Fr. J. Fonseen

Pitäjänkuvaus:

Rajojen selvitys

Käyttämätön maa ja
maantiet


Niityt, heinänkorjuu,
peltoviljely,
lannoitus,
kaskenpoltto,
puutarhat ja
kotieläimet

Metsät ja
villieläimet


Kotieläimet

Käsityöläiset,
talousrakennukset


Sahat ja myllyt,
kauppa,
kaivokset,
kalastus ja
ruukit


Kirkko ja kartanot

Helsinki


  Vantaa    Helsingin pitäjä-vuosikirjat

Maanmittari Friedrich Johan Fonseen 10.6.1751:
(Helsingin pitäjä-vuosikirja 1983)


Laskelma ja kuvaus Helsingin pitäjästä Uudenmaan läänissä ja Porvoon kihlakunnassa vuonna 1751

Niityt, heinänkorjuu, peltoviljely, lannoitus, kaskenpoltto, puutarhat ja kotieläimet

Niityt

Niityt on useissa kylissä riittävän laajoja. Maaperä on sorapohjaista savea ja osin ylämaata, jossa kasvaa erilaisia ahoheinälajeja. Osin ne ovat alavia, mutta maaperältään samanlaisia. Siellä kasvaa saraheinää, ruokoja ja suolaketta. Viimeksi mainittua kasvaa rannikolla, missä ruokamultakerros on hyvin ohut ja sen alla soraa. Niityt ovat kasvaneet täyteen pajua ja muita lehtipuita useimmissa kylissä, koska asukkaat ovat tottumattomia niiden hoitoon. Täällä voisi kuitenkin monin paikoin raivata uusia niittyjä, eikä vain parantaa vanhoja. Eräät asukkaat parantavat niittyjään kun ne metsittyvät ja myös laajentavat niitä tilaisuuden tullen. Metsät raivataan syksyllä, jolloin puut kaadetaan aivan tyvestä ja ne kootaan sopiviin paikkoihin kasoihin. Pienet lehdot kaadetaan paikoilleen. Niiden annetaan kuivua ja sitten ne poltetaan. Jotkut raivaavat vain pienet puut ja pensaat, mutta eivät kaikkia suuria puita, jolloin niityt vähitellen metsittyvät ja vähenevät. Myös tasaisille aukeille syksyllä putoavat ja  tuulen levittämät lehdet estävät heinän kasvun. Asukkaat eivät ole tottuneet parantamaan niittyjään kyntämällä, lannoittamalla tai kydöttämällä. Vain rehevillä niityillä missä märkyys estää korjaamisen ja kuivattamisen he kaivavat ojia veden juoksuttamiseksi pois. Tämäkään ei tapahdu kaikilla paikoilla missä sitä tarvittaisiin. Toiset aitaavat niittynsä mänty- ja kuusiaidaksilla ja toiset pitävät niittynsä osin hakkaamattomina ja osin risuaitauksien ympäröiminä.

Heinänkorjuu

Korjuu tapahtuu kun heinä on ehtinyt kasvaa tarpeeksi, kuitenkin enimmäkseen aloitetaan juhannuksen aikaan niillä niityillä, jotka ovat kosteimpia ja alavimpia, joilla heinä ehtii ensin kypsyä. Asukkailla on tapana aloittaa aina samoilta niityiltä kuin heillä on vanhastaan ollut tapana. Vuodentulo on hyvin erilainen riippuen niityn laadusta, hoidosta ja maaperästä sekä vuosikierrosta. Tynnyrinalalta saadaan keskimäärin hyvänä vuotena korjattua 2/3 á 1 parmasta (34) heinää. Niittäminen tapahtuu viikatteella, jonka terä on 1 1/4 kyynärää pitkä ja 1 1/2 tuumaa leveä ja se kiinnitetään varteen kahdella tapilla. Päivässä saadaan niitettyä tynnyrinala hyvää ja vahvaa heinää ja enemmän, jos heinä on harvempaa ja pehmeämpää. Kun heinä on kaadettu se levitetään kuivilla niityillä kuivumaan, mutta kosteilla se kootaan kuivemmille paikoille. Sään ollessa kuiva heinä ajetaan sisään seuraavana päivänä, mutta epävakaalla ilmalla se on ulkona kuivaan ilmaan asti, jolloin ne haravoidaan, jotta vesi valuisi pois. Kun se on kuivaa se viedään latoon tai suovaan. Heinää ei niitetä aivan juuresta eikä pensaiden vierestä, koska karjaa laidunnetaan niityllä heinänteon jälkeen, sillä sen arvellaan olevan hyväksi suoniityille, sillä suo tallantuu ja sen kasvu estyy. Mutta se on vahingollista niitylle, jossa on liejupohja, koska niihin tulee kuoppia ja heinän juuristo polkeentuu rikki.

