Vantaa Helsingin pitäjä-vuosikirja
Lauri Leppänen:

Kirkonkylän Olofs-talo lepää keskiaikaisella tontilla

Vanhin Helsingin pitäjän Kirkonkylästä säilynyt kyläkartta vuodelta 1699 osoittaa, että kylässä oli 11 taloa ja pappila. Näistä 10 sijaitsi kylätontilla, vain Backas-talo oli erillään kylän pohjoispuolella (nykyisen Kehä III:n ja Tuusulan rampissa).


Helsingin pitäjän kirkonkylä vuoden 1699 kartan mukaan. Talot ovat seuraavat: A. Pappaila, B. Backas, C. Knapas, D. Riddars, E. Hannusas, F. Danis, G. Juuns, H. Rutars, J. Nilsas, K. Lassas (sittemmin Olofs), L. Klockars ja M. Björns.
(kartta teoksesta Talve, Ilmar: Helsingin pitäjän kirkonkylä, s. 22).

Vuoden 1694 maakirjassa Olofs-talo on merkitty numerolla 4 ja tämä rekisterinumero onkin tilalla säilynyt tähän päivään saakka.

Olofsin talo lienee sijainnut nykyisellä tontillaan jo keskiajalta lähtien. Varsinaisen talon tontilla ovat sijainneet asuinrakennus ja aitat. Kyläraitti on jakanut tontin siten, että kyläraitin pohjoispuolella ovat sijainneet karjarakennus, kellari ja riihi.



Piirros Olofsista vuosisadan alussa.
(Piirros teoksesta Talve, Ilmar: Helsingin pitäjän kirkonkylä, s. 58.)

Paritupa yleistyy 1700-luvun lopulla

1700-luvun alkupuolella Kirkonkylässä olivat vallitsevia yksinäistuvat: tupa, porstua ja porstuakamari. Vuosisadan lopulla ilmestyivät ensimmäiset parituvat. Parituvan muodostivat rakennuksen molemmissa päissä olevat tuvat ja niiden välissä porstua ja porstuakamari, kuten Olofsissa. Vanhemmissa paritupatyypeissä oli tupien välissä rakennuksen läpi ulottuva porstua. Asuintupa toimi perheen asuntona, oleskelu- ja työtilana. Paritupatyypin toinen tupa palveli mm. läntisellä Uudellamaalla leivintupana eli pakarina, jossa voitiin leipoa, laittaa ruokia ja tehdä muitakin taloustöitä.

Olofsin talo lienee rakennettu 1700-luvun puolella. Talo on noin 16 metriä pitkä ja 7,5 metriä leveä. Sisäänkäynti aikaisemmin tapahtui vastapuolelta nykyistä sisäänkäyntiä. Aikaisemmin porstuasta pääsi tupaan ja saliin. Sen sijaan porstuakamariin ei eteisestä ollut ovea, vaan tuvasta ja salista. Tuvassa oli leivinuuni ja takka, kamareissa kaakeliuunit. Tuvan sisäkatto oli kolmitaitteinen.

Viimeisen maakirjan vuodelta 1905 mukaan Olofsissa oli viljelysalaa vuonna 1850  47,31 hehtaaria. 1930- ja 1940-luvuilla tilan maita palstottiin, niin että ennen tilan siirtymistä Helsingin maalaiskunnalle kantatilasta oli jäljellä vain rakennustontti, jonka rekisterinumero on 4:12.

Talolle nimi isäntien mukaan



Olofsin talo on rakennettu joskus 1700-luvun lopulla. Pohjakaavaltaan talo on kirkonkylälle tyypillinen paritupa.

1540-luvulla, jolloin ensimmäiset maakirjat laadittiin, talon omisti Knut Hansson. Samaan aikaan hänen veljensä Simon Hansson omisti Hannusaksen talon numero 9, joka silloin sijaitsi kylätontilla, lähellä nykyistä kyläraittia, sen eteläpuolella.

Ilmari Talven mukaan mainittu Simon Hansson on 1540-luvulla omistanut myös Klockarsin talon. Todennäköisesti Simon Hansson oli hyvin varakas talonpoika, koska hän 1500-luvulla omisti useita taloja Kirkonkylässä. Hanssonin veljesten isä lienee ollut talonpoikaiskauppias Hans Olsson, joka oli Helsingin pitäjän kuuluisimman kauppiaan Göran Bonden sisarenpoika. Göran Bonde Martinkylästä tunnetaan myös Helsingin pitäjän huomattavimpana talonpoikaispurjehtijana ja jaalanomistajana. 1560-luvulla Olofsia asui Simon Larsson.

Lieneekö talo saanut nimensä juuri Simon Larssonista, sillä talon nimenä aina 1600-ja 1700-luvun vaihteeseen saakka oli Lassas (Larsas). Syynä talon nimen muutokseen oli, että 1660-luvulta lähtien taloa asuivat
Olof-nimiset.

