Vantaan Kansalaismuisti     Helsingin Pitäjä -vuosikirja

 
Kirsti Pietilä
 

ELÄMÄ KÅLABACKAN TORPASSA


Kevät kesästä 1990 Vantaan kaupunginmuseo otti talteen suuren esinekokonaisuuden, 
luetteloituna yli 500 eri esinettä Kålabackan mäkituvasta, Tuomelasta. Kiinteistö oli 
siirtynyt kaupungin omistukseen, mutta ulkorakennuksessa ja saunakamarissa sekä 
tuvan ullakolla oli vielä jäljellä alkuperäiselle omistajasuvulle kuuluneita esineitä. 
Ullakolta löytyi myös runsaasti erilaisia kirjoja, lehtiä, lasten koulupiirustuksia sekä 
muita asiapapereita, jotka yhdessä viimeisen omistajan tohtori Brita Erikssonin 
lahjoittamien asiakirjojen kanssa päästävät kurkistamaan torpan elämään ja asukkaiden 
vaiheisiin.

Mökki oli pieni, vain tupa ja kamari. Ulkorakennuksessa oli aitta ja sen päässä kamari, 
jossa kesäaikaan nukuttiin. Myöhemmin ulkorakennuksen toiseen päätyyn rakennettiin 
sauna. Alunperin tontilla oli savusauna. Mökki on yhä pystyssä. Sitä on myöhemmin 
korjattu. Tontilla on vanhoja omenapuita, marjapensaita, villiintyneitä kukkaistutuksia 
ja juhannusruusu entisellä paikallaan kuistin pielessä. Paikka on kaunis etelään viettävä 
rinne, jonka alla on tasaista maata, entinen perunamaa.

Kokoelmiin otetut kodin tarvekalut ovat vaatimattomia ja kuluneita, kaksi rukkia, 
kerinpuut, puuastioita ja eri-ikäisiä pienempiä esineitä ja tekstiileitä. Säilyneiden 
asiakirjojen ja kirjeiden myötä hahmottuu kuva esineiden käyttäjistä ja kulunut 
puulaatikko täynnä suutarinvälineitä ja kengänkaavoja saa omistajan. 
 

PITÄJÄNSUUTARI JOHAN ASP

Tarina alkaa vuonna 1838. Juhlallisella valtakirjalla Uudenmaan lääninhallitus 
valtuuttaa suutarinoppipojan Johan Aspin toimimaan Helsingin pitäjän pitäjänsuutarina. 
Kuuden vuoden kuluttua, 23.4.1839 Johan Asp ja hänen vaimonsa Ulrika, syntyään 
Löfman tekevät Hämeenkylän Skobbaksen rusthollin omistajan Karl Gustaf Fristedtin 
kanssa sopimuksen, jonka mukaan he saavat rakentaa asunnon Kålabackaan ja pitää 
siellä perunamaata. Aitapuut Aspeilla on lupa hakata talon metsästä mutta mökin 
rakennuspuut ja polttopuut heidän on hankittava muualta. Yksi lehmä saa laiduntaa 
talon karjan mukana. Maksuksi on tehtävä 15 päivätyötä vuosittain elonkorjuuaikaan. 
Sopimus uudistettiin käräjillä ainakin 1849, 1859 ja 1869 ehtoja muuttamatta.

Johan Asp kuoli 28.7.1871 ja häneltä jai perunkirjan mukaan leski Albertina, syntyään 
Lindqvist ja toisesta avioliitosta syntyneet pojat Nikolai Edward (1853-1904) ja Fredrik 
Mauritz (1855-1904) sekä ensimmäisestä avioliitosta vuonna 1843 syntynyt tytär 
Fredrika Sofia, joka asui Pietarissa, mutta piti yhteyttä yllä synnyinkotiinsa.
 

