Kartta
Vantaa Helsingin pitäjä-vuosikirja


Saksalaisen Itämeren divisioonan
joukkojen hyökkäys Vantaalle 1918


 



 

Tarkka kuvaus saksalaisten joukkojen saapumisesta silloisen Helsingin maalaiskunnan alueelle keväällä 1918 on julkaistu kokoomateoksen "Unter dem Stahlhelm" 4. niteessä "Um Finnlands Freiheit", joka ilmestyi Berliinissä 1932. Teoksen ovat koonneet ja kirjoittaneet arkistoneuvokset Karl Henke ja Gerhard Liesner pitäytyen eri yksiköiden sotapäiväkirjojen kertomassa. Nyt suomennettuna julkaistava ote on kahta ensimmäistä kappaletta lukuunottamatta välittömästi taistelujen päätyttyä 14.4.1918 kirjoitettu kuvaus.

Kolmannen kaartinulaanirykmentin komentajana toimi majuri, vapaaherra von Brandenstein. Rykmenttiin kuuluivat 1, 2, 4. ja 5. eskadroonat johtajinaan ratsumestari v. Jagov, ratsumestari, vapaaherra v. Berchem-Königsfeld, ratsumestari, kreivi v. Plessen ja ratsumestari, kreivi zu Solms-Baruth, sekä lisäksi konekiväärieskadroona ratsumestari v. Keudellin johdolla.

Saksalaisten kuvaus taistelutapahtumista Vantaalla oli tällainen:

Kolmannen kaartinulaanirykmentin haarautuminen Helsingin pitäjään (11.-14. huhtikuuta)

Kolmas kaartinulaanirykmentti sai iltapäivällä erikoistehtävän. Sen piti edetä Helsinkiin hyökkäävän divisioonan vasemman sivustan varmistamiseksi ja pohjoista kohti tunkeutuneen vastustajan saartamiseksi jo 11.4. Hämeenkylän lähimpiin osiin ja 12.4. mennessä Helsingin pitäjän kirkonkylään. Sieltä käsin oli valmistettava Helsingin - Hyvinkään maantie ja rautatie suunnilleen Puistolan paikkeilla. Rykmentti saapui illalla Dalsvikin kartanoon 1), edeltäkäsin lähetetty 2. eskadroona kello 11.30 illalla Hämeenkylään. Niiden edeltä oli punakaarti vetäytynyt Helsingin pitäjään.

Tehtävän muusta kulusta rykmentti ilmoitti divisioonalle huhtikuun 14. pnä:

"Tehtävän tärkeyden huomioonottaen jatkettiin väsyttävien marssipäivien jälkeen etenemistä jo 12.4. kello 6 aamulla. Toinen eskadroona kohtasi Helsingin pitäjän länsiosissa vastarintaa, järjestäytyi taisteluun ja valtasi alueen lyhyen taistelun jälkeen kello 10 aamupäivällä. Rykmentti seurasi vihollista Myllymäkeen; asukkaat ilmoittivat pohjoisesta, että punakaartilaiset ovat lähestymässä; kärjessä ollut luutnantti von Putlitz lähetettiin autolla vastaan, ja hän otti yhdestä pakenevasta kolonnasta neljä vankia, joilla oli varusteinaan kypärät, kiväärit ja pistimet.

Tällä välin 2. eskadroona oli joutunut Helsingin pitäjän kirkonkylän ja Tikkurilan välillä uuteen taisteluun. Vastustaja näytti pyrkivän tosissaan pitämään Tikkurilan aseman hallussaan. Vilkasta junaliikennettä oli havaittavissa Helsingin pitäjän kirkonkylän kukkuloilta käsin, ja kaksi panssarijunaa tulitti vilkkaasti etenevää eskadroonaa tykeillä ja konekivääreillä. Ratsumesteri, vapaaherra von Berchem aloitti viivyttelemällä hyökkäyksen täysin avoimessa maastossa. Vastustaja puolustautui kiivaasti lukuisissa erillään olevissa taloissa metsästyskivääreillä ampuen naisten osallistuessa puolustukseen. Yksi naisista, joka ampui ulaanin 20 metrin etäisyydeltä, surmattiin käsikranaatilla. Taistelujen jatkuessa pääsi kolme junaa ja panssarijuna lähtemään kohti pohjoista. Kello 2.45 oli rautatieasema vallattu ja pian sen jälkeen Kuninkaala 2) puhdistettu vihollisista. Sillä välin raiteille asetettiin raskaita pölkkyjä junaliikenteen estämiseksi; räjäyttäminen käsikranaateilla ei onnistunut. Eskadroona menetti tässä taistelussa kaksi miestä kaatuneina, kolme haavoittui. Taistelutantareella oli noin 100 kaatunutta vihollista, noin 50 vankia kuljetettiin pois.

