsingin pitäjä-vuosikirjat
Paul Fogelberg:
Johan Josef  Fogelberg - 
Helsingin pitäjän kirkkoherra 1891-1903


Toukokuun 1. päivänä 1893 Helsingin pitäjä sai uuden kirkkoherran. Hän oli rovasti Johan Josef Fogelberg, joka 70 vuoden iässä vaihtoi työpaikkaa ja siirtyi Nauvosta Helsingin pitäjään. Hän piti ahkerasti päiväkirjaa, tosin vähemmän kuin aikaisemmin, mutta Helsingin pitäjän ajoilta on kuitenkin useita mielenkiintoisia merkintöjä. Näihin perustuu oheinen kirjoitus, joka on kirjoitettu ruotsiksi koska se lähinnä sisältää suoria lainauksia ruotsinkielisistä päiväkirjoista. Päiväkirjat ovat rovastin ainoan elossa olevan pojanpojan, näiden rivien kirjoittajan, hallussa. Tämä teksti on suomenkielinen lyhennelmä.

Johan Josef Fogelberg syntyi Turussa 1821 käsityöläisen poikana. Hänen ollessaan kuusivuotias Turku paloi ja perhe menetti kotinsa, mutta elämä pääsi ilmeisen nopeasti taas raiteilleen. Kymmenvuotiaana hän aloitti Turun triviaalikoulun mutta keskeytti koulunkäyntinsä kuusitoistavuotiaana. Tällöin hän pyrki merille, mutta koska ei onnistunut saamaan pestiä hän päätyi varastonhoitajaksi ja kirjanpitäjäksi Fredriksforsin ruukkiin (nykyään Kullaan kunnassa). Työn rinnalla ja siitä erottuaan "Janne" jatkoi omin päin lukemista ja suoritti yksityisoppilaana ylioppilastutkinnon Helsingissä Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa vuonna 1842.

Ilman kovin syvällistä vakaumusta Janne päätyi opiskelemaan teologiaa, mutta koska hän ei voinut saada kotoaan taloudellista tukea, hänen oli ansaittava opiskelurahansa toimimalla kotiopettajana - ollessaan tällaisessa tehtävässä Hämeenkyrössä hän tutustui tulevaan vaimoonsa. Vuonna1846 hän saattoi opintonsa päätökseen ja hänet vihittiin papiksi1847.
 
Ennen vakinaista paikkaa nuori pastori palveli sijaisena Ahvenanmaalla ja Espoossa. Espoossa ollessaan hän meni naimisiin, mikä varmaankin oli hyvin tarpeellista jo työvoimasyistä: sen ajan maaseudun papithan joutuivat toimeentulonsa vuoksi olemaan myös maanviljelijöitä, ja Espoon Lagstadin tilalla asuessaan pastorilla oli neljä lehmää, hevonen, lampaita, siipikarjaa sekä peltoja, joissa viljeltiin ja viljaa rehua. Hän toteaakin päiväkirjassaan, miten hyvin hänen vaimonsa hoiti navetan ja  piti muutenkin taloudesta niukkoine tuloineen tunnollista huolta.
Espoon jälkeen seuraava virkatehtävä oli kirkkoherran viransijaisuus Paraisilla kokonaista kahdenkymmenen vuoden ajan, minkä jälkeen tuli nimitys Nauvon kirkkoherraksi vuonna 1872. Rovastin arvonimi tuli Nauvon aikana vuonna 1875. Hän viihtyi hyvin Nauvossa, mutta pitkät venematkat kävivät vanhenevalle miehelle rasittavaksi. Lisäksi köyhässä saaristolaispitäjässä kirkkoherran tulot olivat niin pienet, etteivät ne riittäneet apupapin palkkaamiseen - silloinhan kirkkoherra ei päässyt eläkkeelle vaan joutui vastaamaan virastonsa hoidosta kuolemaansa asti. Niinpä rovasti 1880- luvun lopulla haki vapautunutta Helsingin pitäjän kirkkoherran virkaa. 