NIKOLAI ASPIN PERHE

Äiti Albertina (1811-1892) jäi Nikolain kanssa asumaan torppaan. Myös Nikolai 
harjoitti suutarin ammattia. Vuonna 1878 hän avioitui Amanda Storkin kanssa. Heillä 
oli viisi aikuisikään ehtinyttä lasta: Elin Emilia (1880-1966), Edith Sofia (1885-1946), 
Edla Adele (18911963), Albert Edward (1894-1956) seka Ester Hildur (1896-1956). 
Kaksi lasta oli kuollut pienenä.

Kun Nikolai Asp kuoli, oli leski 46-vuotias. Vanhimmat tyttaret olivat jo aikuisia, mutta 
kotona oli vielä kolme koululaista. Kaikki lapset kävivät kansakoulun, mikä siihen 
aikaan ei ollut aivan yleistä.
 

AMANDA ASPIN ELÄMÄ

Amanda Asp oli yritteliäs nainen, kovalla työllä hän hän sai perheensä pidetyksi koossa 
ja lapset kasvatettua aikuisiksi. Ansioita hän hankki tekemällä käsitöitä maksusta. 
Ompelemiseen osallistuivat myös Hildur-tytär ja Adele aina kotona ollessaan. Ilmeisesti 
Elin oli ollut vieraalla palveluksessa, mutta ainakin välillä hän oli kotona auttamassa 
äitiään. Hildur oli kivulloinen ja jäi kotiin. Mökin tontilla viljeltiin perunaa myyntiin, 
samoin myytiin omenoita syksyisin ja käytiin työssä taloissa. Lisäansiota Amanda Asp 
hankki pitämällä hoidossa lapsia maksua vastaan.
Eugen Eriksson, lahjoittajan isä, oli näitä hoidokeita. Hän asui koko lapsuutensa ja 
nuoruutensa Aspin torpassa. Hänen isänsä oli parkkilaivan kapteeni ja äiti purjehti isän 
mukana.

Vauvana taloon tuodusta Birger Aspista tuli Amandan kasvattipoika. Muut hoidokit 
vaihtuivat tilanteiden mukaan.

Kovin varma elinkeino lasten pitäminen ei toisaalta ollut, vaikka hoidettavia 
kaupungista löytyi helposti. Maksut vain tahtoivat viipyä tai jäädä kokonaan tulematta. 
Posti maailman meriltä kulki epäsäännöllisesti ja kaupungin yksinäiset äidit saattoivat 
ymmärtämättömyydessään tuoda leluja tai suklaata, mutta sairaalle lapselle ei tahtonut 
riittää lääkärirahaa. Kirjeistä päätellen Amanda Asp teki monta pontevaa 
kaupunginmatkaa saadakseen palkkionsa.

Sisua ja kestävyyttä varmasti vaadittiin perheen elättämiseksi. Sen turvin hän onnistui 
lunastamaan mäkitupa-alueen itselleen vuonna 1921. Vuokraisäntänä ja myyjänä oli 
Skobbaksen isännän sijasta jo ajan hengen mukainen maanomistajayhtiö, Osakeyhtiö 
Leppävaara. Alueen koko oli tällöin 45 aaria ja kauppahinta 1500 markkaa sovittiin 
maksettavaksi kolmena eränä vuosien 1921, 1922 ja 1923 heinäkuussa. Sen 
maksamisessa varmaan lapset auttoivat, olivathan he kaikki aikuisia jo silloin.
 

ELÄMÄ KOTONA KÅLABACKASSA

Mökissä luettiin paljon. Uskonnollista kirjallisuutta on säilynyt jo Johan Aspin ajoilta 
runsaasti, raamattu, saamakirjoja ja muuta hartauskirjallisuutta. Hämeenkylästä oli 
matkaa kirkolle eikä hevosta ollut, hartautta harjoitettiin kotona. Nuoremmat sukupolvet 
lukivat jo muutakin, kaunokirjallisuutta, salapoliisiromaaneita, seikkailukirjoja sekä 
aikakauslehtiä. Niiden joukossa on säilynyt suuret määrät ruotsinmaalaista Allers-lehteä 
kotimaisten lehtien lisäksi. Lehtiä ilmeisesti saatiin tytärten palveluspaikoista ja kirjoja 
ostettiin tai saatiin erilaisista omistuskirjoituksista päätellen etupäässä käytettynä. Elämä 
oli aineellisesti köyhää mutta ei virikkeetöntä.

