Fr. J. Fonseen

Pitäjänkuvaus:

Rajojen selvitys

Käyttämätön maa ja 
maantiet

Niityt, heinänkorjuu,
peltoviljely,
lannoitus,
kaskenpoltto,
puutarhat ja
kotieläimet


Metsät ja
villieläimet


Kotieläimet

Käsityöläiset,
talousrakennukset


Sahat ja myllyt,
kauppa,
kaivokset,
kalastus,
ruukit


Kirkko ja kartanot

Helsinki

  Vantaa    Helsingin pitäjä-vuosikirjat

Maanmittari Friedrich Johan Fonseen 10.6.1751:
(Helsingin pitäjä-vuosikirja 1983)


Laskelma ja kuvaus Helsingin pitäjästä Uudenmaan läänissä ja Porvoon kihlakunnassa vuonna 1751

Käyttämätön maa ja maantiet

Käyttämätön maa


A. Kuivaa seutua, joka sijaitsee Nurmijärven rajan ja kahden joen välissä, jotka yhtyvät Luhtabackan ja Ripubyn välillä. Seutu on hyvin kalliosta ja huonoa sekä täynnä syviä rotkoja ja suuria kiviä. Maaperä on osin savensekaista hiekkaa osin hiekkamaata, joten tätä voidaan jonkin verran käyttää kaskimaana ja vähän viljellä peltoa. Täällä on myös muutamia soita, mutta niitä ei voida ottaa käyttöön, koska ne ovat liejuisia ja syviä, ettei vesiä voida juoksuttaa pois ympäröivien kallioiden ja mäkien takia. Kallioiden välissä on myös pieniä rämeitä, joilla kasvaa samoja kasveja kuin edellisellä. Kovalla maalla kasvaa kuusia, koivuja ja mäntyjä, joista koivu on vallitsevin. Lisäksi alueella kasvaa tammia, jotka ovat halkaisijaltaan vain 3 á 4 tuumaa. Vaahteroita ja niinipuita on myös, joskaan ei kovin paljon, että asukkaat voisivat käyttää viimeksi mainittua hyödykseen. Kuusimetsä on männynsekaista ja lisäksi sen joukossa kasvaa jonkin verran lehtipuita, joista leppää kasvaa kallioiden välisissä laaksoissa. Karjalaidun on erityisen vanhoilla kaskimailla rehevää ja lisäksi jokien varsilla missä hakataan tukkeja. Näillä paikoin kasvaa karkeaa ahoheinää.

Litt. B. Maaperä on hieman tasaisempaa ja alavampaa rajaa kohti mentäessä, mutta joen ja Meilbyn suunnassa on muutamia kallioita kuten kartta osoittaa. Maasto ei ole kovin kivistä, paitsi muutamin paikoin.
Maaperä on rajan pinnassa savea, joten sitä voidaan käyttää paikoin pelloksi ja niityksi. soita ja rämeitä, joita ei voida käyttää hyödyksi on muutamissa laaksoissa ja paikoin rajalla. Puusto koostuu kuusista, koivuista, haavoista ja lepästä sekä joistakin muista. Erityisesti rajan lähellä heinä on rehevää ja pehmeää ahoheinää.

Litt. C. osoittaa aluetta, joka sijaitsee Tuusulan rajalla suuren joen ja mainitusta pitäjästä tulevan maantien välissä. Se on enimmäkseen kangasmaata paitsi muutamia alavia paikkoja sekä joitakin soita ja rämeitä. Se on suurelta osin kivetön. Maaperä on enimmäkseen hiekka- ja kangasmaata ja varsin tasaista. Suot ovat enimmäkseen syviä ja liejuisia rahkasoita lähes vailla metsä- tai ruohokasvillisuutta. Mänty ja kuusi ovat kovalla maalla vallitsevia. Kangasmailla ei ole erityisiä karjan laitumia, kuten on alavilla mailla ja soiden reunoilla, joissa kasvaa niinpaljon ruohoa, että ympäristön talolliset voivat laiduntaa karjaansa siellä. Vanhoilla kaskimailla kasvaa runsaasti ruohoa. 

Litt. D.:llä merkityt alueet ovat alavia ja soisia, lisäksi siellä on paljon irto- ja maakiviä. Siellä täällä on myös kivettömiä alueita. Maaperä on enimmäkseen hiekkaa ja soraa sekä paikoin saven sekaista. Täällä olevia muutamia rämeitä ja soita voidaan käyttää hyödyksi. Metsät ovat sekametsiä, joissa kasvaa mäntyjä, kuusia, koivuja ja haapoja ja leppiä, joista kuusi on vallitsevin ja lehtipuista koivu ja leppä. Kovin suuria kallioita ja kivikkoja ei näillä alueilla ole. Alavilla paikoin on runsaasti laitumia, joilla kasvaa ahoheinää. 

Metsäalueet sub. litt. E. jotka ovat Sipoon rajan ja Malmin, Staphansbyn, Kirkonkylän ja Dickursbyn (30) välissä ovat täysin kivettömiä, paitsi muutamat mäet ja kalliot. Maaperä on savea ja multaa ja maasto on tasaista ja melko alavaa, joten asukkaat voivat viljellä peltonsa ja niittynsä itse vähällä vaivalla ja pienin kustannuksin. Tattarisuo on eräiltä osin havaittu sopivan niityksi, sillä se on savipohjainen multasuo. Kuitenkin se täytyy kuivata ojittamalla ennen kuin sitä voidaan käyttää hyödyksi. Kuivattamiseen voidaan käyttää suosta juoksevaa puroa, joka virtaa Malminkylän halki suureen jokeen, joka on huomattavasti alempana kuin suo. Maantien ja rajan välinen alue on hyvin kallioinen ja huono. Metsässä kasvaa mäntyä, kuusia ja lehtipuita. Laitumia on tarpeeksi.