Hakoja ei täällä harrasteta, sillä laitumia on tarpeeksi, vaikka jotkut aitaavatkin pieniä vasikkahakoja vasikoille, jotka eivät ole tarpeeksi suuria ja vahvoja seuraamaan laumaa.

Peltoviljely

Peltoviljelystä harjoitetaan enimmäkseen valmiilla pelloilla, sillä asukkailla on tarpeeksi niitä ja he voivat laajentaa niitä ostamalla. Peltoja on erilaisia. Maaperä pitäjän ylemmissä eli pohjoisosissa on enimmäkseen savea, joka on paikoin huonompaa paikoin parempaa. Toisin paikoin se on mullan tai hiekan sekaista tai kivistä, mutta enimmässä osassa pitäjää pellot ovat tasaisia ja kivettömiä. Rannikolla maaperä on enimmäkseen hiekkaa, osin mullan tai saven sekaista ja pellot ovat kivisempiä kuin pitäjän ylemmissä osissa.
Asukkaat eivät osaa eivätkä he ole tottuneet sekoittamaan tai parantamaan maaperää. Vaikka peltoja puhdistetaan kivistä ja paikoin on tapana ojittaa alavat pellot, saisi sitä suorittaa suuremmalla ahkeruudella. Ojia käytetään myös veden juoksuttamiseksi pois kylvetyiltä pelloilta. Ihmiset hoitavat peltojaan paremmin kuin niittyjään, joskaan peltojakaan ei hoideta millään erityisellä uutteruudella. Koska asukkaat viljelevät mieluimmin parhaita peltojaan ja kalastavat rannikolla, ovat enimmät pellot hyvässä kunnossa, eivätkä pientareet estä veden poistumista pelloilta. Koska peltoja ei ole tehty viettäviksi jää ja lumi kasaantuu joillekin pelloille keväisin ja ainoastaan myöhäisinä keväinä suuriin kinoksiin levitetään hiekkaa tai tuhkaa, jolloin ne sulavat nopeammin. Aura on työväline, jota rahvas käyttää pienten peltojen kyntämiseen. Se on tehty halkaistusta käyrästä koivunvarresta, jonka molemmat haarat raudoitetaan pienillä raudoilla, puun toinen pää kiinnitetään aisaan. Keväällä heti kun vetojuhdat voivat kulkea pelloilla, kynnetään kaikki kesantopellot, joita on puolet talojen pelloista. Kun ne alkavat viheriöidä ne haravoidaan rautakarhilla, jollaisia melkein kaikki käyttävät. Sitten pellot lepäävät juhannukseen asti, jolloin ne kynnetään toisen kerran, jonka jälkeen ne saavat olla Uotin päivään asti. Jos kesä on ollut hyvin märkä, niin että pelto jälleen viheriöi se kynnetään kolmannen kerran ja karhitaan sekä sitten lanataan kahdesta paksusta laudasta tehdyllä lanalla. Sen alapinnassa on 7 tai 8 kolme tuumaa leveää uraa, joiden välit ovat yhtä leveitä. Tällä maa ajetaan tasaiseksi, jotta pelto tulee kelvolliseksi kylvää. Kun pellot on näin saatu kuntoon syysvilja kylvetään tavan mukaan yhtä monena päivänä ennen ja jälkeen Laurin päivän (10.8.). Keskimääräisen hyvään peltoon kylvetään 24 kappaa ruista tynnyrinalaa kohti. Vehnää viljellään melko vähän ja se kylvetään heti rukiin jälkeen tai viimeistään Pärttylin päivän (24.8.) aikaan. Muita syysviljoja ei täällä viljellä. Syysviljat karhitaan maahan tai kynnetään auralla, jolloin vesi juoksee vakoja pitkin pois alavilta pelloilta ojiin. Kevätvilja kylvetään laihempiin kesantopeltoihin, jotka täytyy lannoittaa. Viljakasvien keskinäinen kylvösuhde on se, että syksyllä kylvettyä 4 tynnyrinalaa kohden keväällä kylvetään tynnyri ohraa, 10 kappaa herneitä ja 10 kappaa kauraa. Viikatetta käytetään enimmäkseen kesantopelloissa. 