TASAINEN KILPA VIRASTA

Viranhaussa oli mukana kaksi kilpailijaa, Mäntsälän kirkkoherra C. E. Asplund ja Pälkäneen kirkkoherra Julius Roschier. Vaalissa Fogelberg voitti pienellä äänten enemmistöllä, kun taas ensimmäiselle ehdokastilalle asetettu Asplund ei saanut ainoatakaan ääntä. Eräät seurakuntalaiset tekivät vaalista valituksen, mutta tuomiokapituli totesi muotovirheen tapahtuneen ja korjasi vaalituloksen niukasti Roschierin eduksi. Kuitenkin senaatti suositteli Fogelbergiä virkaan, ja keisari nimitti hänet siihen. Toukokuun 1. päivänä 1891, 70-vuotiaana, pitäjä sai uuden kirkkoherransa.
Muutto Nauvosta Helsingin pitäjään oli melkoinen tapahtuma - henkilökohtaisten ja taloustavaroiden sekä huonekalujen lisäksi hevoset, lehmät, lampaat, maanviljelysvälineet  ja ajoneuvot piti kuljettaa uuteen paikkaan. Ne tuotiin Nauvosta höyrylotjalla Helsinkiin, ja naapurit avustivat kuljettamisessa pappilaan sadan hevosen voimin.

Rovasti ei pitänyt erityisemmin pappilan sijainnista ja ympäristöstä. Pappila olisi hänen mielestään pitänyt rakentaa rakennuksen vieressä olevalle kumpareelle. Puistokuja ja puutarha saavat häneltä kylläkin kiitosta, kuten myös kirkko kirkkomaineen. Kirkonkirjamerkintöjen leväperäisyys saa häneltä moitteita samoin väestön moraalinen taso.

Järkyttävä tapahtuma oli kirkon palo toukokuussa 1893. Siitä on melko seikkaperäinen kuvaus päiväkirjassa. Palokalusto oli täysin riittämätön, ja koko kirkonkylä oli uhattuna. Sammutusväkeä oli runsaanlaisesti, koska palo syttyi juuri vähän ennen kuin jumalanpalveluksen piti alkaa, ja kirkkoväkeä virtasi paikalle. Ruiskuja haettiin lähellä olevista kartanoista. Satakunta sotilastakin komennettiin Helsingistä paikalle. Kirkosta saatiin pelastetuksi alttaritaulu, kattokruunut  ja kassakaappi arvopapereineen, mutta palo hävitti kaiken muun, vain muurit jäivät pystyyn. Hieman yllättävää on, ettei kirkon restauroinnista, sen suunnittelusta ja sen vaiheista ole mitään päiväkirjamerkintöjä. Jo seuraavan vuoden helluntainahan arkkitehti Theodor Höijerin suunnitelmien mukaan korjattu kirkko voitiin uudelleen vihkiä käyttöönsä. Johan Josef Fogelberg tuli vanhana ja sairaalloisena miehenä Helsingin pitäjään.

Päiväkirjamerkinnät harvenivat vuosien mittaan, ja aistien heiketessä hän ei enää pystynyt kuten ennen valppaana seuraamaan tapahtumia ympärillään. Hänen kautensa kirkkoherrana, 11½  vuotta, jäi lyhemmäksi kuin hänen kahden pitkäaikaisen seuraajansa virassaoloajat. Ainakin yksi näkyvä jälki hänen toiminnastaan on säilynyt: kirkon päädyssä oleva, korjauksen yhteydessä lisätty teksti En dag i dina gårdar är bättre än eljest tusende (Parempi on päivä sinun esipihoissasi kuin tuhat päivää muualla, Ps 84:11 ). Fogelberg sanoo päiväkirjassaan olleensa tämän tekstin "isä".


Lähde: Helsingin pitäjä 1994 
Web-toteutus: Siltamäen korttelitupa, Arvi Nurmi, 2008