Muut metsät, jotka sijaitsevat tässä pitäjässä on merkitty litt. F:llä. Ne ovat kallioista ja huonoa maata, jossa on pieniä soita. Kankaat ovat hyvin kivikkoisia. Maaperä on hiekkaa ja paikoin savensekaista, multa ja savialueet voidaan käyttää peltoina. Huomattavia soita ja rämeitä ei voida käyttää hyödyksi osin niiden maanlaadun vuoksi osin niitä ympäröivien kallioiden ja mäkien takia, jotka estävät niiden kuivattamisen. Metsät ovat laadultaan vaihtelevia. Maaperästä ja paikasta riippuen voidaan täältä kuten muualtakin löytää sahapuita kotikäyttöön, mutta tuskin enempää. Heinä on melko hyvää. Pitäjän kaikki kylät on jaettu, niin että metsät ovat kaikkien naapurien yhteismaata.

Maantiet

1/mo Maantie Helsingistä Porvooseen kulkee pois pitäjästä litt. G. merkin kohdalta.

2/do Maantie Helsingistä Hämeenlinnaan erkanee edellisestä Malmin kentän kohdassa litt. H. ja kulkee pois pitäjästä litt. I:n kohdalla.

3/s Maantie Helsingistä Turkuun kulkee pois pitäjästä litt. K:n kohdalla - nämä tiet ovat melko mäkisiä, mutta kuitenkin hyvässä kunnossa ja niitä kunnostetaan vuosittain, kun niille tapahtuu jotain vahinkoa. Metsä on hakattu pois niiden molemmilta puolin.

Paitsi edellä mainittuja yksi tie kulkee Espoosta tähän pitäjään Tavastbyn kohdalla subl litt. L. ja se jatkuu edelleen Sipoon rajalle ja yhtyy Helsingistä Porvooseen kulkevaan tiehen litt. M:n kohdalla. Tämä tie on hieman kapeampi kuin muut, sitä voidaan kuitenkin ajaa vaunuilla ja kärryillä. Tiet on rakennettu suoraan maan pinnalle ja päällystetty joko savella tai hiekalla. 

Helsingistä Porvooseen vievä maantie kulkee suuren joen yli, joka juoksee pitäjän halki ja laskee mereen Forsbyssä (31), täällä joki haaraantuu ja sen yli kulkee kaksi siltaa. Tämän lounaispuolella on mäkinen ja kuoppainen kenttä, jota kutsutaan Gammelstadiksi (32). Helsingin kaupunki lienee ollut rakennettu tänne aiemmin, mutta myöhemmin kun satama madaltui se siirrettiin nykyiselle paikalleen. Joe suuremmassa haarassa on kaksi myllyä ja pienemmässä sahalaitos. Maantie kulkee 1/2 peninkulmaa tästä tai peninkulman Helsingistä Malmin kentäksi kutsutun hiekkakankaan poikki, se on hyvin tasainen ja puuton, joten läänin rakuunat kokoontuvat sinne pitämään katselmuksia ja harjoituksia, toisinaan koko rykmentti toisinaan tietyt komppaniat. Tältä kankaalta tie kulkee saaristoon. Tie Sipoon rajalle vie yli kentän koillislaitaa reunustavien suon ja kallion.

Hämeenlinnan maantie eroaa edellisestä litt. H:n kohdalla. Se kulkee Malmin kylän läpi ja edelleen ohi Helsingin pitäjän kirkon. Tie kulkee joen yli 1/8 peninkulmaa kirkon eteläpuolella. Joki virtaa Tuusulan pitäjästä ja laskee edellä mainittuun jokeen. Hieman yli 1000 kyynärää sillalta on suuri niitty, jota kutsutaan Långängiksi. Kirkon vieressä sijaitsee saha- ja jauhomylly.

Espoosta tuleva pienempi maantie ylittää suuren joen Qvarnbackasta (33)  kirkolle ja seuraa pienempää jokea aina Haxbölen kestikievariin saakka, missä se ylittää joen ja yhtyy Porvoon maantiehen noin kahden tuhannen kyynärän päässä. Turusta tai muista länteen Helsingistä olevista paikoista saapuvat matkustajat, joilla ei ole mitään tekemistä Helsingissä käyttävät tätä tietä. 

Pitäjän muut tiet kuten kirkko- ja myllytiet eivät ole hyvässä kunnossa. Vain kosteikkojen ylitse kulkevat sillat uusitaan, kun ne romahtavat, muutoin niitä ei kunnosteta. Suurin osa on kuitenkin siinä kunnossa, että niitä pitkin pystyy ajamaan joten kuten kärryillä.

Talvisin käytetään yleensä samoja teitä kuin kesällä. Lisäksi täällä on erityisiä oikoteitä soiden, järvien ja jokien yli, jotta vältetään suuret mäet ja mutkat. Lähistön rahvas merkitsee nämä männyn tai kuusen oksilla. Kruunun palvelijoiden määräysten mukaan, kun jäät ovat kantavia.

Kesäteiden varsilla on kestikievareita, joista matkustajat saavat kyytihevosia matkan jouduttamiseksi. Talviteillä käytetään samoja kestikievareita Helsingistä Porvooseen kulkevaa rantatietä.

30. Dickurby - Tikkurila
31. Forsby - Koskela
32. Gammelstad - Vanhakaupunki
33. Qvarnbacka - Myllymäki


Web-toteutus: Liisa Nordman, 2004