Tällä välin rykmentti oli, jätettyään 1. eskadroonan joukkueen Myllymäkeen, saapunut Helsingin pitäjän kirkonkylään ja oli valmiina kohtaamaan Malmilla havaitun vihollisen. Vihollisen sijainnista oli saatu tieto asukkailta ja puhelinkuuntelun perusteella. Kranaatinheitinjoukkue marssi junaliikenteen estämiseksi Tikkurilaan. Kello 4 iltapäivällä lähetettiin 5. eskadroona Malmille käskyllä vallata paikka ylläköllä. Neljännen eskadroonan joukkue asettui asemiin Ruskeasannassa varmistaakseen pohjoiseen johtavan maantien, jolla oli saadun tiedon ja vangitun ratsumiehen vahvistuksen mukaan sotajoukkoja. Ensimmäinen eskadroona jäi Helsingin pitäjän kirkonkylään reservijoukoksi.

Toinen eskadroona oli järjestäytynyt vallatun rautatieaseman puolustuksen pohjoisessa ja etelässä. Panssarijuna ajoi useita kertoja aivan lähelle rautatieasemaa ja tulitti asemaa ja sen ympäristöä revolverikanuunoilla, kenttätykeillä ja konekivääreillä. Panssarijunaa ammuttiin konekivääreillä. Radan tukkimisen vuoksi junan ei onnistunut murtautua etelään. Kello 5 iltapäivällä tuli ratapengertä myöten etelästä näkyviin voimakas jalkaväen kärkiosasto, joka pyrki marssimaan pohjoiseen. Rautatieylikäytävälle sijoitetut konekiväärit antoivat niiden tulla aivan lähelle ennen kuin ne tuhottiin. Tuntia myöhemmin lähestyi suurempi kolonna ja sen takana resiina samasta suunnasta. Ne saivat saman kohtalon kuin kärkiosasto. Konekiväärit hoitivat koko työn. Tällä välin saapuneet kranaatinheittimet tulittivat pakenevia.

Aliupseeri Jahnke konekiväärieskadroonasta ryntäsi resiinaan, sijoitti siihen konekiväärin ja avasi takaa-ajaen tulen kohti viimeisiä pakenijoita. Kukaan ei selvinnyt hengissä. Ratapenkereellä ja luiskalla oli noin 70 ruumista.

Panssarijuna ilmaantui uudelleen myöhemmin iltapäivällä. Yö sujui rauhallisesti.

Malmille lähetetty 5. eskadroona kohtasi vastarintaa paikkakunnan pohjoisosassa. Ratsumestari, kreivi zu Solms aloitti nopeasti tulituksen, ja lyhyen tulitaistelun jälkeen oli suurin osa paikkakunnasta vallattu rynnäköllä. Neljä tykkiä saatiin saaliiksi sen jälkeen kun niiden miehistöt oli karkotettu. Iltaan mennessä oli kylän eteläosa ja läheinen metsä puhdistettu. Illemmalla luutnantti zu Putlitz eteni tienhaaraa kohti etelässä 4), karkotti vastustajan ja asetti paikalle konekiväärin. Malmilla saaliiksi saatujen tykkien lopullinen määrä oli neljä raskasta ja kuusi kevyttä tykkiä.

Luutnantti, perintöprinssi zu Wiedin Myllymäessä oleva joukkue totesi vihollisen liikkeitä pohjoisessa. Varavartiomestari Mechelke puhdisti iltapäivällä partion kanssa Kaarelan ja otti joukon vihollisia vangiksi. Myös täällä yö sujui rauhallisesti.

Varhain 13.pnä ilmoitti ratsumestari von Berchem, että panssarijuna oli ilmaantunut uudelleen näkyviin, ja että vihollinen osoitti hyökkäysaikeita radalla rautatieasemasta pohjoiseen. Itse asiassa aamupäivällä kello 10:een mennessä oli Helsingin pitäjän kirkonkylän-Kuninkaalan-tien pohjoispuolella sijaitsevat kukkulat miehitetty tykein ja kahdella konekiväärillä, jotka kykenivät tulittamaan liikennettä tiellä. Ratsumestari von Keudell sai nyt käskyn edetä pohjoiseen kahdella 1. ja 4. eskadroonan joukkueella mukanaan 3 konekivääriä ja operoida siellä lännestä käsin rataa ja panssarijunien odotettuja hyökkäyksiä vastaan. Luutnantti kreivi zu Solmsin johtaman räjäytyspartion tuli edetä vielä kauemmas yrittämään raiteen räjäyttämistä. Helsingin pitäjän kirkonkylässä ja Malmilla oli entinen miehitys.

Panssarijuna oli käynyt useita kertoja muutamien satojen metrien päässä Tikkurilan asemasta pohjoiseen ja työntänyt edellään roihuten palavia rautatietarvikkeilla kuormattuja avovaunuja ja jättänyt ne sitten paikoilleen. Sen torjumiseksi oli kranaatinheitinjoukkue mennyt asemiin rautatieasemalla, mutta sen oli pakko vaihtaa paikkaa tultuaan havaituksi ja jouduttuaan tykistötulen osumien kohteeksi. Uudesta asemastaan se iltapäivällä lyhyen hakuammunnan jälkeen tulitti junaa kahdesti. Laukaukset osuivat ratapenkereelle lähelle junaa; kello 3:n jälkeen iltapäivällä ei panssarijunaa enää nähty.