Lannoitus

Lannoitus tapahtuu siten, että talonpoika joko keväällä tai talvella ajaa lannan pelloille, keväällä hän levittää sen ja kylvettäessä sekoittaa mullan kanssa. Kevätkylvön jälkeen on tapana ajaa lanta kärryillä ja levittää kylvetyille pelloille. Tätä ns. kattolannoitusta pidetään varsin hyvänä varsinkin sateisina kesinä. Lisäksi he päästävät karjan kesantopelloille joka kolmas tai neljäs päivä. Lannan säilyttämisestä tai suojaamisesta he eivät tiedä mitään. Jotkut tosin sekottavat lannan kuusenhavuihin, jotka tuodaan talvella ja hakataan peniksi karjapihassa ja sitten levitetään hevosten ja karjan alle, jotta se mätänisi yhdessä lannan kanssa. Kylien pellot on jaettu sarjajakoon, jos taloja on useita lukuun ottamatta vaihdettuja tiluksia tai raivattuja uutismaita. Syksyllä hakataan peltoaitauksiin seipäitä kuusesta ja katajasta sekä aidaksia männystä ja kuusesta. Aidakset halkaistaan kahteen tai kolmeen osaan - puuta paksuuden mukaan ja laitetaan kasoihin kuivumaan, mutta seipäät kuljetetaan talvella kotiin. Maalaiset kuorivat seipäät kesällä kahdelta puolen paljaiksi, mutta paksumpi pää, joka tulee maahan kuoritaan kokonaan ja teroitetaan. Kun maa vapautuu lumesta ja sulaa seipäät lyödään maahan pareittain jonoihin ja niiden väliin pannaan aidakset ja seipäät sidotaan sitten kuusenvitsoilla.

Vilja korjataan kun se on kypsää, mikä riippuu kesän säästä, mutta tavallisesti tämä tapahtuu heinäkuun lopussa. Vilja leikataan sirpillä ja sidotaan pieniksi lyhteiksi ja kasataan kuhilaiksi. Ahkera työntekijä saattaa korjata 8 á 9 kapanalaa viljaa, joka ei ole lakoontunut tai kasva rikkaruohoa. Kuhilaat saavat olla pellolla kunnes vilja ajetaan riiheen, jossa se         
n annetaan kuivua 3 tai korkeintaan 4 vuorokautta, jonka jälkeen se puidaan. Riihessä olevan viljan puimiseen päivässä tarvitaan viisi henkeä, jotka myös täyttävät riihen uudelleen. Viljan kuljetus tapahtuu parilla hevosella ja keskisuureen riiheen mahtuu 7 tai 8 kuormallista, josta saadaan keskimäärin 15 tai 16 kappaa ruista. Kun vilja on puitu se tuulletaan, jolloin jyvät erotetaan akanoista, joita käytetään karjan rehuksi. Vilja säilytetään aitoissa kunnes se käytetään vähitellen taloudessa. Viljaa ei ole tapana säästää tulevalle vuodelle, vaan jos jotain jää yli se myydään tai siitä tehdään olutta tai paloviinaa.