Mökin ullakolta löytyi katkelma sisarusten välistä kirjeenvaihtoa vuosilta 1909-1911 
sekä tytärten ystävättäriltään saamia kirjeitä. Näin pitkän ajan takaa on varmasti lupa 
vähän penkoa niitä ja yrittää muodostaa kuvaa Kålabackan väen elämästä.
Kirjeet ovat pääasiassa Editin kirjeitä kotiin ja Elinin ja Adelen vastauksia hänen 
kirjeisiinsä. Edit kirjoittaa kuulumisiaan palveluspaikoista, Adele pirteitä juttuja kylältä 
ja Elin huolehtii Editin ja kodin välisestä asioiden hoidosta. Aina Helsingissä ollessaan 
Edit huolehtii monenlaisista asioista kaupungissa ja toisaalta hänen pyykkiään ja 
vaatteidensa huoltoa tehtiin kotona. Paketit ja kirjeet kulkivat kuskien mukana ja 
herrasväen keittiön kautta. Vapaapäivät tuntuvat olleen harvassa, samoin kotonakäynnit, 
vaikka välimatka ei ollut pitkä. Keskinäiset välit olivat hyvin lämpimät ja huolenpito 
molemminpuolista, Edit lähetti rahaa kotiin. Kirjeitä odotettiin molemmin puolin ja aina 
ne tuntuivat viipyvän.

Kirjeissä aistii selviä jännitteitä. vastakkain asettuvat rikkaat herrasväet ja palveluksessa 
olevat tyttäret. Maaseutu, jolla koti oli, on kontrastina lähellä olevalle suurelle 
kaupungille, johon tytärten kautta oli kiinteät yhteydet ja josta suuri osa elannosta tuli. 
Elettiin jonkinlaisessa välimaastossa, oltiin riippuvaisia sekä isännästä, jolle tehtiin 
päivätöitä, että kaupunkilaisista, toisenlaisista isännistä ja emännistä.
 

ELÄMÄ MAALLA

Kevättalvella 1909 Edit menee uuteen palveluspaikkaan Töölön apteekkarille ja 
kirjoittaa saamastaan vastaanotosta: "När jag koin genom dörren koin apotekerskan och 
gav handen, velkomnade mig... Även apotekaren kom och gjorde en artig bygning 
tryckte min hand, helsade mig välkommen. Barnen följde föräIdrarnas exempel." 
Hyvästä vastaanotosta huolimatta hän on epäileväinen tulevaisuuden suhteen. Perheen 
on määrä pian muuttaa Töölöön ja siellä: "... färdas så många bekanta. De glo från topp 
till tå och ser efter hur man är klädd - Sisarusten kirjeissä on aina aiheena huoli 
säädyllisestä vaatetuksesta ja tarpeen tullen lähetetään sisarelle lainaksi puku, hattu tai 
takki, jotta kirkollemenijä saadaan kunnollisesti vaatetettuna matkaan. - Marginaaliin 
Edit kuitenkin kirjoittaa lukevansa parhaillaan kirjaa "Svarta skuggor", jossa 
monenlaiset kohtalot kietoutuvat toisiinsa ja suosittelee sitä Elinille.
 

VIESTEJÄ KOTOA

Ei kuitenkaan tule tietoon, ehtikö Elin lainaamaan sen Gammelgårdista nuorisoseuran 
kirjastosta. Kotona oli varmasti kädet täynnä työtä. Omien koululaisten lisäksi 
hoidettavana oli Eugen Eriksson ja nelivuotias Birger sekä aivan pienet Gunnar ja 
nimettömäksi jäävä turkulaispoika. Lisäksi kotona vielä oleva Adele oli kevään aikana 
rippikoulussa kirkonkylässä ja apu oli poissa.

