HÄMEENKYLÄN KARTANO

Hämeenkylän kartanon päärakennuksia.

Hämeenkylässä sijaitsi aikoinaan ikivanha hämäläisten kauppapaikka meren muinoin ulottuessa sinne. Vantaan suulla, joka silloin sijaitsi täällä, oli satama. Hämeentien eteläinen päätepiste oli Hämeenkylässä, jonka kautta kulki ns. Idäntie eli Kuninkaantie. Vielä 1500-luvun puolivälissä täältä lähtivät laivat yli Suomenlahden Viroon ja palasivat tuoden viljaa ja suolaa.

Historia kertoo Hämeenkylän kartanon syntyneen 1580-luvulla. Hämeenkylän ensimmäinen herra oli amiraali Bengt Juusteen, joka sai kartanon toistaiseksi annettuna läänityksenä 1579. Amiraali Juusteen, joka oli myös valtakunnan varusmestari, aateloitiin 1594, jolloin hän otti nimen Gyllenlood. Gyllenloodien hallussa Hämeenkylä pysyi n. 150 vuotta. Heidän jälkeensä sen omistajina olivat mm. ratsumestari Nils Lindercreutz,  kauppias Peter Lund, Karl Fredrik Riddamström ja valtioneuvos Gustaf Wilhelm Ladau.

Valtioneuvos Ladau ryhtyi kohentamaan Hämeenkylän kartanoa arvoaan ja asemaansa vastaavaksi. Rakennustöitä johtamaan hän kutsui itsensä arkkitehti Engelin, joka piirsi kartanon empire-tyyliset rakennukset. Ladaun aikana saatiin kuitenkin vain kaksi siipirakennusta valmiiksi. Vuonna 1833 tuli kartanon omistajaksi maanviljelysneuvos Karl Axel Rotkirch. Hänen jälkeensä Hämeenkylä vaihtoi varsin usein omistajaa.

Vuonna 1942 siirtyi Hämeenkylän kartano maa-alueineen Tukkukauppojen Oy:n omistukseen. Perusteellisten muutostöiden yhteydessä osa kartanon talousrakennuksista uusittiin palvelemaan mm. myymäläkalustenäyttelyä. Hämeenkylän kartanon käyttötarkoitus oli perinteisesti edelleenkin toimia maanviljelys- ja karjanhoitotilana. Mainittakoon, että suurimmillaan oli kartanon 800 hehtaarin alueesta yli 300 hehtaaria viljeltyä.

Kun tilan mailta löydettiin rakennusteollisuuden raaka-aineeksi soveltuvaa savea ja hiekkaa, yhtiö päätti perustaa kartanon toiminnan yhteyteen tiilitehtaan. Vuonna 1951 aloitti Hämeenkylän Tiili Oy tilan mailla teollisen tuotannon, joka kasvoi pohjoismaiden suurimmaksi alallaan.

Suuntausta kartanon kehittämisestä kaupalliseen suuntaan edusti mm. lypsykarjanpidon lopettaminen vuonna 1963.

Vähäisin korjauksin saatiin suuresta navettarakennuksesta tilat vihannesten ja muiden tuoretuotteiden myyntiyhtiölle nimeltään Hämeenkylä Oy, joka perustettiin vuonna 1964.

Hämeenkylän varsinainen oppilaitosvaihe alkoi syksyllä 1959. Kaupan kehityksestä johtuen koulutustarve kasvoi ja opetustilat osoittautuivat riittämättömiksi. Tukkukauppojen Oy päätti tehostaa koulutustoiminnan tukemista ja ryhtyä laajentamaan koulutuskeskuksen tiloja.

Kesällä 1966 saatettiinkin sitten viettää uuden, maassamme ainutlaatuisen koulutuskeskuksen vihkiäisiä. Uudisrakennusten liittämiseen empire-tyyliseen kartano-luomuksen kylkeen oli ratkaisua haettu ulkomailta asti. Esikuvana arkkitehtooniselle toteutukselle oli ollut Kööpenhaminan läheisyydessä sijaitseva Lousiana-taidemuseo, jossa myös vanha herraskartano ja modernit näyttelytilat on sulautettu saumattomasti yhdeksi kokonaisuudeksi.

Valmistunut erikoisoppilaitos oli saatu onnistuneesti maastoutettua Hämeenkylän luonnonkauniiseen maisemaan - ja näin koulutustoiminta oli saanut arvoisensa puitteet.

Tukkukauppojen Oy:n toiminnan laajentuessa ja keskittyessä yhä enemmän kaupallisiin tehtäviin myytin vuoden 1973 lopulla Hämeenkylän kartanon alueesta n. 690 hehtaaria Vantaan kauppalalle. Tukolle jäi n. 65 ha, mm. kulttuurihistoriallisesti arvokas ns. Kartanon mäki, Helsingin mäen alue, Herralan tila ja tiilitehtaan alue. Tämän vuosikymmenen aikana tullaan kartanon maille rakentamaan Tukon uusi keskusvarasto ja pääkonttori keskusliikkeen toiminnan siirtyessä vaiheittain Hämeenkylään. Tämä uusin kehitysvaihe Hämeenkylän historiassa muuttaa sen uudelleen keskeiseksi maamme kaupan kannalta.  

Tekstin mukainen kooste omistajista:

Lähde: Helsingin pitäjä-vuosikirja 1974-1975
Web-toteutus Liisa Nordman, 2008