Vantaa   Helsingin pitäjä-vuosikirjat

Leila Lehtiranta

Wasenius ajoi kunnan ensimmäistä autoa

Tikkurilalainen Armas Wasenius palkattiin Helsingin maalaiskunnan ensimmäiseksi autonkuljettajaksi vuonna 1950. Tätä ennen ei kunnassa ollut omaa ajokalustoa.

Kolmisenkymmentä vuotta sitten otettiin Helsingin maalaiskunnassa rohkea askel. Kuntaan hankittiin ensimmäinen auto. Heinäkuun 8. päivänä vuonna 1950 toimitteli kunnan ensimmäinen autonkuljettaja Armas Wasenius kunnan ensimmäisellä autolla kunnan asioita.

"Kun tulin Tikkurilan autokoritehtaalta kunnan palvelukseen, minulle sanottiin, ettei ajoja ole paljon ja että saan olla paljon kotosalla. Mutta ajoja oli niin etteivät päivät aina piisaneet, "kertoo Wasenius.

Ensimmäinen auto oli DKV- merkkinen pakettiauto, joka muunnettiin kahdeksan henkilöä kuljettavaksi autoksi. "Aamuisin ajoin rakennusviraston ajoja ja päivällä toimiston ajoja. Kunnansihteerinä oli Lauri Korpinen ja hänen kanssaan kävimme päivittäin Helsingissä. Korpinen oli mukava herra, mutta myös erikoinen. Hänellä oli erikoistapansa, joita me muut usein ihmettelimme" juttelee Wasenius.

"Ei ollut mikään ihme, kun menimme Helsinkiin, että Korpinen oli kiireissään laittanut eriväriset kengät jalkaansa. Helsingissä poikkesimme aina kahville Nissenille. Kun oli kiire, oli Korpisella tapana jäähdytellä kahviaan teevadilla ja ryystää sitä vadilta. Salkkua Korpinen ei Helsingin matkoillaan käyttänyt . Hän kuljetti kaikki asiapaperit paperikassissa." Wasenius toteaa, että Korpisesta riittäisi juttua, mutta siinä kyllä eksyttäisiin etäälle kunnan autokannan kehityksestä.

Koululaisajoista sairaskuljetuksiin

Autolla ajettiin myös koulukuljetuksia Vaaralasta Vuosaaren koululle. Apukoululaisia ajettiin Rekolasta Simonkylän koululle. Koululaisajoa oli niin paljon että pari vuotta ensimmäisen auton hankkimisen jälkeen otettiin talousarvioon määräraha uutta autoa varten. Kunnan toinen auto oli Austin-merkkinen neljän tonnin kuorma-auto. Kuntaan tuli toiseksi autonkuljettajaksi Pauli Pihlman

Vuonna 1953 hankittiin koululaiskuljetuksia varten isompi auto. Wasenius sai ajettavakseen Morris-merkkisen auton, jolla hän ajoi lapsia Simonkylästä Viertolaan ja Tikkurilaan. Kyydissä oli myös invalidioppilaita sekä apukoululaisia.

Alkuun Wasenius kyyditsti iltaisin kunnanvaltuutettuja sekä lautakuntien jäseniä. Waseniuksen autossa pyöri maalaiskunnan teillä ruotsalainen kirjastokin. Autokirjastoa hoiti neiti Rundman. Kirjastoauto kiersi Vuosaaressa, Simonkylässä, Seutulassa, Sotungissa ja Kaarelassa. Kirjastoauto toimi jo kunnan ensimmäisessä autossa ja Morriksella jatkettiin toimintaa. Pysähtymispaikkoja oli monta. Ruotsinkielisillä seuduilla oli lainaajia. Eniten lainaajia oli Vuosaaressa ja Sotungissa.

Kunnan ensimmäiseen autoon kuuluivat varusteena paarit. Autolla ajettiin sairasajoja ja monia synnyttäjiä sillä vietiin synnytyslaitokselle.



Helsingin maalaiskunnan kolmanneksi autoksi hankittiin Morris, jota myös Armas Wasenius ajeli. Kuva Finlandia-Kuva Oy/kuvapalvelu

Tukikohdat jäivät pieniksi

"Kunnassa autojen hankkiminen aiheutti alkuun vastustusta, mutta kun kokemukset osoittautuivat hyviksi, hankittiin kalustoa lisää", sanoo Wasenius. Niiden 21 vuoden aikana, joina Wasenius palveli kuntaa kertyi kunnan autokannaksi 36 ajokkia ja lisänä oli vielä traktoreita, pyöräkuormaajia, telakuormaajia, sekä kolme tiehölyää.