Vuosina 1556-1590 Olofsin isäntänä oli Mårthen Thomasson. Hänen aikanaan vuonna 1571 pannun hopeaveron yhteydessä talon varallisuus oli 56½ markkaa, johon sisältyi kaksi leiviskää kuparia, yksi hevonen, neljä lehmää, kaksi hiehoa, neljä lammasta ja yksi vuohi. Vuosina 1593-1600 talon omisti edellisen poika Matts Mårthensson. Vuonna 1608 Olofsin isäntänä mainitaan Clemens Mårthensson, edellisen veli, jonka aikana taloon kuului 10½ kyynärää tankopeltoa. Vuosina 1610-1635 Olofsia hallitsi Hans Erichsson, jonka aikana talon viljelyala oli kuusi kyynärää. Hans Erichssonin jälkeen talo merkittiin vuosina 1636-1637 autioksi, jotenka hänen aikanaan talo oli mennyt rappiolle. Lyhyen ajan tämän jälkeen talossa asui lukkari Johan Matsson.

Vuosina 1662-1694 talossa asui nimismies Olof Grelssonin poika Hendrik Olsson, jonka aikana Olofs oli kruununtila. Tähän aikaan talossa oli peltoa 5 1/4 kyynärän tankomittaa. 1700-luvulle tultaessa Olofs pysyi nimismies Olof Grelssonin suvulla. Nimismiehen pojanpoika Olof Hendersson mainitaan talon haltijana 1724-1740.



Olofsin talo on kirkolta päin käveltäessä Kyläraitin viimeinen talo vasemmalla aivan Tuusulan moottoritien vieressä. Vasemmalla on Danis-talo.

Verotila vai kruununtila?

Neljännen polven Grelsson oli edellä mainitun poika Hendrik Olofsson halliten tilaa mm. 1749-1766. Hänen aikanaan kruununtilana ollut Olofs ostettiin vuonna 1758 verotilaksi. Tilahan oli joutunut aikaisemmin maksamattomien verojen vuoksi valtiontilaksi. Jotakin ristiriitaista on kuitenkin siinä, että Olofsin isäntä Hendrik Olofsson haki muutosta v.1757 verotilasta kruununtilaksi. Näin kuitenkin Olofsia koskeva asiakirja kertoo:

"Hänen kuninkaallisen Majesteettinsa käskynhaltijan Uudenmaan ja Hämeen lääneissä avoin päätös Hendrik Olofssonin hausta että asumansa tila Olofs Augument Helsingin pitäjän kirkonkylässä, joka läänin vanhempien maakirjojen ja määräjakolaitoksen mukaan on ollut verotila mutta nyt halutaan saada kruununtilaksi vaikka se ei koskaan ole ollut autiona eikä muustakaan laillisesta syystä ole menettänyt vanhaa vero-oikeuttaan, voitaisiin hänen kuninkaallisen Majesteettinsa resoluutioitten perusteella julistaa edelleen verotilaksi ja hakija saisi sen syntyperänsä perusteella pitää semminkin kun hän esi-isiensä ja vanhempiensa jälkeen siihen on asettunut ja omistaa ilman että se olisi koskaan ollut aiheettoman käsissä minkä hän kihlakunnanoikeuden tutkimuksen perusteella on todistanut kuten asiakirjat osoittavat.
Annettu Helsingin Maakansliassa 15 päivänä helmikuuta 1758"

"Maakonttorin 12 päivänä helmikuuta viime vuonna antaman todistuksen mukaan on Olofsin tila Helsingin pitäjän kirkonkylässä vanhalla nimellä Hans Ersson merkitty sekä läänin vanhempiin maakirjoihin vuonna 1709
myöhemmin maakirjoissa kruununtilana, mihin muutokseen tilan luonteen vuoksi ei mitään laillista syytä ole ollut: minkä vuoksi ja kun Helsingin pitäjän kihlakunnanoikeuden tutkimus ja pöytäkirja osoittavat että hakija Hendrik Olofsson ja hänen vanha isänsä Olof Hendriksson ja tämän isä sekä sitä ennen viimeksi mainitun isä nimismies Olof Grelsson, joka tuli hyvin vanhaksi ja kuoli 1710, minkä jälkeen toinen on hallinnut Olofs Augumentin tilan määräjakoajoilta asti ilman vieraitten väliintuloa taikka että tila olisi ollut autiona harkitsen, kuninkaallisen Majesteetin resuluuttioitten mukaan, 28 päivänä 1721 § 42 ja 16 p. maaliskuuta 1739 § 30 sekä selitys siitä 26 p. marraskuuta 1742, oikeaksi, että Olofs Augumentin tila saa säilyttää veroluonteensa ja hakija Hendrik Olofsson joka sitä vanhempiensa jälkeen hallitsee saa nauttia perintöoikeutenansa. Kihlakunnan kirjurille kuuluu näin ollen merkitä tila maakirjaan verotilojen joukkoon ja samalla mainita että muutos nojautuu tähän päätökseen, jonka hakijan on sitä varten hänelle ensi tilassa näytettävä.

