Suutari Asp   Kolabacka

 

HÄMEENKYLÄN KOLABACKAN MAAHISTORIA

Tarkistettu versio 15.5.1997                                      Jorma Uimonen

Vuoden 1710 maakirjassa Hämeenkylän Skobbas on yksi kantataloista, ns. majurin komppanian ratsutila no 51. Sen maat sijaitsivat pääosin Pitkäjärvestä etelään Skinnarsin eli Linnaisten sekä Tavastkullan eli Hämeenkylän kartanon välissä. Silloinen päärakennus sijaitsi Turku-Viipuri-maantien varrella, tien pohjoispuolella, noin 800 metriä itään nykyisestä Linnaisten päärakennuksesta, nykyisiä Tuomelan tilan rakennuksia vastapäätä olevalla mäellä.  1700-luvun lopulla Skobbaksen rakennusryhmä on jo paikallaan, nykyisen Hämeenkylän koulun ja Tuomelan välissä. 

Isojako Skobbaksessa toimitettiin 1774-76. Vuonna 1798 tila jaettiin neljään osaan. Lohkominen saatettiin loppuun 27.6.1825, jolloin muodostuivat myöhemmin rekisterinumeroilla 3¹, 3², 3³ ja 34  esiintyvät Skobbaksen osat, myöhemmät Mäkelä (0,25 osaa), Skobbas (0,25 osaa), Tuomela ( pitkään 1/3 Skobbas) ja Långbacka (1/6).   Vuoden 1825 jaon jälkeen sen omisti Gustaf Claësson Fristedt, joka luultavasti on sukua 1700-luvun jälkipuoliskon Friherrsin rusthollinomistajalle, kirjuri Anders Fristedtille.  Isältä pojalle, lautamies Carl Gustaf Fristedtille 1/3 Skobbas siirtyi kaupalla marraskuussa 1835. Kiinnekirja myönnettiin lainhuudatusten jälkeen helmikuussa 1837. Kauppaehdoissa mainitaan, että isä sai rahan ohella syytinkioikeuden kotiinsa. Carl Gustav Fristedt oli ostanut jo aikaisemmin vuonna 1828 isältään 1/6 Skobbaksen eli myöhemmän Långbackan, jonka hän kuitenkin möi 1838 Henrik August Liljeströmille. 

Johan ja Ulrika Asp tekivät mäkitupakontrahdin 23.4.1839 juuri samaisen Carl Gustaf Fristedtin kanssa. Sopimus tehtiin elinajaksi ja vahvistettiin kolme päivää myöhemmin, 26.4.1839 Helsingin pitäjän talvikäräjillä Thorsin talossa Voutilassa - talo on sivumennen sanoen edelleenkin paikallaan. Sopimuksen voimassaolo vahvistettiin 10 vuoden välein 1849, 1859 ja vielä 1868. 

Carl Gustaf Fristedtin kuoltua tilan perivät tyttäret Emelia Sofia ja Carolina Wilhelmina. Jälkimmäisen ja hänen aviopuolisonsa, Voutilan talollisen Johan Fredrik Winqvistin puolikas siirtyi kaupalla Fredrik Berggrenille ja vaimo Emelia Fristedtille lokakuussa 1868. Seuraava sukupolvenvaihdos tapahtui samoin kaupalla 1896, kun vuokra-ajuri Johan Fredrik Löfman ja vmo Alma Sofia Berggren lunastivat tilan Emilie Sofia Berggreniltä, jolle jäi elinikäinen asumisoikeus. Löfmanien kausi jäi sen sijaan lyhyeksi, sillä he möivät sukutilan ulkopuolisille lokakuussa 1904, ostajina Yrjö Willehard ja Ella Maria Nikander. Nikanderien, joilla oli Hämeenkylässä muutakin maanomistusta, tarkoitus lienee ollut maakeinottelu, sillä tila myytiin edelleen jo joulukuussa 1905 Karl Fredrik ja Louise Marie Lindbergille. Tällöin tilan pinta-ala oli 150,47 ha ja osaluvusta (manttaalista) 0,3333 ilmenee, että alkuperäinen kolmannes oli edelleen jakamaton. 