Uhka Helsingin pitäjän kirkonkylän-Kuninkaalan-tietä vastaan päättyi varhain iltapäivällä ratsumestari von Keudellin hyökkäyksen seurauksena. Yhteyden palauttamiseksi Berchemin vasemman sivustan ja Keudellin oikean sivustan välille sijoitettiin kello 2.30 iltapäivällä 4. eskadroonan joukkue (luutnantti von Strantz) Helsingin pitäjän kirkonkylästä koilliseen sijaitsevan kukkulan suuntaan. Se valtasi lähimmän kukkulajonon ja jäi vasemmalta saartaen edullisiin asemiin odottamaan. Ratsumestari von Keudell oli puolen päivän aikaan edennyt vaikeakulkuisessa kalliomaastossa rataa kohti ja tavannut vihollisjoukkoja, jotka näyttivät suojautuneen odottamaan siirtymistä muualle. Nopean päätöksen jälkeen joukkueet asettuivat hyökkäysasemiin, tekivät hurraata huutaen rynnäkön ja pystyttivät konekiväärin, jolla vastustajalle aiheutettiin vakavia tappioita. Sadan metrin etäisyydessä rautatiestä alkoi tuntua voimakkaiden ratapenkereellä olevien joukkojen ja sinne pysähtyneen panssarijunan konekivääritulen vaikutus. Lisäsi uhkasi ratsumestari von Keudellin oikeaa sivustaa vastustaja, jota von Strantzin joukkue ei ollut täysin sitonut, ja siksi von Keudell sijoitti päävoimansa tälle sivustalle ja pakotti vastustajan lopullisesti vetäytymään Helsingin pitäjän kirkonkyllstä koilliseen sijaitsevilta kukkuloilta. Toiseen eskadroonaan saatiin kiinteä yhteys.

Räjäytyspartion onnistui edetä pohjoisempana rataa kohti 200 metrin päähän. Myös täällä oli radalle tarrautuva vastustaja vahva ja panssarijunan suojaama, joten räjäytys ei olisi onnistunut tai olisi vaatinut suuret tappiot. Kiivaasti tulitettu partio marssi takaisin; heidän ilmoituksensa vahvistivat täsmällisesti ratsumestari von Keudellin ja von Berchemin havainnot.

Myllymäessä tilanne ei ollut muuttunut. Korpraali Gehrmannin johtama Seutulaan edeltä käsin lähetetty partio murtautui ylivoimaisen piiritysjoukon läpi, joten paikalle kiirehtineen apujoukon ei tarvinnut ryhtyä toimenpiteisiin.

Samalla kun vihollisen liikkeet Tikkurilan rautatieaseman pohjoispuolella häiriytyivät ja estyivät ratsumestari von Keudellin päättäväisen hyökkäyksen seurauksena, uhkasi ratsumestari von Berchemin oikeaa sivustaa illemmalla idästä käsin marssiva uusi sotajoukko. Sivuraiteella, jota ei ollut merkitty karttoihin, havaittiin lastin purkamista ja junaliikennettä. Odottaen hyökkäystä vallattua rautatieasemaa vastaan lähetti ratsumestari von Berchen hänelle alistetun 5. eskadroonan joukkueen ja kaksi vahvistukseksi saapunutta 7. vuoristotykkiosaston kanuunaa ja yhden kranaatinheittimen itään päin.

Edellisenä päivänä hyökkäykseen lähetetyt 1., 4. ja 5. eskadroonan joukkueet määrättiin iltahämärissä palaamaan Helsingin pitäjän kirkonkylään. Neljäs eskadroona otti Helsingin pitäjässä rintamavastuun. Yö sujui rauhallisesti; pioneerit räjäyttivät raiteen rautatieasemasta pohjoiseen.

Huhtikuun 14. pnä kaikissa asemissa oli rauhallista. Yhtäpitävästi ilmoitettiin, että vihollinen oli poistunut etumaastosta ja rataosuudelta Falbackaan 3) saakka.

Vastustaja oli epäonnistunut 13. huhtikuuta suunnittelemassaan yrityksessä lähettää apujoukkoja Helsinkiin pohjoisesta käsin. Rautatieaseman nopea valtaus katkaisi viholliselta tärkeän yhteyden, hyökkäys ulommaisia asemia vastaan seurasi nopeasti ja ratkaisevalla hetkellä, joten vihollinen luopui yrityksestä."


1) Nykyisessä Espoon Laajalahdessa (toim. huom.)
2) Fastgböle alkuperäistekstissä.
3) Alkuperäistekstin sanamuodosta ilmenee, että tällä tarkoitetaan nykyisen Latokartanontien ja Vanhan Porvoontien risteystä Malmin hautausmaan kohdalla (toim.huom.).
4) Korsossa nykyisen Leppäkorven koulun kohdalla radan länsipuolella (toim.huom.).


Tekstin toimitti Helsingin pitäjä-vuosikirjaan Jorma Uimonen.
Lähde: Helsingin pitäjä-vuosikirja, 1978
Web-toteutus: Siltamäen korttelitupa, Eila Merinen, 2008