Ruotsinnos
På svenska

Flinckin perhe

  Vantaa   
Alice Emilia Flinck o.s. Forsström:  

Kirje Anne-Marielle

(Lähettäjä: Alice Emilia Flinck o.s. Forsström
6.10.1885-17.4.1974, Helsingin pitäjä)

Hakkila 13. lokakuuta 1965

Rakas Ann-Mari

Sydämelliset kiitokset sinulle paketista ja tervehdyksistä pyyhkeethän olivat niin pehmeitä ja ihania kauniissa väreissä, kiitos, kiitos. Niin, nyt olen siis täyttänyt 80 vuotta ja kaikki olivat niin kilttejä, niin monia lämpimiä ajatuksia ja sanoja kuten laulussakin sanotaan. Ajattele, miten kauan olen elänyt, ja isoisä joka piti minusta kovin tuli eräänä päivänä ja sanoi äidilleni: "Teidän on oltava kilttejä tälle tytölle, koska hän ei elä kauan, kun hän on niin viisas," kaikkia huvitti niin kun kerroin mitä hän sanoi, mitäpä hän nyt sanoisi?

Meillä oli äkkipakkanen täällä, mutta tänään on niin kaunista, juuri nyt 14 astetta lämmintä, ulkona aurinko valaisee kauniin metsän ja vapisevia haavanlehtiä. Metsän kanerva on haalistunut, mutta puolukanvarpu hohtaa vihreänä, sen näin kun kävin hyvällä kaivollamme, meidän täytyy hakea sieltä vettä juotavaksi ja kahvin tekoon.

Meillä on aina muistopäivä täällä 28 syyskuuta isän, Leonardin nimipäivänä. Sinä päivänä tapahtui aina ruiskanto, isä sai silloin osan palkastaan vanginkuljettajana rukiin muodossa. Talonpojat ja kartanoiden torpparit Helsingin laajassa pitäjässä kiersivät ensiksi lukkarien ja pappien kautta vieden heille kuuluvat osuudet rukiista, kaikkien viimeiseksi he tulivat Hakkilaan ja tyhjensivät kaikki säkkinsä. Vanhalla aitalla on myös ollut loiston päiviä. Illan tullen iso laari oli täyttynyt ääriään myöten ihanalla riihikuivatulla rukiilla joka tuoksui pitkän matkan päähän, kaikki olivat olleet niin anteliaita ja tyhjentäneet säkkinsä mittaamatta. Kaikki kutsuttiin sisään kahville hyvän pullan kera, ja halukkaat saivat tehdä itselleen knorrin tai ottaa ryypyn, jopa toisenkin, sinä päivänä juhlittiin, vaahterien keltapunaiset lehdet peittivät mattona puutarhan. Tiedät miten ihanaa on kävellä kahisevien lehtien päällä. Seuraavana päivänä lähdettiin myllylle, sitten tehtiin taikina ja äiti leipoi hyvää leipäänsä, sellaista leipää ei enää saa rahallakaan, limput piilotettiin ruislaariin ja säilyivät siellä kuinka kauan tahansa.

Olen kyllä iloinen siitä, että tämä on ohi, se ei ole ollut helppoa, ensin minun piti uusia sähköjohdot ja sitten tuli maalari tapetoimaan molemmat huoneet, maalasi katon ja ovet ym. Mutta on hyvä, että kaikki tuli tehtyä, nyt on helpompi olla.

Nilsillä on niin paljon tekemistä vaikka molemmat pojat ja Frida ovat mukana, tänne on tullut niin paljon uusia ihmisiä johtuen suuresta Keskon työmaasta ja hautaustoimistosta, joka täyttää Hilda-tädin palstan suurilla taloilla ja kasvihuoneella.

Ei, nyt minun on lopetettava, monin rakkain tervehdyksin vanhasta rakkaasta Hakkilasta, suurelta koivulta Georgen kodin edessä, jota Kristina ei halua kaadettavan sillä se muistuttaa isästä, hän sanoo.

Sitten minun on kerrottava, että sain niin paljon kukkia, ehkä 115 kpl ruusua, neilikoita, krysanteemeja ja sitten vielä lisäksi pikkukukkia kuten freesioita ja orvokkeja ym. Osa on jo kuihtumaisillaan mutta monet ovat vielä virkeitä, kaikki pöydät ja piano ovat ylitäynnä. Nyt aurinko on mennyt pois ja on pilvistynyt mutta on kuitenkin lämmintä. Nyt sinun pitää välittää terveiset Oloville ja muille. On hyvä tietää, että sinulla on kaikki niin hyvin. Mutta varmasti ajatuksesi käyvät Björnin luona joka ei voi olla teidän toisten kanssa.

Rakkaat terveiset vanhoilta ja nuorilta, ja vanhasta rakkaasta Hakkilasta.

Lisi

Sen minkä kirjoitin ruiskannosta on kai äitikin kertonut sinulle, mutta tykkään niin ajatella sitä näin syysaikaan.

    
Huom. Hakkilan kestikievarin rakennuksen päädyssä oli kalterein varustettu selli vankien säilytystä varten. Vangeille valmistettiin ruoka kestikievariväen toimesta.
Vankien kuljetus tapahtui hevoskyydillä tuohon aikaan. Vankeja kyydittiin mm. Tammisaaresta ja Sörnäisistä Malmille kunnantalolle käräjille. Nykyisin kunnantalon paikalla on Malmin kirkko.

Alkuperäinen kirje kirjoitettu ruotsiksi, kirjeen omistaa Anne-Marie Hedlund
Web-toteutus: Liisa Nordman, 2006