Lindbergien omistus ei osoittautunut sekään pitkäaikaiseksi, sillä tila siirtyi kaupalla heinäkuussa 1908 Svenska Odlingens Vänner i Helsinge rf:lle. Maarekisteriotteessa tila on nyt Rno 3³ Tuomala. Sen viljelyalaksi ilmoitettiin 38,68 ha ja viljelykelpoisen sekä metsämaan yhteispinta-alaksi 91,02 ha.  Tila ajautui nyt kaupanteon kiertopalkinnoksi. Yhdistys möi Tuomelan 29.7.1909 agronomi Einar ja vaimo Zaidi Leanderille. Nämä puolestaan  myivät tilan edelleen 9.3.1911 karjatalouskonsulentti Johan Herman Savelalle ja hänen Ilma-vaimolleen. Savelat puolestaan myivät Tuomelan 25.11.1912 talonomistaja Kustaa Vilhelm Laiholle, kauppahinnan ollessa 40.000 markkaa.

Kauppaan sisältyi mielenkiintoisia ehtoja. Ensinnäkin leski Berggrenin syytinkioikeus säilyi - eli Emelie, viimeinen Fristedt, oli yhä elossa. Toiseksi Herman Savela pidätti kaupassa itselleen Huopalahden rajalta, nykyisestä Hämevaarasta Espoon rajalle 40,5 ha Skobbaksen maita. Jakotoimituksessa 7-9.6.1913 nämä saivat nimen Söderäng ja numeron 3:7. Tuomelasta tuli no 3:8 ja siihen jäi maata 110,5 ha. Maarekisteriin toimitus merkittiin helmikuussa 1914. 

Tuolloin Tuomelan osti FM, molempien oikeuksien kandidaatti Lauri af Heurlin, joka vielä samana vuonna muodosti sukulaisineen ajan tavan mukaan maayhtiön nimeltä Oy Leppävaara hallitsemaan ja myymään huvilapalstoja, kohteena Heurlinien Hämeenkylän ja Espoon Leppävaaran tilat. Oy Leppävaara hankki Hämeenkylästä lisäksi ainakin alkuperäisestä Skobbas Rno 3² tilanosasta lohkotut osat Rno 3:6, joita sittemmin lohkottiin ja myytiin useampaan otteeseen. Tuomelalle Heurlin sai kiinnekirjan ilmeisesti ajan epävakaisuudesta johtuen vasta syksyllä 1918. Tilasta lohkottiin Linnaisiin ja Pitkäjärveen rajoittuva Strandåker Rno 3:9, joka siirtyi kihlakunnantuomari Carl Victor Alexander von Wendtin hallitseman kartanon omaisuudeksi. 

Seuraavaan vaiheeseen osuu torppien ja mäkitupien vapautuminen, Hämeenkylässä niitäkin oli useita. Kolabackan Rn 3:14 Oy Leppävaara myi kauppakirjalla Amanda Aspille 21.6.1921. Kauppahinta oli 1.500 markkaa. Maarekisteriin "uudistila", jonka viljelyala oli 0,44 ha ja pinta-ala jakamattomasta 1/3 Skobbaksesta 0,3 %, merkittiin 29.3.1923. Samankokoinen ala Rno 3:15 Laaksomaa siirtyi lähettyvillä Juho Oskar Laaksolle. Supistuneeseen Tuomelaan Rno 3:16 jäi maita 107,40 ha, josta viljeltyä 16,737 ha. Kolabackan lainhuudot jäivät vuosille 1924-25. Välit suhteellisen lyhytaikaisen entisen isännän ja myyjän Lauri af Heurlinin kanssa näyttävät olleen hyvät, sillä myyjä toimi ostajan asianajajana syyskäräjillä 1924. Apua luultavasti tarvittiin, sillä Amanda Asp ei osannut kirjoittaa, asiakirjoissa nimen sijasta on puumerkki, yksinkertainen X.  Heurlinin ura taas oli lähtenyt tällöin jyrkkään nousuun, hänestä oli tullut Suomen Pankin johtokunnan jäsen ja useiden keskeisten sosialidemokraattien hallitsemien osuustoiminnallisten yritysten johtomies, hän oli päässyt eroon vanhasta vaimostaan, näyttelijä Elli Tompurista, ja mennyt välittömästi uuteen avioliittoon. 



Takaisin sivun alkuun