Autonkuljettajana Wasenius oli vain muutaman vuoden ajan. Hänestä tehtiin kunnan autonkuljettajien esimies. Tässä tehtävässä hän oli eläkkeelle jäämiseensä asti vuonna 1971.

Waseniuksen aikana vaihtui kunnan autojen tukikohta kolmeen otteeseen. Alkuun tehtiin autojen korjaukset Waseniuksen kotipihassa Tikkurilassa. Kunnalla ei silloin ollut autotallejakaan ja autot pidettiin maksua vastaan kuljettajien talleissa. Ensimmäinen varsinainen tukikohta oli Malmilla. Toisena tukikohtana oli Knapaksen tila Kirkonkylässä. Tilalla oli varasto sekä pieni korjauspaja autoille. Vuonna 1958 tukikohta muutti Hiekkaharjuun samaan taloon kuin palokuntakin. "Kun muutettiin Hiekkaharjuun oltiin sitä mieltä, että nyt meillä on hyvät tilat. Mutta ne olivat jo vuoden kuluttua riittämättömät", muistelee Wasenius. Kalusto lisääntyi tasaista tahtia.

"Autokanta oli kirjava alkuvuosina, koska oli säännöstely. Niitä oli vaikea saada. Toiveenamme oli saada suomalaisia, raskaita kuorma-autoja, mutta vasta vuonna 1957 saatiin ensimmäinen suomalainen Vanaja-merkkinen kuorma-auto ja seuraavaksi 40 henkilön Vanaja-merkkinen linja-auto," toteaa Wasenius.

Auraus vaatii tehoa

Kunnalla oli hoidossaan kyläteitäkin. Kalustoa piti olla niin kesä- kuin talvikäyttöönkin. Erityisen hankaliksi osoittautuivat talvisin Seutulan ja Hanabölen tiet. Kalusto oli heikkoa. Wasenius kertoo, että kuntaan saatu Reo-merkkinen 140 hevosvoiman kuorma-auto antoi jo aurauksellekin tehoa.

1950-luvun puolessa välissä koettiin aurausongelmat voimakkaasti. Reo-autoa seurasi Volvo Viking, joka oli kunnan ensimmäinen  dieselkäyttöinen auto. Vuonna 1962 oli kunnassa ensimmänen Sisu-kuorma-auto. Kun Wasenius jäi eläkkeelle oli Sisuja jo puoli tusinaa.

Pääviemärin myötä tuli kuntaan 1950-luvun lopulla kaksi Rolac-merkkistä kaivinkonetta. Kaikkiaan kaivinkoneita oli kunnalla kolme tuona aikana.

Sinä päivänä, kun Wasenius jäi eläkkeelle, oli kunnan omistuksessa kuusi Sisu-kuorma-autoa, kuusi kevyempää Ford-kuorma-autoa, kaksi erikoisautoa sekä 22 Ford-merkkistä pakettiautoa, neljä Valmet traktoria, kaksi pyöräkuormaajaa, yksi telakuormaaja, kaksi kaivinkonetta ja kolme tiehöylää lisälaitteineen. Vuosien mittaan oli kalustoa myyty, kun tarvittiin enemmän tehoa. Uusia voimakkaampia koneita koneita tuli tilalle.

Hiekkaharjun tukikohdassa työskenteli Waseniuksen jäädessä eläkkeelle kahdeksan miestä. Kaikkiaan oli hänen alaisiaan miehiä 62. Hiekkaharjussa ei tyydytty korjaamaan pelkästään kunnan autoja. Siellä korjattiin rakennusviraston työkaluja, siellä tehtiin kunnan tarkoituksiin erilaisia rautarakennelmia urheilukentille ja kiinteistöihin.

Metallirakenteista mainitsee Wasenius mm. Hiekkaharjun urheilukentän siirrettävän katsomon. Hän oli käynyt Lahdessa tutkimassa vastaavanlaista, ennen kuin Hiekkaharjun tukikohdassa alettiin rakentaa katsomoa.

Kunnan ensimmäisen autonkuljettajan alkuvuodet olivat mielenkiintoisia. Eikä mielenkiinto tyrehtynyt myöhemminkään. Tapahtuihan kaiken aikaa kehitystä.
Kunta onnistui yleensä saamaan kunnollisia kuljettajia. Suurempia kolareita ei sattunut. Ajoista pidettiin tarkkaa ajopäiväkirjaa ja myös kannattavuuslaskelmat olivat tarkkoja. Vuosia jälkeenpäin pystyi kontrolloimaan, missä mikin auto oli liikkunut," sanoo kunnan ensimmäinen autonkuljettaja.


Lähde: Helsingin pitäjä 1980
Web-toteutus: Siltamäen korttelitupa, Arvi Nurmi, 2010