Kaskenpoltto

Kaskeamista ei harjoiteta erityisen runsaasti, joskin ne joilla on riittävästi metsiä hakkaavat niistä pieniä alueita rukiin viljelyyn. Melkein kaikilla on tapana kaataa kaskea naurismaaksi. Kasket kaadetaan juhannuksen ja Pärttylin päivän (24.8) välillä ja niiden annetaan kuivua seuraavaan kesään, jolloin ne poltetaan ja puhdistetaan viljeltäviksi. Kasket kylvetään Laurin päivän (10.8.) aikaan samanlaisella auralla kun pellotkin, paitsi että auran varsi on hieman lyhyempi ja suorempi. Pienet lehtimetsät kaadetaan silloin kun lehti on kasvanut täyteen kokoonsa ja nämä kasket poltetaan samana kesänä. Ne kylvetään samalla tavalla ja samaan aikaan kuin muutkin. Kaskimaille kylvetään tavallisesti puolet siitä määrästä mitä pelloille, eli siis yhdelle tynnyrinalalle 12 á 13 kappaa ruista. Kuormasta viljaa saadaan kuitenkin yhtä paljon satoa kuin pellosta, koska kaskiruis on rehevämpää ja parempaa kuin peltovilja. Poltetut alueet alkavat versoa heti kun ne jätetään kesannolle nopeammin tai hitaammin maaperän hedelmällisyyden mukaan. Ne saavuttavat täyden mittansa ja ovat kelvollisia kaskettaviksi vasta 18, 20 tai 25 vuoden kuluttua. Kasket, joita viljellään enemmän kuin vuosi, eivät ehdi tässä ajassa kasvaa kaskettaviksi, koska ruokamulta ehtyy enemmän. Kydöttämistä ei pitäjässä harjoiteta.

Puutarhat

Pitäjässä ei ole puutarhoja, eikä täällä kasva mitään tunnettuja hedelmäpuita villeinä, mutta säätyläisillä on joitain pieniä maustekasvitarhoja, joissa he kasvattavat persiljaa, porkkanaa, palsternakkaa, sipulia ja salaattia sekä retikoita ja retiisejä ym. Täällä on joitain humalatarhoja. Ne peitetään syksyllä heti korjuun jälkeen kuusenhavuilla. Keväällä heti versojen alkaessa kasvaa pystytetään maahan salot, joita pitkin humalaköynnökset kiipeävät. Kun humala on kypsää salot kaadetaan, köynnökset leikataan ja humala korjataan ja kuivataan säilytettäväksi tynnyreissä omaan tarpeeseen. Jotkut ovat alkaneet viljellä nyttemmin vähän maapäärynöitä (perunaa). Kaalia viljelevät kaikki pitäjässä. Sen siemenet kylvetään erityisiin multapenkkeihin keväällä, joissa niiden annetaan kasvaa kunnes taimet tulevat esiin. Ne siirretään kaalimaahan tavallisesti 8 päivää ennen juhannusta. Istuttaminen tehdään mieluimmin sateella tai illalla kun kaste on laskeutunut ja taimia kastellaan kuivalla säällä kerran päivässä kunnes ne ovat kasvaneet täyteen mittaansa.

Kotieläimet

Manttaalin talossa voidaan elättää4 hevosta, 1 tai 2 varsaa, 8 tai 10 lehmää ja 12 tai 15 lammasta, jotka he kasvattavat itse. Jossain taloissa on myös vuohia, jotka kulkevat koko talven ulkona ja syövät maahan pudonneita heiniä, puunkuoria ja kotiinajettujen tukkien naavaa. Karja on pienikokoista ja hevoset osin pieniä ja osin keskikokoisia, kuitenkin vain harvalla on omasta takaa hevosia, jotka ovat tarpeeksi suuria ja kelpaavat rakuunahevosiksi. Vain muutamilla on hanhia, mutta kaikilla on kanoja. Ankkoja, kyyhkysiä, kaniineja tai muita kesyjä lintuja tai eläimiä ei täällä ole.

Lähes kaikissa kylissä on suuria ja pieniä koiria.  

34. Parmas - määrä vaihtelee paikoittain, tässä se vastaa oletettavasti yhtä kuormaa.


Web-toteutus: Liisa Nordman, 2004