Pääsiäisen aika tuntuukin olleen Elinille raskas. Gunnar-pojan äidin käynnistä hän 
kirjoittaa: "hon hemtade med sig Äppel, Appelsiner och konfekt tuen Inga Pengar hon 
har sedan lofvat skicka i början af väckan få nu se hur det går vi är nog i stort behov af 
pengar och ha åter till påsk handlat på skuld i snällä bodan." - Turkulaispoika ilmeisesti 
kesän aikana palautettiinkin omaistensa luo, koska hänestä ei maksuja saatu ollenkaan.

Iloinen rippikoululainen kirjoittaa sisarelleen 18.6.1909: "Kärä syster! Jag vill härmed 
underrätta dig, att vi slippa fram Söndag efter Johanne den 27 Juni. Vi gå i nästä vecka 
Måndagen, Tisdagen och Fredagen. Här gå 107 barn, 40 gossar och resten flickor."
Edit osallistuu rippilapsen varustamiseen lähettämällä vaatteita kaupungista, mutta ei 
pääse itse juhlaan mukaan. Apteekkarin rouva on lähtenyt Tukholmaan ja Edit huolehtii 
lapsista Pihlajasaaressa huvilalla.

Adele kirjoittaa 11.7.: "Vi hade häst ifrån Labbas till kyrkan. Mamma och Albert var 
med satut Albert Pihlström. Holmberg hade sökt honom att skjutsa emedan det var en så 
yr häst, att vi inte hade kunnat köra den Vi gingo in i Kyrkan så vackert, först gick 
Prosten och sedan 10 par flickor, derefter 40 gossar och flickor till sist kon sju flickor. 
Jag hade Karl Nummelin till till par. Vi gick till först efter flickorna. Prostens två 
Fröknar gick i vår skriftskolan de voro tvillingar. Kvarteret kostade endast 3 markor. 
Det var två flickor ifrån Nordsjö. Sigrid Amnell var snickaredoter ifrån Stora Bastö 
satut Elsa Lindberg en bonddoter, hon var släkt i Winbergs". (Adele asui Winbergillä 
rippikoulun ajan).

Juhlaan sekoittuu kuitenkin raskas huoli. Kesäkuussa sairastui ainoa lehmä "Trissan". 
Elin kirjoittaa Editille 27.6.1909: "Wår ko har varit och är sjuk det är nu tisdag tre 
veckor när den blev sjuk den har inte årkat hvarken äta eller dricka den är så slut att den 
inte årkar ut från fåhuset..." Juhannuksena piti kutsua eläinlääkäri ja lääke noutaa 
kaupungista. Trissan oli juuri alkanut lypsää ja nyt täytyi jokapäiväinen maito ostaa. "... 
kanske at det med Guds hjälp åter blir bra."

Myös Eugenin äidin rahalähetys on myöhässä ja elämä näyttää synkältä. "Midsommaren 
ingenting att roa sig åt..." Kirje jää Eliniltä lähettämättä perjantaihin asti ja silloin hän 
lisää lyijykynällä marginaaliin ilosanoman, että lehmä voi paremmin ja rahakirje on 
tullut, mutta myös murheellisemman viestin: työt Huopalahden suolla, missä Hildur ja 
kansakoulusta keväällä päässyt Albert ovat olleet ansiossa turpeennostossa, oli 
lopetettu.

Syyskesällä Adele pyytää Editiä kyselemään hänelle palveluspaikkaa lastenhoitajana. 
Sen jälkeen häneltä on jäänyt satunnaisia kirjeitä ja hänestä on mainintoja, joiden 
mukaan hän oli Helsingissä palveluksessa.
 

