Kaupunkipelkoja

Alkuun -  Johdanto - Historiaa - Kaupalliset palvelut - Lapset 
Talonmiehet - 1960-luku - Ongelmia? - Turvattomuutta - Luontopuhetta 
Reunamerkintöjä - Ohjaajien jälkisanat - Osallistujat - Lähteet   

Kaupunkipelkoja ja selviytymisstrategioita                  - turvallisuuden ja turvattomuuden kokemuksia Siilitiellä

Vertailuja

Tavalla tai toisella sivuttiin kaikissa haastatteluissa - usein toki kysyjän innoittamana - asukkaiden kokemuksia alueensa turvallisuudesta ja turvattomuudesta. Hahmotellessaan näkemyksiään tekivät kertojat erilaisia vertailuja ja tarkastelivat tämän päivän Siilitietä suhteessa menneisiin vuosikymmeniin sekä muihin, aina rauhattomammiksi miellettyihin alueisiin.

Ennen ja nyt

“Kuusikymmenluvun nuoriso-ongelmaan” kertoo suurin osa haastatelluista suhtautuneensa rauhallisesti:

“Niin, koko se kadunpätkä.... Koska siel oli todella paljon lapsia, jotka sitten kasvo teini-ikään... Niitä tosiaan klikkiyty sitten jengeiksi, totta kai. Silloin siellä oli aika levotonta, mutta sitten se rauhottu siitä. Mä en kokenu sitä koskaan niin... En mä koskaan pelänny siellä.”

 Nykynuoriso saattaa sen sijaan aiheuttaa joidenkin mielissä pelkoa ja varautuneisuutta:

“Kyllä, kyllä ja pelkoo ku on lävistyksiä joka paikka täynnä ja pitkää hiusta ja nahkavaatetta, niin jo ulkoasu herättää pelkoo. Kun ei tosiaan pääse puheväleihin sitten.”

Nuoret ja vanhat

Eräs haastateltava vertaa nuoria vanhempiin oluen juojiin:

“Toissa kesänä ne vei tosta takapihalta penkin vek. Mä kuulin juttuu, et se on sen takii viety, kun vanhemmat miehet käy siinä juomassa kaljapullon. No, ketä se häiritsee, kun ne on yli kuuskymppisii? Nuoriso nyt on eri asia, kun ne mekastaa....”

Pelon aikoja ja paikkoja

Omaa aluettaan pitävät haastattelemamme siilitieläiset hyvin turvallisena, joskin eräs alueella sekä työskentelevä että asuva kertoi siellä viime aikoina esiintyneen muun muassa vanhuksiin kohdistettuja suunnitelmallisia ryöstöyrityksiä. Erityisiä pelon paikkoja ei juurikaan haluttu nimetä, rauhattomimmiksi seuduiksi joissakin haastatteluissa tosin kuvautuivat metroaseman tienoo sekä ravintoloiden kulmat. Monien siilitieläisten tuntemaa vahvaa luontorakkautta kuvastanee hyvin se, ettei yksinäistä metsää yhdessäkään haastatteluista pidetty uhkana, vaan ennen kaikkea rauhan paikkana.

Turvallisuusstrategioita

Oma käytös

Erilaisten “turvallisuusstrategioiden” avulla kesyttävät ihmiset vaaroja. Osa haastateltavistamme muistutti oman toiminnan sekä asennoitumisen selvästi vaikuttavan myös muiden käytökseen. “Jokainen huolehtikoon omista asioistaan” -taktiikalla saattaa silläkin joskus olla puolensa:

“Iäkkäät ihmiset nyt pelkää joka paikkaa.... Mutta hyvin moni iäkäs ihminen myös itse aiheuttaa sitä tietyllä tavalla puuttumalla asioihin, jotka eivät hänelle kuulu. Siis esimerkiksi jos joku pieni rähinä on, niin ei mun mielestä tarvi mummon mennä väliin.”

Liikkumisen rajoittaminen

Monet asukkaista takaavat turvallisuuttaan omaa liikkumistaan rajoittaen. Vaaratilanteita ei juuri ole koettu, mutta öisiä kävelyjä ei myöskään tavata harrastaa:

“Tietysti jos itse remuaa ja menee tonne yötä myöten huhkimaan, niin voihan siellä kaiken näköistä tapahtua. Mutta mun täytyy sanoa, että mua ei ole koskaan kukaan uhannut täällä. Mutta en mä liikukaan yöllä. Liikun päivällä.”

Tuttuus

Keskeinen turvallisuudentunnetta luova tekijä on oman alueen tuttuus: seutu asukkaineen tunnetaan ja erilaisiin tilanteisiin osataan varautua. Tämän päivän Siilitiellä ovat muuttoliike sekä alkuperäisasukkaiden väheneminen vieneet osansa yhteenkuuluvuudesta. Kotiseutua ollaan silti valmiita puolustamaan, ja pahantekijöiden muistutetaan usein olevan ulkopuolisia:

“Just tossa lähellä tapahtu tämmönen toisen nuoren pahoinpitely. Mutta ei ne kaikki ole täältä...”

Turvallisuudentunnetta

Useimpien haastateltaviemme mielestä on Siilitie rauhallinen ja hyvä paikka elää. Asukkaat kokevat hallitsevansa tilanteita ja uskovat strategioihinsa, eikä liikkumisen rajoittamisen tai muiden varokeinojen ratkaisevasti nähdä kahlitsevan elämää. Monivuotiseen kokemukseen seudun turvallisuudesta luotetaan:

“No, minua huvitti viime kesänä, kun istuin tuolla penkillä, niin mulle tuli tommonen nappula heittelemään hiekkaa mun päälle. Mä ajattelin sitte, että mä oon täällä 43 vuotta asunu. Et tää on ensimmäinen kerta, kun joku tulee...”.

Sivun alkuun