Aika ja paikka kuten yllä
A.J. Nordenskiöld
(Sinetti)
G.L.Lewander"



Olofs-talon itäpääty.

Maalaiskunta ostaa Olofsin

Isojaon jälkeen Olofs siirtyi Hendrik Olofssonin pojalle Johan Hinderssonille, joka mainitaan v. 1769 Johan Eklundin nimellä. Hänen jälkeensä tila siirtyi pojalle Johan Johansson Eklundille ja hänen jälkeensä Johan Fredrik Eklundille, joka hallitsi taloa 1830-1850-luvulla. 1850-luvun lopulla isäntä Johan Fredrik Eklund kuoli ja tila siirtyi hänen leskensä Leena Sofia Eklundin haltuun. Hän oli syntynyt v. 1808.

1880-luvulla tila siirtyi Johan ja Sofia Eklundin kahdelle pojalle Karl Fredrik synt.1838 ja Johan Alfred Eklundille. Saman aikaisesti
K. F. Eklund oli myös Björnsin isäntännä, jonka jälkeen Björnsin haltijaksi tuli 1880-luvulla Johan Fredrik Olander. Vuosina 1876-1885 Olofsissa asui seurakunnan urkuri Robert Reinhold Rehell, entinen Suomenlinnan urkuri, joka kuoli v.1886.

Vuonna 1897 Olofsin isännäksi tuli Fredrik Wiktor Träskman, joka oli omistanut Ullas-nimisen verotilan Tapanilassa. Hänen kuoltuaan tila siirtyi v.1909 Träskmanin pojille Thurelle ja Karl Ivarille. Ostaessaan Olofsin
F. W. Träskman oli ollut leski. Veli Ivarin kuoltua v.1918 tilan lunastivat v.1928 Thure ja Beda o.s. Lilja Träskman. Lainhuudon he saivat tilalle v.1933. Vuoden 1935 henkikirjassa Thure mainitaan sokeaksi. Thuren kuoltua v.1943 ja Bedan v.1948 lapsettomana tilan perivät Hilma Lindblad o.s. Lilja, Maria Sylvi Ahonen o.s. Lilja sekä alaikäinen Maria Träskman, Thure Träskmanin veljentytär.

Edellä mainituilta perillisiltä osti Helsingin mlk. Olofsin, johon kuului vain asuinrakennus, aitta ja tontti pinta-alaltaan 0,0682 ha. Kauppakirja summaltaan 1115000 mk on tehty 23.6.48. Lainhuudon kauppa on saanut 15.9.1948.

Itäpäädyssä sijaitsevan tuvan ikkuna.

Monta käyttäjää

Olofsin siirtyessä Helsingin maalaiskunnalle se toimi aluksi äitiysneuvolana. Loppuvuodesta 1961 äitiysneuvola siirtyi Knapaksen tiloihin, jossa vuoden 1946 suuren alueliitoksen jälkeen olivat olleet mm. sosiaalilautakunnan toimitilat. Äitiysneuvolan siirron jälkeen Olofs kunnostettiin ruotsinkielistä kirjastoa varten. Uudistettuihin tiloihin kirjasto siirtyi vuonna 1962.

Nyt kun ruotsinkielinen kirjasto siirtyi syksyllä 1984 Tikkurilaan valmistuneeseen kirjastotaloon, tuli kirjasto toimineeksi Olofsissa
22 vuotta. Vantaan kaupunginhallituksen päätöksen mukaan Olofs luovutetaan nyt Vantaan ruotsinkielisen yläasteen ja lukion käyttöön.

Olofs-talo toimi pitkään ruotsinkielisenä pääkirjastona. Muistona siitä on vielä pieni kyltti Kyläraitin puolella.

Lähteet
Arkistolähteet, Valtionarkisto, Henkikirjat, Uudenmaan maanmittauskonttorin arkisto, Maakirja vuodelta 1905
Vantaan seurakuntayhtymän kirkonarkisto, Kirkonkirjat
Kirjallisuus
Korpinen, Lauri: Helsingin maalaiskunnan historia II
(Helsinki 1965)
Nikander, Gabriel: Byar och gårdar i Helsinge från 1750 till 1865
(Borgå 1916)
Ojanen, Eeva: Helsingin pitäjän seurakunnan historia
(Helsinki 1972)
Talve, Ilmar: Helsingin pitäjän kirkonkylä (Helsinki 1972)
Vuorela,Toivo: Suomalainen kansankulttuuri


Lähde: Helsingin pitäjä-vuosikirja 1984-1985
Web-toteutus: Siltamäen korttelitupa, Eila Merinen, 2008