JA VIESTEJÄ KYLÄLTÄ

Kesällä 1910 Adele on kotona ja kirjoittaa Editille Haapakoskelle pirteitä juttuja 
kyläläisistä. Juhannuksena sattunut miehen ampuminen järkyttää Editiä kovin. Ampuja 
on hänen kansakoulutovereitaan, tosin ei mikään läheinen ystävä. Tapaus oli 
seuraavanlainen: Ivar Träskman oli ollut katsomassa kihlattuaan Ingridiä. Paluumatkalla 
mies nimeltä Nyqvist oli tönäissyt hänet nurin ja sanonut: "Jag skall lära dig att hälsa 
nästa gång då du går å' fria till Övitsböle." Träskman oli varoittanut ampuvansa, jos 
tämä vielä häntä häiritsee. Nyqvist oli kuitenkin syöksynyt Träskmanin kimppuun 
varoituksesta huolimatta. Nyqvist oli sitten kuollut kello 2 päivällä. Molemmat olivat 
olleet juovuksissa. Adele kertoo myös Nyqvistin katselleen hyvällä silmällä Ingridiä ja 
halunneen naida tämän sekä lisää: "Det tycker nog Lövmans tant om att hennes doter 
varit så omtyckt. "

Editin mielestä on kummallista, että morsiamensa luota palaava mies, jonka pitäisi olla 
valoisalla mielellä, ryhtyy noin synkkään tekoon. Mutta Edit ehtiikin lukea romaaneja ja 
ajatella hempeästi.
 

POISSA KOTOA

Kevättalvella 1910 Edit kirjoittaa synkkänä kotiin joutuvansa lähtemään kesäksi 
Jyväskylän lähelle Haapakoskelle ja joutuvansa istumaan siellä lokakuuhun asti. Pahinta 
on paikan suomenkielisyys: "Där finnes bara finska talande människor, otrevlig råa, 
som du vet att de äro.." Palveluspaikka on kuitenkin niin hyvä, että kannattaa pitää se, 
vaikka maansydämeen joutuukin.

Kesäkuun alussa hän sitten matkustaa. Ensin junalla Lahteen ja sieltä työnantajan, herra 
Salvesenin omalla höyrylaivalla Haapakosken sahalle. Paikka ihastuttaa Editiä. 
Päärakennus on suuri, kaksikerroksinen talo, valoisa, hyvin kalustettu ja pienintä 
nurkkaa myöten sähköllä valaistu. Talossa on vesijohdot ja WC. Hän saa hoidokkeineen 
kauniin huoneen alakerrasta, kaukana emännästä ja tämä luottamuksen osoitus 
ilahduttaa häntä erityisesti. Huone on kaunein, mitä hänellä on ollut. Työ on kevyttä, 
hänen. ei tarvitse ollenkaan pestä, silittää eikä siivota. Lapsi, Jarl, nukkuu aamuisin 
seitsemään. Ruokakin on hyvää. Hän ehtii tehdä käsitöitä, nauttia luonnosta ja lukea. 
Kuitenkin hän valittaa ikäväänsä ja kärttää kirjeitä kotoa ja väittää ystävien unohtaneen 
hänet. Ainoa ruotsinkielentaitoinen puhetoveri on eräs inspehtööri, "som är tjock som 
Tavastkullas feta pappa."
 

TYÖTÄ JA PIENTÄ HUVIA

Kålabackassa Elinillä on kädet täynnä työtä. He tekevät Edlan (Adele) kanssa päivätöitä 
taloon. Ne tekevät 28 päivää, 2 markkaa 50 penniä päivä, yhteensä 70 markkaa, jos ne 
suorittaisi rahana. Lisäksi hän on ollut muutaman päivän työssä Jupperissa. Siellä 
Albertkin on ollut kesäkuun alusta asti 1 mk 60 pennin päiväpalkalla. Äiti on ostanut 
naapurin isännältä heinäniityn ja sen he aikovat tehdä talkoilla seuraavana sunnuntaina. 
Heinät maksoivat 30 markkaa. Hänellä on tuskin aikaa ajatella, mitä hän kirjoittaa.
Gammelgårdin nuorisoseuran mukana hän on ollut retkellä Seurasaaressa ja 
Ateneumissa. Palatessa oltiin vielä palokuntajuhlilla Pitäjänmäellä. Koko ajan vain oli 
niin kylmä, että täytyi pitää päällystakki päällä.

