Alkuun - Johdanto - Historiaa - Kaupalliset palvelut - Lapset
Antti Karisto ja Erja Saurama: Sosiaalityön ja sosiaalipolitiikan opiskelijat Siilitiellä - ohjaajien jälkisanat Edellisistä vuosista poikkeavaa on ollut myös hyvin kiinteä yhteys suurempaa hankekokonaisuuteen, Siilitien tarinoihin, joiden tuottamisessa kurssilaisemme ovat olleet mukana. Siilitien tarinoista muovautui idealtaan niin monisäikeinen ja haarautuva kokonaisuus, että siihen sopii hyvin toteutukseltaan myös tämänkaltainen julkaisu. Tämä tutkimuskurssijulkaisu liittyy muiden muassa Kansalaismuisti -hankkeeseen ja sitä kautta jatkuvasti kasvavaan kaupunkilaishistorian muistiin merkitsemiseen. Siilitien tarinoista on jo syntynyt asukasteatterin näytelmä. Tarinat ovat osa Helsingin kulttuurikaupunkivuoden tapahtumia ja siitä taas on linkki myös muihin Euroopan kulttuurikaupunkeihin, joten yhteyksien kehä laajenee... Kaiken nykyaikaisen teknologian tuomien mahdollisuuksien vastapainona on ollut suuntautuminen helsinkiläisten lähimenneisyyteen ja henkilökohtaisiin historiakokemuksiin. Historian tutkimuksessa katse on siis samanaikaisesti sekä menneeseen että tulevaan. Sosiaalipolitiikan laitoksen panos Siilitien tarinoihin on ollut laitoksemme näkökulmasta katsottuna suuri. Siilitie on ollut opetussuunnitelmassa sekä syksyn 1999 tutkimusmenetelmäkurssin yhtenä havainnointikohteena että kevään 2000 tutkimuskurssin haastattelukohteena. Opiskelijat ovat sisällyttäneet tutustumiskäynnit Siilitiellä osaksi tutkimusmenetelmäopintojaan. Siilitieläisten hyväntahtoinen myötämielisyys antautua havainnointien kohteeksi ja sallia opiskelijoiden saapuminen heidän koteihinsa haastattelemaan on ollut merkityksellistä. Opiskelijat ovat saaneet arvokasta tietoa tutkimuksen tekemisestä ja oppineet muutenkin paljon. Tästä olemme hyvin kiitollisia Siilitien asukkaille ja kaikille muille Siilitien asian tuntijoille. Sosiaalityön ja sosiaalipolitiikan opiskelijoiden osallistuminen Siilitien tarinat -projektiin ei ole kaukaa haettu. Sosiaalityössä yhä paremmin ymmärretään tukea asukkaiden omaehtoista toimintaa asuinalueensa elämänlaadun kohentamiseksi. Ja yhä useammin löydetään myös mielenkiintoisia ja hauskojakin tapoja ideoiden toteuttamiseksi. Erilaiset asukkaita yhdistävät tapahtumat ja projektit luovat keskinäistä yhteisyydentunnetta ja tarjoavat tutustumismahdollisuuksia. Tuttuus merkitsee myös turvallisuutta ja se jos mikä on elämänlaatua, kuten tässäkin julkaisussa todetaan. Tulevaisuudessa sosiaalityöntekijät ovat yhä useammalla asuinalueilla mukana asukkaiden arkielämässä, ja juhlassakin. Ja kun ongelmia sattuu tulemaan - niin kuin elävässä elämässä usein tapahtuu - on tutun ja alueensa tuntevan sosiaalityöntekijän luokse helppo poiketa. Muuan tässä julkaisussa toistuvasti esiin nouseva teema on kaupunkilaisten luontorakkaus. Kaupunkielämässä laadukkuutta on luonnonläheisyys, ja Siilitie on tässä mielessä esimerkillinen tarjotessaan runsaasti esteettisiä luontoelämyksiä. Tähän hieman paradoksaaliseen seikkaan on törmätty muissakin pääkaupunkiseudun lähiöissä. Asiaa on selitetty suomalaisten suhteellisen lyhyellä urbanisoitumisen historialla, mutta voihan olla niinkin, että luontorakkaus on syvemmällä ihmismielessä. Toinen keskeinen ajatus, joka kulkee läpi julkaisun on nostalgisoiva, menneisyyttä kaihoisasti tarkasteleva, puhetapa. Mutta raportti sisältää myös riitasointuja. Miten päin se olikaan: oliko ennen paremmin kuin nyt, vai onko asia sittenkin päinvastoin, ainakin jossain suhteissa? Siilitien tarinoihin sisältyi jo lähtökohtaisesti eräänlaisena piilokirjoituksena ajatus yhteenkuuluvuudesta tiettyyn paikkaan: "meidän Siilitiehen". Sitä haluttiin korostaa ja siihen opiskelijat haastatteluissaan ja niistä yhteisesti kootuissa osaraporteissaan törmäsivät tämän tästä. Raportin kokoaja Maria Tapola on mielestämme onnistunut hienosti kiteyttämään opiskelijatyöryhmän keskeiset tutkimustulokset ja kirjoittanut niistä hyvän raportin. Se on eräs tarina lukuisten Siilitien tarinoiden joukossa. |
