Fr. J. Fonseen

Pitäjänkuvaus:

Rajojen selvitys

Käyttämätön maa ja 
maantiet


Niityt, heinänkorjuu,
peltoviljely,
lannoitus,
kaskenpoltto,
puutarhat ja
kotieläimet


Metsät ja
villieläimet


Kotieläimet

Käsityöläiset,
talousrakennukset


Sahat ja myllyt,
kauppa,
kaivokset,
kalastus ja
ruukit


Kirkko ja kartanot

Helsinki


  Vantaa    Helsingin pitäjä-vuosikirjat
Timo Hanhivaara: 
(Helsingin pitäjä-vuosikirja 1983)

Maanmittari Friedrich Johan Fonseen
 - Vantaan vanhin pitäjänkuvaaja
  

Ollessani vuonna 1979 maanmittaushallituksen arkistossa töissä, osui silmiini yksi kiinnostava nippu, jossa oli järjestelemätöntä aineistoa. Nippua tarkemmin tutkittuani löysin maanmittari Fr. J. Fonseenin 1700-luvun puolivälissä laatimat pitäjänkuvaukset Helsingin pitäjästä ja Espoosta. Helsingin pitäjän kuvaus on päivätty vuonna 1751. Löydön kiinnostavuutta lisäsi, että kumpikin oli lajissaan pitäjän vanhin kuvaus.

Vantaan historialliseen kirjallisuuteen tutustuttuani totesin, että Fonseenin pitäjänkuvausta ei ollut teoksessa vielä. Sen sijaan maanmittari Hagströmin nuorempi kuvaus oli hyvinkin tunnettu.

Kaupungin kulttuurilautakunnan kautta sain vihiä Helsingin pitäjä-julkaisusta, ja Fonseenin yli 200 vuotta vanha kuvaus Helsingin pitäjästä voidaan nyt julkaista ensimmäisen kerran alkuperäisenä. Alkuperäisteksti on kuitenkin sen verran vaikealukuinen, että kuvauksesta julkaistaan myös muodoiltaan vapaampi suomennos, johon lukemista hieman helpottamaan on laadittu väliotsikot.


Paikallistutkimuksella pitkät perinteet

Kiinnostus omiin juuriin ja omaan elinympäristöön ei ole tyypillistä vain meidän aikamme ihmiselle. Samaa tutkimuksen halua on ilmennyt jo monilla aikaisemmilla sukupolvilla. Suunnat ovat vain luonnollisesti vaihdelleet aikojen myötä. Milloin oman maan menneisyyden loiston osoittaminen on ollut tärkeää, milloin taas oman lähiympäristön tutkiminen. Nyt julkaistava Fr. J. Fonseenin kuvaus Helsingin pitäjästä on oman aikakautensa edustaja paikallistutkimuksen alalla. 

Yliopistot tienraivaajina

Paikallistutkimuksella on varsin pitkät perinteet Suomessa. Varhaisimmat työt laadittiin Turun akatemian opinnäytteinä jo 1640-luvulla. Ensimmäisen ilmestymisestä tuleekin tänä vuonna (1983) kuluneeksi 340 vuotta. Nämä noudattivat samaa kaavaa aina 1700-luvun alkuun saakka ja niissä korostettiin oman maan ja kansan erinomaisuutta ja rikkautta. Satunnaisilla kielellisillä yhtäläisyyksillä omat juuret saatiin ulottumaan Raamatun kansoihin ja kieliin. Tämän tyypin viimeisenä edustajana on Daniel Jusleniuksen Aboa vetus et nova (Vanha ja uusi Turku). Pian tämän jälkeen isoviha katkaisi opetuksen Turussa ja samaan sotaan päättyi Ruotsi - Suomen suurvaltakausi.

Isonvihan jälkeen aika ja olot olivat toiset. Valtakunta oli hävinnyt sodassa ja menettänyt merkittäviä alueita. Suomesta oli tullut rajamaa. Tilanne heijastui akatemiassakin. Siellä alettiin keskittyä yhä enemmän oman maan kaikinpuoleiseen tutkimukseen. Paikallistutkimuksenkin päämäärät muuttuivat todellisten olojen selvittämiseen.  Pyrittiin kartoittamaan maan tila, mahdollisuudet ja puutteet. Eräänä osana tätä tutkimusta olivat maantieteelliset tutkimusmatkat, joiden avulla haluttiin löytää uusia sopivia viljelyskasveja. Turun akateemisen runousopin professuuri vaihdettiin 1740-luvulla, "hyödyn aikakaudella", talousopin oppituoliin, jonka ensimmäiseksi haltijaksi tuli Pietari Kalm, kuuluisan Amerikan tutkimusmatkan tekijä. Vuosisadan loppupuoli oli paikallistutkimuksen kukoistuskautta, jolloin sekä Kalmin että P. A. Gaddin johdolla laadittiin runsaasti paikalliskuvauksia. Suurin osa niistä ilmestyi ruotsiksi, mikä osaltaan osoittaa aikakauden hyötyä tavoittelevaa luonnetta, aikaisemmin kaikki akateemiset oppinäytteet oli laadittu latinaksi.

Vaikka valtaosa kaikista pitäjänkuvauksista valmistuikin yliopiston seinien suojissa, ei niiden laatiminen suinkaan jäänyt pelkästään akatemian harteille. Myös papisto velvoitettiin omalta osaltaan kantamaan kortensa kekoon ja kirjoittamaan kuvauksia omista seurakunnistaan. Suurin osa näistä, sikäli kun ne valmistuivat, jäi kuitenkin kirkon arkistoihin ja niiden laatu oli varsin vaatimaton.