Omalla nuorisoseuralla oli ollut edellisenä sunnuntaina juhla, jossa oli torvisoittoa, 
arpajaiset ja tanssia. Seura oli saanut rahaa juhlista oikein hyvin. Ellenkin oli ollut 
mukana keräämässä arpajaisvoittoja Helsingin kauppiailta.

Niillä 20 markalla, jotka Edit oli lähettänyt ja joilla Elinin piti ostaa itselleen uusi hattu 
loppukesän alennusmyynnistä sen hatun tilalle, jonka Edit oli kuluttanut loppuun, Elin 
kuitenkin aikoi ostaa Edlalle uuden hatun ja kengät samalla kertaa. Editin valituksiin 
hän toteaa: "Du skall inte ha ledsamt kärä Edit, nog träffas vi engång igen, du har ändå 
lättare och snyggare arbete och kraftig mat, lär dig nu finska med det samma, så kanske 
du ha lite roligare."

Elokuussa kesän kiireet Aspin naisilla helpottavat. Sunnuntaina 21.8.1910 Elinillä on 
taas kunnolla aikaa kirjoittaa, kun Hildur on mennyt pikkupoikien kanssa pyhäkouluun. 
Sävy on leppeä, vaikka vuodentulo ei oikein hyvältä näytäkään. Marjasato on huono 
keväthallojen takia. Voimakas tuuli vei omenankukat keväällä eikä omenia tule nyt kuin 
kotitarpeiksi. Niitä ei riitä torimyyntiin. Humalistosta tuli puolet viimevuotisesta 
sadosta. Edellisellä viikolla hän on hakenut Ståhlelta kaksi kolmiviikkoista porsasta. Ne 
maksoivat 12 markkaa kappale ja näyttävät oikein reippailta. Pian Editkin tulee 
Helsinkiin ja pääsee varmasti jonain sunnuntaina niitä katsomaan. Lihomista 
valittanutta Editiä hän jaksaa lohduttaa, että mieluummin hänkin painaisi 80 kiloa ja 
olisi "stor och bussig" kuin että aina saa kuulla olevansa "kall och mager".
 

SISARUSTEN VANHUUS

Edit oli lastenhoitajana eri perheissä aina kuolemaansa asti vuonna 1946. Albertista tuli 
työnjohtaja, Adelen vaiheet jäävät tuntemattomiksi, mutta kivulloinen Hildur jäi kotiin. 
Elin asui kotona ainakin vanhuutensa ja lopulta yksin, kunnes joutui Katriina-kotiin. 
Sisarusten suhteet kotiin ja toisiin sisaruksiin olivat lämpimät vielä Amanda-äidin 
kuoleman vuonna 1939 jälkeenkin.
Eugen Eriksson huolehti vanhenevista Aspin sisaruksista. Hän avusti heitä 
taloudellisesti ja kävi keväisin kääntämässä perunamaan Tuomelasta lainaamallaan 
hevosella. Torppa tuli hänen omistukseensa, kun Elin Asp kuoli.

Amanda Asp sekä tyttäret Edla ja Elin ovat haudattuina Helsingin pitäjän hautausmaalle 
aivan kirkon ovea vastapäätä. Albert ja Edit lepäävät viereisessä haudassa.
 

LÄHTEET


Vantaan kaupunginmuseon arkisto: 
Aspin perheen asiakirjat
Edit, Elin ja Adele Aspin välinen kirjeenvaihto vuosilta 1909-1910.
Brita Erikssonin muistiinpanot.



Takaisin alkuun