Maanmittarit pitäjänkuvaajina

Kolmas opillista sivistystä saanut ryhmä, maanmittarit, sai myös tehtäväkseen tällaisten pitäjänkertomusten laatimisen kartoittamistaan pitäjistä. Tätä tehtävää varten perustettiin erityinen komissio vuonna 1747 maanmittaustirehtööri Jakob Faggotin aloitteesta. Hän oli jo aiemminkin kiinnittänyt huomiota oman maan tuntemisen tärkeyteen ja esittänyt suunnitelmia asian edistämiseksi. Perustetun komission tarkoituksena oli kartoittaa kaikki Suomen pitäjät ja yhdistämällä nämä kartat laatia yhtenäinen Suomen kartta. Tämä puolestaan liitettäisiin samaan mittakaavaan laadittuun Ruotsin karttaan, jolloin saataisiin luotettava koko valtakunnan kartta.

Näihin pitäjänkarttoihin tuli myös liittää kuvaukset, joiden muodosta komission ohjesäännössä annettiin tarkka selvitys. Maanmittarien oli laskettava koko pitäjän ala sekä neliöpeninkulmina että tynnyrinaloina ja lisäksi järvien, jokien, vuorten ja teiden viemä, käyttöön soveltumaton tila.  Tilojen koot ja niiden keskimääräiset pelto- ja niittyalat oli selvitettävä kuten myös metsät, erämaat ym. Tällä pyrittiin saamaan selville, kuinka monta uutta tilaa kuhunkin pitäjään voitaisiin perustaa. Samaan päämäärään tähtäsivät myös tiedot talouksien ja ruokakuntien suuruudesta.

Ohjeet heijastelivat hyödyn aikakauden tavoitteita muiltakin osin. Seuraavassa pykälässä maanmittareita kehotettiin selvittämään alueiden hyvät ja huonot puolet, maan tuotteet ja käyttötavat sekä elinkeinot ja elinolosuhteet. Heidän tuli myös tehdä selkoa virheistä, joita tehtiin ja esittää parannusehdotuksia.

Fonseenin pitäjänkuvaus seuraa näitä ohjeita hyvin tarkkaan, kuten saattaa havaita. Siinä hän valittelee, etteivät pitäjänkirjurit ole antaneet hänelle ohjeissa edellytettyjä tietoja tilojen määrästä, samoin hän arvostelee metsien hoitoa yms. Hän kertoo pitäjän elinkeinoista jne. Kaiken kaikkiaan hänen kuvauksestaan saa hyvän kuvan Helsingin pitäjästä ja sen elinolosuhteista yli kaksi sataa vuotta sitten.


Fonseenin konsepti

Friedrich Johan Fonseen oli syntynyt Raumalla vuonna 1711 tullikirjuri Henrik Fonseenin ja Anna Barbro Jordanin poikana. Hän kävi Porin triviaalikoulun ja tuli ylioppilaaksi v. 1733 ja valmistui maanmittariksi Turun akatemiasta v. 1742. Hänet nimitettiin Uudenmaan ja Hämeen läänin ylimääräiseksi maanmittariksi samana vuonna. Tästä virasta hänet määrättiin em. komissioon, josta hän palasi entiseen virkaansa v. 1757. Hän kuoli Helsingin pitäjän kirkonkylässä v. 1764.

Komissiomaanmittarina ollessaan hän kartoitti suuren osan itäisen Uudenmaan pitäjiä sekä joitain läntisen. Hän ei ilmeisesti laatinut muista pitäjistä vastaavia kertomuksia kuin nyt julkaistavan Helsingin pitäjän kertomuksen. Näiden molempien kohtalona oli syystä tai toisesta jäädä maanmittauskonttorin arkistoon, sillä hän ei viimeistellyt eikä lähettänyt niitä edelleen. Espoon pitäjänkertomus on kyllä julkaistu sekä suomeksi että ruotsiksi. Siihen liittyy vielä pieni sivuepisodi. Maanmittari Petter Hagström löysi sen  arkistosta ja lähetti sen omana hengentuotteenaan Tukholmaan maanmittaushallitukselle 1700-luvulla yhdessä oman Helsingin pitäjänkertomuksen kanssa. Asia tuli ilmi vasta tämän vuosisadan alussa kun nämä kertomukset julkaistiin.

Fonseenin kuvaus Helsingin pitäjästä julkaistaan nyt siis ensimmäistä kertaa sekä suomeksi että ruotsiksi. Alkuperäinen kirjoitus, jota säilytetään maanmittaushallituksen arkistossa, ei ollut tarkoitettu julkisuuteen, vaan se oli vasta konseptikappale, johon oli tehty runsaasti korjauksia. Se ei myöskään ole kieliasultaan hiottu. Se on tässä julkaistu sellaisenaan, mutta suomenkielisessä versiossa on pyritty Fonseenin kovin monimutkaisia lauserakenteita selventämään. Paikannimet on säilytetty molemmissa alkuperäisinä, mutta suomenkieliseen versioon on nykyiset nimet liitetty alaviitteinä
(huom. löytyvät selvityksistä tekstien alaosista) 

Friedrich Johan Fonseen
syntynyt v. 1711 Raumalla
vanhemmat: tullikirjuri Henrik Fonseen ja Anna Barbro Jordan
koulutus: Porin triviaalikoulu, ylioppilas vuonna 1733, maanmittari Turun akatemiasta v. 1742
virat: Uudenmaan ja Hämeen läänin maanmittari alk. v. 1742, komission maanmittarin tehtävät sekä uudestaan Uudenmaan ja Hämeen läänin maanmittari alk. v. 1757.         
kuollut v. 1764 Helsingin pitäjän kirkonkylässä


Web-toteutus: Liisa Nordman, 2004